Jukka Pusan ei ole mottoaan tarvinnut lähteä muuttamaan – sen verran hyvin se on toiminut

Sastamalan Äetsässä asuva ja yrittävä Jukka Pusa uskoo vahvasti siihen, että jos jotain oikein kovasti tahtoo ja sen eteen on valmis tekemään paljon työtä, haluamansa tavoitteen voi myös saavuttaa. Pirkanmaan Yrittäjien varapuheenjohtaja hän on havainnut mottonsa toimivuuden tosielämässä. Juuri siitä – elämästä – me olemme hänen kanssaan aikeissa keskustella. Niin ja tietysti yhtälailla yrittämisestä.

Jukan syntymätodistuksessa hänen syntymäpaikakseen on merkitty itsenäisten kuntien joukosta tiputettu Tyrvää, joka on osa nykyistä Suur-Sastamalaa. Niillä nurkilla Jukka on ison osan elämästään viettänyt, mutta vähällä oli, ettei häntä kutsunut aikanaan kansainvälinen ura. Itse asiassa päätös siitä tehtiin niinkin kaukana Suomesta kun Nepalissa.

Arkuus ja ujous haittasi elämää

Hyvä esimerkki edellä mainitun moton pätevyydestä löytyy jo useamman vuoden takaa, tarkalleen ottaen 70-luvulta. Koululaisena, ja etenkin yläasteella, luonteeltaan kovin ujo Jukka yksinkertaisesti totesi, että jatkamalla samaa ujoudun ja pelon kehää, elämästä saattaa tulla raskaanpuoleinen. Teini-ikäinen Jukka siis päätti tietoisesti opetella arkuudestaan eroon.

– Käytännössä tämä tarkoitti, että lähdin mukaan mahdollisimman moneen asiaan, joita aikaisemmin välttelin, hän kertoo.

Tämä tarkoitti esimerkiksi oppilaskuntatoimintaa ja pienin osin jopa politiikkaa. Ja kas kummaa, lukion alkaessa pelot ja ujous oli voitettu.

Koti jäi diktaattorille

Jukka on maatilan poikia, joten työntekemisen makuun hän oppi jo lapsena. Tilalla riitti askaretta jo vähän pienemmillekin käsipareille. Pusat olivat tilallisina Jukan lapsuusaikaan vielä melko tuoreita tyrvääläisiä. Isovanhemmat olivat päätyneet tännepäin maata aikanaan Karjalan evakkoina. Omat kotikonnut Pyhäjärvellä, lähellä Laatokkaa, jouduttiin jättämään kahteen otteeseen, mikä oli tietysti ikänsä siellä majailleille vanhemmille polville vaikea paikka. Jukan isoisä oli sotien välissä ehtinyt tempaista pystyyn uuden kotitalonkin. Se jäi rajan taa, kun itänaapurin tuolloinen tyranni nimeltä Stalin päätti sen ottaa.

Pappa ei ollut hötkyilijä

Jukan isä oli sotavuosina vielä varhaisteini, joten hän ei rintamalle joutunut, papat kylläkin. Aikamiehen vastuuta tosin Jukan isän, Einonkin piti sotatilanteessa ottaa. Hän kun käveli tuolloin perheen karjan kanssa evakkomatkan Pyhäjärveltä Pieksämäelle asti.

– Yksikään karjaeläin ei myöskään kadonnut reissun aikana, Jukka kertoo kuulemaansa tarinaa.

Sen verran kovan elämänkoulun sota ja pakolaisuus olivat isovanhempiin iskostaneet, että aivan pienestä ei hätkähdetty. Jukka Pusa on edelleen sitä mieltä, että juuri vakaampia ja tasaisempia miehiä kuin pappansa Arvi sekä hänen velimiehensä Ilmari, joka hänkin muutti sodan myötä Tyrväälle, hän ei ole ikinä tavannut. Tästäkin hän on kuullut osuvan tarinan.

– Isoisäni talo oli syttynyt palaamaan, kun hän oli torilla markkinoilla. Kun ihmiset sitten juoksivat sinne asiasta hänelle kertomaan, jatkoi hän ensin kesken olleen kaupanteon kaikessa rauhassa loppuun, ja tuumasi sitten vain rauhallisesti.

”Jaa, no kai sitä pitää lähteä katsomaan.”

Se kertoi aika paljon siitä, että ihan joka asiasta ei kannattanut hötkyillä, Pusa myhäilee.

Jukka oli tämän suvussa lentäväksi lauseeksi muuttuneen repliikin lausumisen aikana vasta vaippaikäinen, joten omakohtaista muistikuvaa tästä hänellä ei ole.

