Maija ja Samppa Suutarinen
Hakamaan lammastilan yrittäjät Maija ja Samppa Suutarinen. Kuva: Tommi Anttonen

Maija ja Samppa Suutarinen ajautuivat yrittäjiksi vahingossa: ”Asiakkaat kutsuvat Samppaa ihmemieheksi”

Vuoden lähiruokateko -palkinnon saaneen Hakamaan Lammastilan yrittäjät ovat onnistuneet laajentamaan yritystään kolmesta lampaasta liha- ja villatuotantoon ja omaan ravintolaan. 

Maija ja Samppa Suutarisen tarina on kerrottu Yrittäjä Plus -lehden Työpari-sarjassa numerossa 3/2022. Julkaisemme sen nyt kokonaan. Tilaa Yrittäjä Plus -lehti täältä!

Maija Suutarinen: Teemme oikeasti kaiken yhdessä

Tapasimme toisemme vuonna 2001. Silloin Samppa opiskeli, ja itse vasta suunnittelin opintoja. Erinäisten mutkien kanssa päädyimme asumaan yhteiseen osoitteeseen ja vuonna 2006 menimme naimisiin. 

Kun ostimme talon kymmenen vuotta sitten, yritystoiminta lähti liikkeelle siinä mielessä vahingossa, että halusimme alun perin kasvattaa ruokaa perheellemme, mutta lasten synnyttyä halusin työskennellä kotoa. Meillä ei todellakaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa siitä, että haluamme maatilallisiksi tai varsinkaan matkailualan yrittäjiksi. Kun lapset syntyivät, huomasimme, että on helpompaa hoitaa lapset kotona, ja sen takia päädyimme kehittämään yritystoimintaa tilalla. Nyt yrityksemme toiminta on laajentunut kolmesta kesälampaasta liha- ja villatuotantoon, omaan ravintolaan, elämysmatkailuun sekä marja- ja hedelmäjalosteisiin.  

Vuoden 2013 tammikuussa olin pahassa nokkakolarissa, jonka seurauksena vammauduin pahasti. Silloin päätimme Sampan kanssa, että rupeamme tekemään enemmän töitä eläinten kanssa, kunhan vähän paranen. Oli pakko keksiä monenlaista liiketoimintaa, jotta saimme yrityksen kannattamaan. Sen jälkeen aloimme oppia yhdessä työskentelyä. 

Keskustelemme nykyäänkin säännöllisin väliajoin siitä, onko yritystoiminta molempien mielestä edelleen mieluisaa ja haluammeko asua maalla. Yhdessä tekeminen on ollut mukavaa, koska osaamisalueemme ovat erilaiset ja teemme oikeasti kaiken yhdessä. 

Omalla vastuullani yrityksessä ovat eläinten hoitamisen lisäksi hallinnolliset työt sekä myynti ja markkinointi. Samppa sen sijaan rakentaa ja korjaa kaiken. Jos häntä ei olisi, ei olisi myöskään liiketoimintaa, koska tilalle on pitänyt rakentaa ja remontoida kaikki alusta alkaen. Sampan ansiosta meillä on paljon vähemmän velkaa kuin monella muulla yrityksellä. Hän on niin näppärä ja kätevä käsistään, että asiakkaatkin kutsuvat Samppaa ihmemieheksi. 

Yksi esimerkki Sampan taidoista on tilan vanha asuinrakennus, josta kaikki olivat ensin sitä mieltä, että se pitää purkaa. Sulamisvedet olivat talon alla ja kaikki oli hirveässä kunnossa. Niin vain mieheni rakensi kaiken uudestaan opeteltuaan ensin hirsirakentamisen perusteet. Nyt kyseisessä tilassa sijaitsevat ravintola ja asiakastilat. Ravintolan keittiön Samppa rakensi viime kesänä erilliseen tilaan. 

Olemme ennen kaikkea pariskunta ja vanhemmat lapsillemme ja vasta sen jälkeen yrittäjiä. Mielestäni on tärkeää, että olemme pitäneet tämän arvojärjestyksen, vaikka tykkäämme tehdä paljon töitä. 

Samppa Suutarinen: Luonto tulee vastaan, kun astuu ovesta ulos 

Ukkini oli aikanaan kova tekemään käsitöitä, ja ne opit tarttuivat minuunkin, kun siinä vieressä hiljalleen opettelin. Tykkään tehdä asioita käsillä ja jos en jotain osaa, luonteeni on sellainen, että pitää opetella. Vähän siinä mukana on myös kokeilunhalua.  

En ole täysipäiväinen yrittäjä, sillä olen halunnut jatkaa päivätyössäni turvatakseni taloutemme Maijan loukkaantumisen aiheuttamien haasteiden vuoksi. Kahta aloittavaa, täysipäiväistä yrittäjää, pikkulapsiarkea sekä kuntoutumista ei perheen talous olisi kestänyt. 

Aika on kortilla, eikä totta puhuen aina riitä yrittämiseen, mutta olen todennut, että sen on vaan riitettävä. Kun yrittäjäksi tai yrittäjän kaveriksi lähtee, silloin on oltava aikaa touhuta. Onni on tavallaan se, että teen kolmivuorotyötä, jossa pystyn olemaan viikolla useampia päivä vapaalla ja auttaa erilaisissa tilan projekteissa. Jos olisin töissä joka arkipäivä, nämä työt olisi vaikea sijoittaa muuhun ajankohtaan kuin viikonloppuun ja silloin elämä voisi käydä liian raskaaksi. 

Silloin kun Maija ei hoida eläimiä, hän on enimmäkseen puhelimessa ja hoitaa firman raha-asioita. Ilman Maijaa tämä yrittäminen olisi mahdoton yhtälö. Maija jaksaa puurtaa ja kehitellä uusia innovaatioita. Siihen kun lisätään vielä kaksi tyttöä, kyllä tässä tekemistä riittää. 

Olemme tulleet siihen tulokseen, että kun olemme yritystoiminnassa jo näin pitkällä, ei sitä voi enää lopettakaan. Itse en tykkäisi asua kaupungissa muutenkaan, viihdyn maalla ja asuminen on mahdollista yhdistää yrittämiseen niin mikä ettei. Se on ideaali yhtälö ja Maija ajattelee varmasti pitkälti samalla tavalla. Täällä maalla on tietty vapaus tehdä ja toteuttaa asioita ja se on erinomaista vastapaino toimistotyölle. Luonto tulee vastaan, kun astuu ovesta ulos. 

Olen sanonut Maijalle, että kun täytän 50, harkitsen tarkasti päivätyön ja yrittäjyyden plussat ja miinukset, taloudellisen tilanteen ja oman jaksamiseni. Silloin on vaihtoehtona jääminen täysipäiväiseksi yrittäjäksi. 

Maijassa on parasta sitkeys ja iloisuus, joka on pysynyt, vaikka hänellä on ollut haasteita kolarin jälkeen. Hän löytää aina jonkin keinon jatkaa. Hämmästelen itse, miten joku voi olla koko ajan iloinen, vaikka itse tuntuu siltä, etten oikein osaa hymyillä. Enemmän käytän perinteistä perusilmettä. Toisaalta tällaiset eroavaisuudet tukevat hyvin toisiaan. Vähän kuin jin ja jang.

Pauli Reinikainen