Kannanotto: Innovaatioita ei synny ilman yrityksiä

Valtiontalouden tarkastusvirasto on julkaissut jälkiseurantaraportin innovatiivisia julkisia hankintoja koskien. Seurannan mukaan oikeanlaista kehitystä tapahtuu niin mittaamisessa kuin yhteistyössäkin. Hallitusohjelma tavoittelee 10 % innovatiivisuusosiota julkisissa hankinnoissa ja näiden saavuttamiseen on valjastettu mittavat organisaatioresurssit (HankintaSuomi, KEINO, TEM, uusi Hansel). Mitä tämä merkitsee yritysten kannalta?

Innovatiiviset hankinnat eivät terminä ole erityisen houkuttelevia koska ne kuulostavat monimutkaisilta, vaikeilta ja kalliilta toteuttaa. Etenkin PK-yrityksille nousee oitis kysymys, onko kokonaisuus toteutettavissa ja onko toteuttamisessa merkittävä riski. Mikäli innovatiivisuustavoitteeseen halutaan aidosti päästä, tulee innovaatiot nähdä kaiken tasoisena toimintana. Parannetut toimintatavat ovat arjen innovatiivisuutta parhaimmillaan, ja jo hyvinkin pienillä, hyvin suunnatuilla muutoksilla edistetään innovatiivisuutta julkisissa hankinnoissa.

Suurin osa kunnista ei (puheistaan huolimatta) systemaattisesti käy markkinavuoropuhelua kaikissa alueen elinvoimaisuudelle merkittävissä hankinnoissa. Yritykset ovat kuitenkin se ainoa tapa toteuttaa innovatiivisia hankintoja. Mikäli tuottavuuden kasvuun johtavat innovaatiot asuisivat julkisissa organisaatioissa itsessään, ei koko Euroopan Unioni valjastaisi jokaista maata ja kaikkia organisaatioita hankintaprosessien, avoimuuden ja kilpailukyvyn kehittämiseen. Innovaatiot edellyttävät kilpailua.

Toistan: innovaatiot edellyttävät kilpailua. Tämän vuoksi julkiset organisaatiot eivät yksin voi johtaa Suomen taloutta nousuun. Julkiset organisaatiot tarvitsevat yrityksiä, kun taas yritykset eivät välttämättä tarvitse julkisia organisaatioita ostajina. Innovaatioilla halutaan edistää julkisen sektorin tuottavuutta. Tämä ei toteudu niin, että kunnat kilpaa ”tehostavat” toimintaansa ulkoistamalla niitä kuntaomisteisille yhtiöille ja ostamalla sekä myymällä palveluita sitten toisilleen InHouse -järjestelyin.

VTV:n mukaan tarkastuksessa kiinnitettiin huomiota hankintayksiköiden omien strategisten toimintatapojen kehittämistarpeeseen. Tästä juuri on kysymys innovatiivisten hankintojen edistämisessä: kunnan tulee linjata mitä se tekee itse, ja mitä ostetaan ulkopuolelta (lue: missä yksityinen toimija on tehokkaampi, laadukkaampi, innovatiivisempi, ketterämpi jne). Jos palvelujen ulkoistamisella halutaan edistää nimenomaan innovaatioita, tulee niissä tavoitella parhaita, ei helpompia, mahdollisia ratkaisuja. Tämä merkitsee parhaan mahdollisen ratkaisun määrittämistä yhdessä yritysten ja loppukäyttäjän kanssa (=markkinavuoropuhelu) sekä tälle ratkaisulle kokonaistaloudellisesti tehokkaimman ratkaisun löytämistä (=kilpailutus). Nykymallilla julkisella sektorilla toinen käsi tekee innovaatiopolitiikkaa ja toinen taas kahmii toimintoja pois innovaatioiden piiristä vahvistamalla julkisomisteisten yhtiöiden asemaa.

Hankintoihin saadaan innovatiivisuutta auttamalla kaikin mahdollisin toimenpitein kuntien hankintaresursointia ja -osaamista sekä tekemällä aktiivista yhteistyötä yritysten kanssa. Innovatiivisten hankintojen tekemisen ei tarvitse olla vaikeaa, mutta se on julkisen puolen yksin häärätessä täysin mahdotonta.

Susanna-Sofia Keskinarkaus Lapin hankinta-asiamies