Tekemistä piisasi

Maatilan kasvattina Jukka oppi työn makuun jo pikkupojasta pitäen. Perhetila oli tuolle ajalle tyypillinen monitoimitila, jossa oli niin karjanhoitoa, viljanviljelyä kuin metsähommiakin, joten tekemisestä ei ollut puutetta. Traktorin rattikin kutsui Jukkaa jo sen ikäisenä, että nykyään siitä taitaisi rapsahtaa linnatuomio vanhemmille – ja sydänahdistusta holhousyhteiskunnalle.

– Sen muistan, että alkuun traktorin ajo oli hankalaa, kun oma paino ei riittänyt painamaan kytkintä pohjaan. Se onnistui vain, kun sai ratista tarpeeksi tukea ja painoi kaikin voimin, Jukka muistelee.

Vaikka Jukka maatilan askareissa ihan viihtyikin, ei hän oikeastaan missään vaiheessa niissä hommissa omaa työuraansa nähnyt tekevänsä. Metsätalous sen sijaan kiehtoi jo tuolloin. Jukka olisi halunnut jo peruskoulun jälkeen metsäopistoon, mutta koska se ei luonnistunut jatkoi hän opintojaan Vammalan lukiossa. Se taisi olla kovalle lukumiehelle tuossa vaiheessa ihan oikea osoite.

Kestävyysurheilu oli ykkönen

Koulua Jukka piti läpi koko opintojensa suhteellisen helppona, mutta ei se tuolloin mikään ykkösintressi ollut. Yläasteikäiselle Jukalle selvällä etusijalla oli urheilu ja hänen tapauksessaan nimenomaan pitkänmatkanjuoksu.

– Jos minä johonkin hommaan olen syntynyt, niin juoksemaan. Se oli ylivoimaisesti tärkein asia teini-ikäiselle itselleni, Jukka kertoo.

Motivaatioon tai ahkeruuteen homma ei kaatunut. Liiton terävimpiin valmennusryhmiin valitun Jukan kohdalla syy oli pikemminkin se toinen ääripää. Urheilu-uran kariutumiseen on jälkikäteen helppo löytää syy.

– Kyllä se oli ahnehtiminen. Tai siis se, että en väistänyt kipua tai työtä. Minä harjoittelin itseni ylikuntoon, että siitä kesti useampi vuosi päästä pois, Pusa muistelee.

Urheilutaustasta on ollut elämässä myös paljon pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia.

– Se entisestään vahvisti työnteon merkitystä ja etenkin pitkäjänteisyyttä ja kokonaisuuksien hallintaa. Ja siinähän minä en urheilijana onnistunut, mutta arvokkaan opin siitä sain, Pusa tuumaa.

Opintoputken aika

Metsäalan oppinsa Jukka haki useammassa pätkässä. Heti lukion jälkeen hän suoritti yksivuotisen metsätalouden yleisjakson Kokemäellä. Sen jälkeen hän luki itsensä metsätyönjohtajaksi Kullaalla Porin lähellä, ja sieltä tie jatkui sitten metsätalousopistoon Joensuuhun. Siellä Pusasta valmistui neljä vuotta myöhemmin metsätalousinsinööri, joka oli tuolloin tutkintona varsin tuore. Oppia piti lähteä hakemaan Itä-Suomeen saakka, sillä ylioppilaspohjaisena tutkinto oli mahdollista suorittaa Joensuun lisäksi vain Rovaniemellä.

– Ala oli minulle oikea, ja lisäksi koulutus oli hyvin laadukasta ja modernia. Vaikka elettiin 80-lukua, niin opintoihin kuului jo johtamiskoulutusta sekä atk:n alkeita. Se oli oikein hyvä paketti, Pusa kehuu.

Passeli ajoitus

Jukka Pusa valmistui 1987 metsätalousinsinööriksi ja suoritti heti perään sen aiemmin opintojen takia väliin jääneen varusmiespalveluksensa. Oman alan työtehtäviä hän alkoi toden teolla kiikaroida 1988. Työnhaun kannalta ajoitus oli erinomainen. Suomessa elettiin kovaa nousukautta, ja taloudella meni lujaa. Jos valmistuminen olisi venynyt muutaman vuoden eteenpäin, olisi tilanne ollut aivan toinen. Talouskasvu kun oli vaihtunut ankaraan lamaan, ja työpaikkoja karsittiin Suomen maasta isolla haravalla.

– Metsätalousinsinööreissäkin on joitakin valmistumiseriä, joista lähes kaikki vaihtoivat alaa, Pusa kertoo.

