Kampaamoyrittäjä Mervi Höllin viimeinen työpäivä oli täynnä onnen ja kaihon kyyneleitä

Eläkeikäinen rouva nousee Ninan kampaamotuolista, vaaleat hiukset kauniisti kiharrettuina. Mervi auttaa rouvaa pukemaan päällystakkia päälleen. Lähtiessään hän toivottaa värisevällä äänellä Merville hyvää jatkoa. Nyt Mervi ei enää kykene pidättelemään kyyneleitään, vaan kiittää kimmeltävin silmin uskollista, vuosien varrella läheiseksi tullutta asiakastaan.

Tampereen keskustassa liikkujille Mervi Höllin nimi saattaa tuntua tutulta, eikä ihme. Hölli perusti omaa nimeään kantavan kampaamon Satamakadulle vuonna 1983, ja kymmenisen vuotta sitten liike siirtyi reilun kivenheiton päähän Kuninkaankadulle.

– Olin 23-vuotias perustaessani oman liikkeen – minulla oli 1-vuotias lapsi ja odotin toista. Kampaajan ammatti oli minulle kutsumus ja yrittäjyys luontainen tie, eikä minun ole tarvinnut uravalintaani katua päivääkään, Mervi kertoo viimeisenä työpäivänään helmikuun lopussa.

– Ala on toki muuttunut 40 vuodessa paljon ja kilpailu lisääntynyt. Tässä työssä pitää koko ajan olla tietoinen trendeistä ja muuttua niiden mukana. Mutta vaikka mitä Tampereen keskustasta sanotaan, minä en voi valittaa. Erityisesti tässä Kuninkaankadulla on ollut paljon ohikulkijoita, hyvät joukkoliikenneyhteydet ja riittävästi pysäköintitilaa, Mervi summaa.

Sattumalta solmitut yrityskaupat

Mervi siis teki viimeisen työpäivänsä helmikuun lopussa, mutta tutun liikepaikan ovi aukeaa jatkossakin ja asiakkaita palvelee kampaamon uusi yrittäjä Nina Grahn. Omistajanvaihdos ei varsinaisesti ollut suunniteltu juttu kummallekaan osapuolelle.

– Kyllä se meille ihan kultalautasella annettiin. Eräs minulla vuosikymmeniä asioinut asiakkaani sattuu olemaan Ninan puolison hyvä ystävä. Pitkään mietittyään hän kysyi minulta viime keväänä eläköitymisaikeistani. Samaan syssyyn kuulin, että hänellä olisi mielessään sopiva jatkaja liikkeelleni, ja siitä se pohdinta oikeastaan lähti, Mervi kertoo.

Nina jatkaa:

– Minulla puolestaan oli ja on edelleen oma liike Ulvilassa, johon ajelin viitenä päivänä viikossa reilun tunnin suuntaansa – sen enempää asiaa miettimättä. Vähitellen ajatus alkoi kuitenkin kypsyä meillä molemmilla, ja niinpä soittelimme muutamaan otteeseen ennen kuin elokuussa viime vuonna tapasimme ensi kertaa.

Tärkein edellytys keskustelujen etenemiselle oli tunne.

– Jo ensimmäisestä puhelinsoitosta tiesin, että Nina olisi sellainen, kenelle voisin liiketoimintani siirtää. En itseni takia, vaan asiakkaideni – kun pisimmät asiakassuhteet ovat kestäneet yli 40 vuotta, tuntuisi kohtuuttomalta luovuttaa heidät sellaisiin käsiin, joihin en itse voisi luottaa, Mervi toteaa.

Tunteelliset jäähyväiset

Kun on toiminut kampaajana lähestulkoon samassa korttelissa 40 vuoden ajan, on selvää, että monista asiakassuhteista on kehittynyt pitkäikäisiä. Mervi alkoi jutella tulevasta muutoksesta asiakkailleen jo joulukuussa. Helmikuun ajan Mervi ja Nina työskentelivät rinnakkain.

– Asiakkaideni vuoksi halusin olla muutosprosessissa vahvasti mukana. Minulle oli tärkeää varmistaa, että asiakkaat jäävät hyviin käsiin, ja että kaikkien kanssa ehdimme käsitellä muutosta kasvokkain.

– Pystyn oikein hyvin samaistumaan Mervin huoleen, ja siksi on ollut hienoa päästä perehtymään hänen tapaansa toimia ja samalla tavata toivottavasti tulevia omia asiakkaitani. Kyse ei ole vain kampaajan ammattitaidosta, vaan sosiaaliset taidot ja ajatusmaailma ovat tässä työssä vähintään yhtä tärkeitä, Nina sanoo.

– Minulle on ollut valtava helpotus nähdä, miten hyvää työtä Nina tekee, ja siksi jätän liikkeeni oikein hyvillä mielin hänen käsiinsä. Toisaalta ymmärrän nyt, miten iso prosessi tämä yrityskauppa ja eläkkeelle jääminen on ollut käsitellä – mieli on myllertänyt näin ison asian edellä. Lisäksi olen häkeltynyt siitä tavasta, jolla asiakkaani ovat minua muistaneet – kyllä sitä herkistyy, Mervi kertoo.

Eiköhän se uusi elämänrytmi tästä vähitellen löydy! Jatkossa vanhaan tuttuun puhelinnumeroon vastaa Hiushuone Adalmina, jossa Nina palvelee sekä vanhoja että uusia asiakkaita. Tästä on molempien hyvä aloittaa uutta matkaa tulevaan.

Teksti: Marianne Valta & Eija Ranua
Kuvat: Eija Ranua

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 18.3.2023