Koskenkylän kahvio on omalaatuinen harvinaisuus

Kahvio on koskenkyläläisille kuin olohuone, jossa voi parantaa maailmaa kylänmiesten kanssa. Nyt se kaipaa uutta yrittäjää.

Loviisan Koskenkylässä on jäljellä jotain hyvin pysyvää, nimittäin liikenneasema, joka tunnetaan nykyään nimellä Koskenkylän kahvio. Sen perusti nykyisen yrittäjän Markku Henkolan Tapani-veli vuonna 1977, jolloin ohi kulkevasta moottoritiestä ei ollut vielä aavistustakaan. Noihin aikoihin kaakon suuntaan mielivät viikonloppumatkaajat saivat hikoilla autoissaan valtavan pitkissä ruuhkaletkoissa, kunnes vihdoin jo syötyjen eväiden kyytipojaksi päästiin ”huoltikselle” ostamaan jätskit tai kampaviinerit. Koskenkyläläisillä oli tuolloin tapana tulla omille tuoleilleen istuskelemaan tien varteen ihmettelemään loputtoman pitkänä matelevaa autoletkaa. Kahvion asiakkaita palveleva Kirsi Lagerlöf muistaa tuon ajan.

-Kiipesimme kavereiden kanssa kalliolle katselemaan autoja, hän hymyilee.

Nykyinen liikenneasemayrittäjä Markku Henkola aloitti Koskenkylän kahvion yrittäjänä vuonna -98, kun kuutostie oli jo suhannut vieressä muutaman vuoden. Sitä ennen asiakkaat olivat 80-prosenttisesti ohi kulkevia autoilijoita, ja loput paikallista väkeä.

-Nyt tilanne on päinvastainen. Olen tosin huomannut, että moottoritieltä käännytään tänne yhä useammin. Ehkä ihmiset haluavat kokea jotain vähän erilaista, Henkola pohtii.

Edelleen huoltoasema on tärkeä työmatka-autoilijoille, mutta etenkin koskenkyläläisille. Omaleimainen kyläkahvila on tärkeä muun muassa salin puolelle asettuvalle ”ukkokerholle”, joka kokoontuu päivittäin pitämään omaa pikkuparlamenttiaan ja parantamaan maailmaa. He sanovat kahvilan olevan pitäjän paras paikka, ellei koko Etelä-Suomen. Itseään kylän ykkösryhmäksi tituleeraava miesporukka kertoo juttelevansa asiat ja uutiset halki yleensä puolenpäivän paikkeilla. Kaikki ongelmatkin kuulemma ratkeavat yhdessä turistessa. Kun palvelut ovat kyliltä kadonneet, jotain pysyvää sentään on jäänyt. Kahvio on selvästikin tärkeä paikka kyläläisille.

-Olen ollut kahvilassa nyt uudestaan töissä seitsemän vuotta. Tunnen lähes kaikki asiakkaat, Lagerlöf kertoo.

Stockmannin kilpailija

Nyt on kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että Henkola kaipaisi jo eläkkeelle. Hän on ollut välillä vuosiakin sairauseläkkeellä, mutta palannut yrittäjäksi. Nyt ikää on 65 vuotta, ja katse hakee jo nuorempaa jatkajaa kahviolle. Ei hän kuulemma haluasi lypsävää lehmää tappaa, joten toiminta jatkuu, kunnes uusi yrittäjä astuu remmiin.

-Kahvio on myynnissä Oikotiellä yksiön hinnalla. Minulla on ollut terveysongelmia, joten on jo aika ottaa lungimmin, Henkola miettii.

Hän on kasvanut yrittäjäsuvun poikana. Jo hänen vaarinsa Armas Kajavaara toimi lakritsivalmistajayrittäjänä Porvoossa ja mummo oli torimyyjä. Myös Henkolan isä, veljet ja sisar ovat olleet yrittäjiä. Henkolalla on ollut huoltamon alueella Stefan´s leipomo, ja hän on toiminut myös makeisten maahantuojana. Helsingin Stockmannin naapurissa toimi aikoinaan Herkkuliike Henkola.

-Pitivät meitä kilpailijoina, vaikka miellä oli vain muutaman kymmenen neliön yritys, Henkola naurahtaa.

Paljon on kuitenkin vettä virrannut myös Koskenkylän kosken kuohuissa niiden 25 vuoden aikana, joina Henkola on ollut yrittäjänä. Kun Henkolalta kysyy, mitä kaikkea on matkan varrella sattunut ja tapahtunut, vastaus on tyhjentävä: ihan kaikkea mahdollista.

-No ainakin markoista on siirrytty euroihin. Bensamyynnistä vastasi St1, kun nyt se on Nesteen hallussa. Nykyisessä kokoustilassa toimi kahvila, ja salin puoli oli huoltohallitilana, Henkola muistelee.

Sitovaa kauppiasyrittäjän työ toki on. Vapaapäivinäkin Henkola saattaa tulla töihin, jos tilanne niin vaatii. Uuden yrittäjän tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvatkin sitoutuminen ja ahkeruus. Konsepti on hänen mielestään kuitenkin toimivaksi todettu.

-Itse olen oppinut kaiken alusta. Kyllä tässä ihan hyvin pärjää, Henkola sanoo.

Huoltsikan oma hiekkaranta

Jos on kovin aamu-uninen, ei liikenneaseman pyörittäminen ole oikea vaihtoehto. Koskenkylän läpi kulkee paljon väkeä, joka suuntaa töihin kahdeksaksi Porvoon ja Helsingin suuntaan. Aamulla kulkevat poikkeavat Koskenkylän kahvilaan ostamaan kahvia ja sämpylää. Kahvila avataan jo kuudelta aamulla.

-Kello soi aamuisin puoli neljältä, jotta ehdin aamuvuorossa tehdä sämpylät ja keittää kahvit. Aamut ovat täällä usein todella kiireisiä, Henkola toteaa.

Kiitosta asiakkailta tulee siitä, että Koskenkylän liikenneasema on uniikki, eikä kylmänkalsea ketjuyritys. Salin puolella tunnelmaa luovat biljardi ja tikkataulu sekä tv-näyttö, josta voi tulla porukalla seuraamaan formulakisoja. Onhan se mukavampaa jännätä yhdessä kuin yksin kotisohvalla. Alkoholiakin on tarjolla.

 -Sitä menee hyvin vähän. Joku voi ottaa kahvin kyytipojaksi konjakin, Henkola sanoo.

Yksi merkittävä erikoisuus on Henkolan rakentama hiekkaranta. Sinne voivat pulahtaa niin koirat kuin ihmisetkin kesäkuumalla. Kun Henkola sitten jää eläkkeelle, hän myöntää luultavasti ikävöivänsä kahvilaa.

-Tulen tänne kahville. Kotona ei saa yhtä hyvää, hän hymyilee.

Teksti ja kuva: Reija Kokkola