Mutta hänen juhliessaan tutkintotodistusta tilanne oli vielä hyvä – oikeinkin hyvä, ja tuoreella metsätalousinsinöörillä oli niin sanotusti varaa valita, sillä Pusallekin tehtiin useampi työtarjous. Näistä voiton vei tuolloin 26-vuotiaan Pusan mielessä Vesilahden metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajan vakanssi. Siitä tuli pitkäaikaisempi pesti, sillä kaikkiaan Pusan työsuhde siellä kesti komeat 18 vuotta.

Koulunpenkki kutsui jälleen

Ei se metsätalouskaan toki immuuni 90-lamalle ollut. Metsäteollisuuden markkinat sukelsivat pahasti, kuten oikeastaan joka ikinen isompi teollisuudenala Suomessa. Vesilahden metsänhoitoyhdistyksessä jouduttiin sielläkin karsimaan työtunteja.

– Tässä tosin auttoi se, että tuohon aikaan metsätyöt tehtiin vielä aika paljon käsityönä, ja suuri osa metsureista oli jo valmiiksi metsähommissa vain osa-aikaisesti, Jukka kertoo.

Hän itsekin helpotti osaltaan työyhteisönsä tilannetta, sillä syvimmän laman aikaan hän lähti lisäoppiin, eli suorittamaan oman alansa metsäalan opettajaopintoja. Ne kestivät vuoden, ja koulutus tapahtui Tampereelle ja Kurussa. Tähän oppiin sisältyi myös vahva kansainvälinen aspekti. Suomi oli nimittäin etenkin tuohon aikaan globaalisti iso metsätalousvaikuttaja kehitysapupuolella. Niinpä täällä opiskelijat koulutettiin kansainvälisiin tehtäviin räätälöidyllä paketilla.

Tulevaisuuden suunta päätettiin Himalajalla

Kansainväliselle uralle aikoi Pusakin suunnata, olihan jo opiskeluajoilta Kanadan työkokemusta. Läheltä se pitikin. Hän oli hakenut tuolloin Nepaliin tehtävään 3-vuotiseen metsänsuunnitteluprojektiin, ja päätynyt tuossa haussa kahden finalistin joukkoon.

– Nepalissa sitten joku päätti, että tuo toinen oli minua pätevämpi, hän kertoo.

Jukan äänessä ei ole minkäänlaista kaunaa tai katkeruutta. Ei hän sitä ole jäänyt märehtimään, vaan myöntää olleensa ja olevansa erittäin tyytyväinen myös ”kotimaiseen vaihtoehtoon”. Työt maailmalla olisivat olleet projektiluontoisia ja vaatineet alituista muuttamista paikasta toiseen. Ja siihen taas olisi kovin vaikea ollut yhdistää parisuhdetta sekä isyyttä.

Organisaatiomuutos ajoi kohti uusia haasteita

Jukan nykyiselle uralle häntä ajoivat aikanaan metsäyhdistysmaailmassa vuosituhannen vaihteen tuntumassa tapahtuneet organisaatiomuutokset. Niiden myötä myös Vesilahden metsänhoitoyhdistys oli fuusioitunut isompien kanssa, ja Pusastakin kehkeytynyt toiminnanjohtajan sijaan kehityspäällikkö.

– Paljon siinä kaikkea koetin kehittää, mutta kun minulla ei ollut enää toimeenpanovaltaa, aikalailla ideatasolle se työni jäi, ja se ei taas oikein sopinut luonteelleni, hän tuumaa.

Kaikki tämä oli saanut Pusan puntaroimaan, josko hän voisi valjastaa vuosien saatossa keräämäänsä tietotaitoa johonkin uuteen. Ja tästä koko yritysidea sitten lähti jalostumaan. Siis se, jonka lopputulemana syntyi ensin Länsi-Suomen Metsätilat Oy ja jälkeenpäin koko Metsätilat.fi-ketju.

Tyhjiötä täyttämässä

Kaupparekisteriin Länsi-Suomen Metsätilat kirjattiin 2005.

– En oikein osaa sanoa, oliko se kovin pitkä prosessi, sillä tämänkaltaisen toiminnan tarve oli mielestäni niin kovin ilmeinen, Jukka Pusa taustoittaa ja viittaa siis kiinteistövälitystoimintaan maaseudulla.

– Ainakaan täälläpäin Suomea sitä ei kyllä oikeastaan ollut olemassa. Meillä oli kyllä puhtaasti kiinteistövälitystä ja asuntokauppaa, mutta ne sijoittuivat vahvasti kaupunkeihin. Maaseudun osalta tarjonta oli todella vaatimatonta, Pusa kertoo.

