Harvalukuisessa joukossa – ”100-prosenttisia omistajayrittäjiä ratin takana vain vajaa 20 naista”

Minna Jokisen päivä alkaa normaalisti kello 7.30 aikaan Nurmijärveltä, josta matka jatkuu Hyrylään lehtitalolle noutamaan päivän kuljetuksia. Lehtien jakelun jälkeen Jokinen ajaa Hakkilaan Rahtikeskuksen lastauslaiturille, missä hän lajittelee päivän kuljetukset kolmeen autoon. Kuljetus Minna Jokinen Ky:n autot ajavat pääasiassa Kirjavälitys Oy:n kirjakuljetuksia, lehtiä, leipää ja muun muassa varaosia bussifirmoille pääkaupunkiseudulla. Kalustoon kuuluvat sprintteri-pakettiauto, niin sanottu pullakaappi, eli 5,5 tonninen kuorma-auto ja 12 tonninen kuorma-auto ja yksi vara-auto.

– Tämän päivän keikat ovat oikeastaan samanlaisia kuin joka päivä, vien kirjakauppoihin kirjoja. Päätyömme tulee niistä. Lisäksi on vakituista ja satunnaista keikkaa, Jokinen kertoo päivän kulusta ja jatkaa, että ”kivoille” pitkille keikoille hän lähtee aina mielellään.

Pitkällä keikalla Kajaanissa hän kävi viimeksi lokakuussa. Tänään kuormatila on vajaa puolillaan täynnä.

– Laitan päivän kuljetusten rahtikirjat ajojärjestykseen, mikä helpottaa työn tekoa. Kyydissä on 1200 kiloa kirjoja.

Jokinen kurvaa auton tottuneesti seuraavaan paikkaan logistiikkayhtiö Kuehne+Nagelin terminaaliin Vuosaaressa, jonne jätetään muualle Suomeen menevä kirjarullakko. Hän näyttää rahtikirjan asiointiluukulla, vie rullakon oikeaan paikkaan hallissa ja sitten matka jatkuu Columbuksen kauppakeskukseen kirjakauppaan.

Oppia työn ohessa

Minna Jokisen firma juhli 10-vuotista taivalta arkisesti viime vuonna tilaamalla firman logolla varustettuja kyniä asiakkaille annettavaksi. Alalle hän tuli ex-aviomiehensä vanavedessä vuonna 1993 tehden taloushallinnon töitä. Hän suoritti töiden ohella yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon ja ajoi C-kortin keväällä 2009.

– Nyt tammikuussa ison E:n inssi meni läpi.

Kun Jokinen tapaa kollegoita, kestoaiheet ovat tienhoito ja sää.

– Teiden hoitamattomuus näkyy pääkaupunkiseudullakin. Kun alijäähtynyt vesi jäätyy, Kehä III on ihan peilijäässä. Päätiet pitäisivät olla kunnossa. 4-tie on ollut välillä törkeän huonossa kunnossa, Jokinen rupattelee, välillä napakastikin.

Toinen aihe, mikä saa ärräpäät lentelemään on se, että pakettiautoilta poistui liikennelupavelvollisuus Anne Bernerin liikenneministerikaudella. Se on Jokisen mukaan lisännyt harmaata taloutta.

– Kuka tahansa voi ostaa 1000 euron pakun, mutta usein pakollinen rekisteröityminen Trafiin tavaraliikennettä varten jää tekemättä, ja vakuutuksetkin pidetään yksityiskäytössä, jolloin ne ovat liki puolet halvempia. Se tuo ”harmaan talouden” pakuille kilpailuetua. Kukaan ei valvo näitä asioita.

Rekkakuskeilla on myös Facebook-ryhmiä, joissa ajatuksia päästään vaihtamaan.

Jokinen on toiminut kaksi kautta Nurmijärvellä kunnanvaltuutettuna ja on nykyisin SKAL:in Keski-Uudenmaan Kuljetusyrittäjät ry:n varapuheenjohtajana.

Minna lounastaa tehokkaasti auton ratissa: eväsleivät pysyvät kylminä ohjaamon pienessä jääkaapissa. Tänään ei tule uusia keikkoja lyhyellä varoitusajalla, mutta työ on pitkälti joustamista, välillä voi tulla vielä samalle päivälle uusi keikka.

Jokisen kolme poikaa ovat kaikki seuranneet vanhempiensa viitoittamaa tietä. Pojista kaksi on toisaalla töissä ja nuorin opiskelee kuljetus- ja logistiikka-alaa. Minnalle löytyykin lomatuuraajia perheen piiristä. Uralle on mahtunut raskaampiakin vuosia, jolloin päivät alkoivat klo 03.-04. aikaan, ja samalla oli kolme alaikäistä lasta hoidettavana.

– Kesällä käyn 5-6 rekkamiitissä ympäri Suomen, joskus ulkomaillakin. Tapaan niissä tuttuja ja verkostoidun. Bostoninterrieri Maukka on niissä mukanani.

Intiaanimaalauksin koristeltu musta Mercedez-Benz vuosimallia 2017 kurvaa kotipihaan klo 16. maissa, kun päivä on pulkassa. Kevätkuukaudet ovat olleet hiljaisia jo monta vuotta.

Juttu ilmestyi helmikuun Yrittäjä-lehdessä.

Teksti: Riikka Koskenranta

Henkilökuvat: Meeri Utti, ja Minna Jokisen kuva-arkisto