Hattukauppiaana 63 vuotta toiminut Pertti Salmela aloitti äitinsä kaupassa 12-vuotiaana – ”Olen äidin apuri loppuun saakka”

Hattukauppias Pertti Salmela on harvinainen tapaus monessakin mielessä. Hän alkoi tehdä avustavia töitä äitinsä yrityksessä jo 12-vuotiaana eikä ole sen koommin vaihtanut työpaikkaa. Salmela on myös onnistunut pitämään pystyssä turkulaisen Hattu & Hansikas -yrityksen monet, tuuliset vuosikymmenet. Lisäksi hän työskentelee edelleen täysiä työpäiviä eikä aio lopettaa. 

– Tämä on koko elämä, työ ja harrastus, Salmela sanoo. 

Salmelan äiti perusti Hattu & Hansikkaan vuonna 1956 laivanvarustajana ja merikapteenina toimineen miehensä, Salmelan isän taloudellisella avustuksella. Vuonna 1960 nuori Salmela alkoi autella äitiään liikkeen töissä. 

– Minä olen oikeastaan ollut koko ajan täällä. Kun pääsin koulusta, tulin aina tänne liikkeeseen ja koetin auttaa. 

Alkuvuosina yrityksessä tehtiin käsineitä. Hansikkaat, jotka alun perin olivat tuoneet suurimmat voitot, jäivät pois tuotevalikoimasta vuoden 1960 tienoilla. Syy siihen oli Kiinan-tuonti. 

– Vaikka alan järjestöt olivat yhdessä sopineet hansikkaille pohjahinnan, Turun osuuskauppa osti Kiinasta kauhean määrän käsineitä ja myi niitä kympillä. Kiinan tuonti alkoi rehottaa. Se nollasi meidän ja muiden vastaavien liikkeiden koko käsinemyynnin, Salmela muistelee. 

Koko ajan hereillä

Yritys alkoi satsata hattuihin. Noihin aikoihin varsinkin turkishatut tekivät kauppansa, ja niistä tuli tuottoisa myyntivaltti. Naisten hattuja tehtiin laajalla skaalalla. Miesten hatut otettiin valikoimaan vasta vuoden 1995 jälkeen. 

Nykyään valtaosa myytävistä hatuista on miesten päähineitä. 

– Me olemme olleet vaihtuvuudessa koko ajan mukana ja hereillä. Jos näin ei olisi, tällaista liikettä ei olisikaan.  

Hattu & Hansikas teki jättipanostuksen tuotantoon 2000-luvun vaihteessa. Puolet nykyisestä huoneistosta muutettiin tehdastilaksi, jonne hankittiin kaikki hattujen valmistamisessa tarvittavat erikoislaitteet ja mallistot. Noihin aikoihin työntekijöitä oli viisi-kuusi. Kun tuotantopuitteet oli saatu kuntoon, naistenhattujen menekki yllättäen hiipui.  

– Teimme kaiken sataprosenttisesti itse, mutta ulkomaankauppa alkoi vilkastua ja Euroopasta tulla hyviä hattuja. Meidän hintamme olivat aivan liian korkeita, Salmela kertoo. 

Upouudet laitteet myytiin, ja yrityksen piti taas määrittää suuntansa uudelleen. Oma tuotanto lopetettiin, ja liikkeessä alettiin myydä tuontihattuja pääosin miehille. Käsineetkin otettiin jälleen valikoimaan. 

Syvällinen tuntemus alasta

Salmela kertoo Hattu & Hansikkaan pitkäikäisyyden salaisuudeksi, että hän tuntee perin juurin koko alan. 

– Olen niin kauan ollut tällä alalla, että tunnen, tai luulen tuntevani jokaisen mutkan ja käänteen. Se on vienyt minut ulkomaille. Se on pitkä matka. En tiedä, onko hyvä vai huono, mutta osa elämäntyötä.  

Yksittäiseksi esimerkiksi hattukaupan vauhdittajasta Salminen nostaa Walesin prinsessa Dianan. 

– Hän toi muotiin kesähatut, häähatut ynnä muut. Se oli hänen ansiotaan. Kun hän menehtyi, hattumuoti heikentyi.  

– Hän oli suuri sanansaattaja hattu- ja juhlahattumuodissa. Ihmiset seurasivat häntä, koko maapallo. Jokainen tiesi hänet ja hänen hattunsa. Se oli erittäin hyvää aikaa meille. 

Nykyään Salmelan apuna hattukauppaa pyörittävät palkattu työntekijä, vaimo ja modistina toimiva tytär. Salmela itse aikoo pysyä kauppiaana niin pitkään kuin pystyy, mutta on epävarma siitä, saako kauppa jatkoa ainakaan hänen lapsistaan. 

– Epäilen, haluaako heistä kukaan lähteä tähän. Minulle tämä on ollut jokapäiväinen työ 63 vuotta. Olen loppuun asti äidin apulainen. 

Aiheesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.