Ihan alkuvaiheessa toiminta keskittyi puhtaasti metsien välitystoimintaan. Se kuitenkin havaittiin melko nopeasti liian suppeaksi rajaukseksi.

– Toimintaa laajennettiin kattamaan sitten melko nopeasti kaikkea maaseudun välitystä eli metsien lisäksi maatiloja, mökkejä ja muita tontteja, Pusa selkeyttää.

Metsät ovat edelleen selvä ykkönen. Kaikesta liikevaihdosta juuri metsäpalstoista koostuu jopa 80 prosenttia.

Seitsemän välitysliikkeen ketju

Pusan idean ympärille on sittemmin muodostunut kokonainen ketju, Metsätilat.fi, joka on yhtenäistänyt samankaltaisia toimijoita tiiviimmäksi yhteenliittymäksi. Metsätilat-ketjun toimintaa ohjaa Metsätilat.fi Palvelut Oy, jonka hallituksen puheenjohtajana Pusa toimii. Tänä päivänä mukana on jo seitsemän alueellisesti toimivaa välitysliikettä, joista yksi on juuri Länsi-Suomen Metsätilat Oy, jonka toimitusjohtaja on siis Jukka Pusa.

Kehittäminen, markkinointi ja ketjuohjaus on ollut Pusan työnsarkaa viimeiset kymmenen vuotta. Ja vaikka hän ei olekaan vielä pois työelämästä, puhuu hän asettaneensa tavoitteen tuleville työvuosilleen, jota on kuulemma ketjun nykyisen rakenteen tiivistäminen.

– Tällä hetkellä meillä on seitsemän yhtiötä, jatkossa toivottavasti vähemmän, hän vinkkaa.

Oman työn paras puoli Jukan mukaan kun ovat juuri asiakkaat.

– Olen sanonut aina meidän hallituksessammekin, että kaupantekoa en halua ikinä lopettaa. Asiakkaistahan tässä on kyse, ja minä haluan olla heidän kanssaan tekemisissä, hän kertoo.

Asiantuntijuus valttikorttina

Metsätilojen myyntiä on kiihdyttänyt jo pidemmän aikaa Suomessa se, että omistettu metsäpalsta tai maatila on yhä harvemmin omistajalle elinkeino, vaan pikemminkin erillistä omaisuutta. Monesti perintönä saatu.

– Sekä tilojen että metsähehtaarien määrät ovat pienentyneet, ja ihmiset vieraantuneet metsästä. Moni metsänomistaja vaan tietää, että hänellä on sellainen omistus, mutta ei niinkään ymmärrä sitä, miten sitä voisi hyödyntää, Pusa taustoittaa ja korostaakin sitä, että Metsätilat on pikemminkin asiantuntija- kuin myyntiorganisaatio.

– Asiakas voi luottaa siihen, että meidän välittäjiemme kanssa hän voi puhua niin kaavoituksesta, rakennusluvista, kuntoarvioinneista, tieoikeuksista kuin vaikka metsänhoidosta tai metsästysoikeuksista. Meiltä saakin kysyä, ja me haluamme auttaa asiakasta kaikessa, mitä hän tarvitsee. Asiantuntemus on se, mistä luottamus syntyy, Pusa kertoo.

Hän korostaa, että luottamus on yritykselle yhtä tärkeä pääoma kuin korkea tietotaito.

– Luottamus on pitänyt ansaita, mutta kun se on saavutettu, se edesauttaa toimintaamme. Meidän tärkein hankintakanavamme ovat aiemmat asiakkaamme. Todella monia kertoja asiakkaamme kertookin ottaneensa meihin yhteyttä joko kaverinsa tai sukulaisensa kokemukseen nojaten.

Korkotaso buusterina

Pusan mukaan heidän asiakkaistaan suurin osa on aivan tavallisia suomalaisia ihmisiä, joskin sen havainnon tilastot ovat osoittaneet, että yleensä ostajalla on metsää jo entuudestaan.

– Halutaan joko kasvattaa tätä omaisuuserää tai halutaan saada omaa maata, Pusa tuumaa tyypillisistä toimeksiannoista.

Hän myöntää, että nollakorkomaailma on ollut sekin toiminnalle iso buustaaja.

– Koska vähäriskisiä sijoituskohteita on ollut tarjolla varsin vähän, on se lisännyt kiinnostusta metsään sijoittamiseen, hän kertoo.

Se 17 toimivuoden aikana on muuttunut, että myös ulkomaiset sijoittaneet ovat löytäneet Suomen metsät. Viimeisten vuosien aikana tehdyistä suurimmista kaupoista isoimmat kaupat on tehty juuri ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien kanssa. Tästä syystä ketjulla on nykyään puolikas juristikin.

