21.6.2021 klo 09:32
Uutinen

LIPSUMINEN EU:N ALUE-JA RAKENNERAHASTOPERUSTEISTA VOI VAARANTAA TUKIEN MYÖNTÄMISEN

Tampereen pormestari Lauri Lyly ja Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme toistivat (HS 15.6.) jo aiemmin esitettyjä näkemyksiä EU:n alue- ja rakennerahastotukien jakamiseksi Etelä- ja Länsi-Suomeen. Maakuntien yhdenvertaisuus, EU-varojen käytön tehokkuus ja vaikuttavuus toteutuvat paremmin kun ne kohdistetaan ruuhka-Suomeen,he kirjoittivat.

Jokainen maakunta ja alue puolustaa luonnollisesti omaansa. Silti emme pääse mihinkään siitä tosiasiasta, että luopuessaan hallitusohjelman kirjauksesta ja vuoden 1994 liittymissopimuksesta, Suomi samalla vaarantaisi koko alue- ja rakennerahojen perusteet. EU-rahoituksen päälle voitaisi pahimmassa tapauksessa vetää EU:ssa ruksit päälle. EU:n alue- ja rakennepolitiikan jakoperuste on Itä- ja Pohjois-Suomen erityisalueiden tunnustaminen. Ilmasto ja etäisyydet ovat faktaa, eivät mielipide.

Tutkimuksia ja tulkintoja alueiden vetovoimasta, korkeakoulujen, innovaatiotoiminnan ja näiden tehokkuudesta on monia. On rohkeaa väittää, että rakennerahastovarat yleisesti poikisivat parempaa vaikuttavuutta lännessa kuin idässä. Jos yritysten tai korkeakoulujen määrä olisi tehokkuuden peruste, maailmanlaajuisesti koko yritystoiminta olisi keskittynyt hyvin rajatulle alueelle.

Jokaisen ohjelmakauden osalta Suomen hallitus on tehnyt omat päätökset, joilla harvaan asutun alueen tukea on siirretty kansallisilla päätöksillä myös etelään. Näin myös Etelä-Suomi on saanut kaikki nämä vuodet edellä mainittua alueiden ohjelmarahaa.

Lisäksi Suomen julkisista toiminnoista suurin osa on sementoitu eteläiseen osaan maata, samoin satsaukset koulutukseen ja erityyppiseen kehittämistoimintaan. Investoinnit väyliin, ratoihin ja muuhun infraan on tehty voittopuolisesti etelään. Nämä ovat mahdollistaneet kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Se, mikä pitää Suomen ylipäänsä asuttuna ja toimintakykyisenä ovat eri puolille maata sijoittuneet yritykset sekä monipuolinen pk-yrityskenttä. Tälle joukolle takavuosina myönnettyjä aluetukia on turha kadehtia, sen verran pieniä purosia ne ovat olleet Suomen valtion ja EU-tukien laajemmassa rahanjaossa.

Hienoa on, että Suomen eri alueet pitävät tiukasti puoliaan. Suomen teollisuushistorian suurin investointi nousee Kemiin. Äänekosken biotuotetehdas, Outokummun terästehdas, pohjoisen ja idän kaivokset ovat perusteollisuutta jotka ovat luoneet ympärilleen vahvat osaamisklusterit. Tätä ei olisi tapahtunut ilman omaa yliopisto- ja korkeakouluverkkoa ja sen ympärille rakentunutta innovaatiotoimintaa.

Tulevassa EU:ssa pohjoiseen ja itään kannattaa katsoa muutoinkin. Esimerkiksi Ruotsissa investointien maantieteellinen suunta on selkeä. Ruotsi satsaa miljardeja euroja pohjoisten alueidensa vetyteollisuuteen. Vastaavasti meillä taas esimerkiksi Pohjois-Savon vesiosaaminen, kansainvälisen tason terveysteknologia, vientiteollisuuden veturit ja pörssiyhtiöt sekä matkailun valtava potentiaali pitävät Itä-Suomen vireänä.

Huoli Suomen elinvoimaisena pitämisestä on kaikille toimijoille yhteinen. Sitä ei kuitenkaan ratkaise aluetukien siirtäminen ruuhka-Suomeen. Suhteellinen EU-tukein vaikuttavuus per capita voi hyvinkin olla Itä-ja Pohjois-Suomessa parempi kuin eteläisessä Suomessa.

Paula Aikio-Tallgren

Savon Yrittäjät toimitusjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 21.6.2021

Muita kiinnostavia aiheita