Kun riittävän hyvää minigolfrataa ei löytynyt, yrittäjä Juuso Sahlberg rakensi sellaisen: ”Keskityn kilpailemiseen”

Juuso Sahlberg, 30, päätti perustaa sivutoimisen yrityksen, jotta voisi harjoitella ammattimaisesti minigolfissa.

Porvoolainen Sahlberg työskentelee päätoimisesti kiinteistöhuoltoalalla toimivassa yrityksessä. Kahden vuoden ajan hän on ollut myös oman JS Minigolfin yrittäjä.

Suomen minigolf-maajoukkueessa viitisen vuotta ollut Sahlberg on yksi maan parhaista lajissaan. Hänen tavoitteenaan on yltää lähivuosina kärkipaikoille kansainvälisissä kilpailuissa.

– Olen kilpaillut lajissa 14 vuoden ajan. Porvoossa ei ollut sellaisia kilparatoja, joissa voisi treenata ja järjestää kisoja, sivutoiminen yrittäjä kertoo. Hän on työskennellyt päätoimisesti kiinteistöhuollon tehtävissä kymmenisen vuotta.

Sahlberg rakensi radan isänsä kanssa. Kyseessä on täysimittainen eli 18-väyläinen minigolfrata, jonka esteet täyttävät kisakriteerit.

– Kisaesteet ovat selvästi hankalampia kuin peruspelaajille tarkoitetut esteet. Raot ovat pienempiä ja esteet korkeampia. Lajiliitolla on omat standardit, jotka kisaratojen on täytettävä. Radat on suunniteltu niin, että esteissä on helpotukset, jotta asiakkaat ja lapset pystyvät pelaamaan normaalisti, porvoolainen kertoo.

Helpotus voi tarkoittaa esimerkiksi kolmion mallista palaa, joka ohjaa pallon reikään. Ilman lisäosaa pelaamisesta tulee huomattavasti vaikeampaa.

Innostus syntyi lukioaikana

Liiton standardien mukaan väylien on oltava pituudeltaan 6–16 metrin pituisia. Erilaisille esteille on määritetty mitoitukset. Virallisessa listauksessa on 36 erilaista estettä, joista radan rakentaja voi valita 18 erilaista.

– Itselleni hankalimmat esteet ovat keskiluukku ja kalanruoto, Sahlberg kertoo.

Keskiluukkuradassa lyödään ylämäkeen ja yritetään saada pallo yläosassa olevaan reikään. Kalanruoto sen sijaan on kapea rata, jossa palloa on lyötävä mahdollisimman suoraan, jotta se ei törmää esteisiin.

Sahlberg on perustanut ratatoiminnan ympärille minigolfseuran, johon on liittynyt parikymmentä paikallista aktiivipelaajaa. Suomessa järjestetään kisoja kesäisin lähes joka viikonloppu. SM-kisat ovat kerran kesässä. Sahlberg on yltänyt palkintosijoille Suomessa, mutta EM- tai MM-kisoissa ei ole vielä tullut menestystä.

Hän innostui lajista lukiovuosina.

– Kaverini kysyi mukaan pelaamaan ja siitä se lähti. Minulla ei ole mitään taustaa esimerkiksi golfista.

Ei tarvetta kasvulle

Sahlberg myöntää, että iso osa Suomen minigolfradoista on heikossa kunnossa. Kilparadat sen sijaan pyritään korjaamaan tarvittaessa.

– Kilparatojen taso on noussut myös Suomessa. Osa radoista rakennetaan alumiinista. Ne ovat tosi siistejä ja pysyvät paremmin kunnossa. Perinteisiä puisia ratoja pitää maalata ja hioa ja tarvittaessa levyjä ja huopia pitää vaihtaa. Käyttöikä on yleensä 10–15 vuotta. Kyllästettyä puuta uusitaan, jos jotain lahoaa.

Porvoolaisyrittäjän budjetti radan rakentamiseen oli noin 30 000 euroa. Hän ei laske mukaan oman työn hintaa. Rata sijaitsee laskettelukeskuksen kupeessa Porvoon Kokonniemessä.

– Sijainti ei ole paras mahdollinen asiakkaiden houkuttelemisen kannalta, mutta saimme tehtyä hyvän diilin laskettelukeskuksen kanssa. Lippuja myymme jäätelökioskissa, johon on palkattu useampi kesätyöntekijä, Sahlberg kertoo.

Yrittäjälle itselleen on tässä vaiheessa tärkeintä, että toiminta tuo takaisin siihen laitetut eurot. Varsinaista kasvua ei haeta. Myöhemmin tulevaisuudessa tavoitteena on kuitenkin laajentaa toimintaa esimerkiksi rakentamalla ja myymällä ratoja.

– En itse tee hirveästi töitä yrityksessä. Yritän saada muut työllistettyä ja keskityn itse kilpailemiseen ja harjoitteluun. Minigolfissa kausi on lyhyt ja toki olisi parempi, jos sijainti olisi lähempänä rantaa ja turistien suosimaa aluetta. Tiedän, että Suomessa on mahdollista tehdä hyvää liikevaihtoa minigolfradoilla. Suurin osa niistä on seurojen omistuksessa, jolloin tulot käytetään seuratoimintaan.

Suomessa on Sahlbergin mukaan noin 60 aktiivista minigolfia kilpamielessä harrastavaa pelaajaa ja sen lisäksi muutama sata aktiivista harrastajaa.