Yksityishenkilöt vastaavat metsätilojen kaikista kaupoista jopa 80 prosenttisesti, kun taas se loppu viidesosa kaikista kaupoista tehdään institutionaalisten sijoittajien kanssa. Tosin kaupat näiden kanssaan ovat usein merkittävästi isompia. Kaikista myydyistä hehtaareista jopa kolmanneksen ostaa juuri tämä 20 prosentin sijoittajarypäs Länsi-Suomessakin ja osassa maata jopa puolet.

Kovia lukuja

Maanmittauslaitos ylläpitää julkista tilastoa kaikista metsämaata sisältävistä kaupoista Suomessa. Siinä listataan pelkästään pinta-ala ja hinta. Jos myös myyjä ilmoitettaisiin, löytyisi Metsätilat-ketjun nimi listasta hyvin tiheään, neljässä kaupassa kolmesta. Viime vuonna koko Metsätilat-ketju solmi peräti 2200 kiinteistökauppaa. Ja liikevaihtoakin välitysketju teki sen verran paljon, että sillä mahduttaisiin mukaan 10 suurimman välitysketjun joukkoon. Siis siinä ryhmässä, minkä kärkisijoja pitävät Kiinteistömaailma ja OP-koti.

– Kauppalehti selvitti asiaa viime syksynä, mutta ei meitä listalle oteta, koska meitä ei tunneta. Me toimimme maaseudulla, joten emme ole valtamedian silmissä, Pusa kertoo.

Ukrainan vaikutuksia odotettaessa

Se Pusaa hieman mietityttää, miten juuri ulkomaiset sijoittajat puntaroivat Ukrainan sodan vaikutuksen Suomen maariskiin. Reunamarkkinalla sijaitseva Suomi kun on yleensä kansainvälisten sijoittajien osalta niitä ensimmäisiä alueita, joista omaisuutta lähdetään realisoimaan. Ja se, että naapurimaassa valtaa pitää hyvin arvaamaton diktaattori, ei luonnollisesti ainakaan vakuuta ihmistä, jolla lähtökohtainen tuntemus maasta nimeltä Suomi on varsin vaatimaton. Mitään äkkiliikkeitä Ukrainan valloitussota ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut.

– Nyt tosin eletään sitä aikaa vuodesta, että metsiä on verraten vähän tarjolla. Sanoisin, että vasta vähän myöhemmin keväällä nähdään, mikä on maailmanpolitiikan todellinen vaikutus liiketoimintaamme, Pusa puntaroi.

Finanssikriisi jäi suutariksi

Korona on ollut Metsätilojen kannalta vain ja ainoastaan kaupantekoa vauhdittanut kriisi, mutta on Pusalla kokemusta myös taloudellisesta haastavammasta ajasta. Finanssikriisin aikana firma tosin oli aivan kokoluokkaa kuin nykyään. Silloin vaihto ei ollut vielä ihan lähelläkään yhtä miljoonaa. Finanssikriisi ei kestänyt pitkään, mutta kovin se hiljensi hetkeksi toiminnan.

– Helmikuussa 2009 koko firmamme liikevaihto oli yksi kauppa, joka silloinkin oli minimipalkkioinen. Mitään muuta kirjanpitoon ei koko kuussa merkitty, Pusa muistelee.

Vaikutus kuitenkin jäi lyhytvaikutteiseksi. Myös sinä vuonna onnistuttiin lopulta rikkomaan edellisvuoden tulos, kuten niin monena sitä ennen ja sen jälkeen. Sittemmin sekä kaupanteon volyymit että henkilöstömäärä ovat molemmat moninkertaistuneet. Pusan kipparoima Länsi-Suomen Metsätilat työllistää tänä päivänä 24 ihmistä, koko ketju yhteensä lähes 90.

Taas se toimi

Entä kuinka sitten Pusan mielessä aikanaan 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolivälissä ollut visio yrityksestä on toteutunut. Jukka Pusan mukaan yllättävänkin hyvin.

– Minulla oli alusta saakka vahva luotto siihen, että homma toimii. Sanoisin, että yrityksen rakenne itsessään oli omassa visiossani hyvin lähellä nykyistä, mutta ei näitä volyymeja toki kukaan voinut etukäteen tietää. Kyllä siinä mielessä odotukset ovat ylittyneet – ja aika reippaastikin, Jukka Pusa hymyilee. Kova tahti ja työ palkittiin – jälleen kerran.

Kuvat: Ville Kulmala ja Jukka Pusan arkisto

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 10.5.2022