Mauri Meronen joutui lopettamaan soittimien myynnin Eurooppaan – Syynä EU:n pakkausasetus: ”Liikevoitosta menisi 90 prosenttia kuluihin”

Noin kahden vuoden ajan yksinyrittäjänä itsensä elättänyt tamperelainen Mauri Meronen, 41, joutui ainakin väliaikaisesti lopettamaan valmistamansa tuotteen toimitukset EU-alueelle pakkausasetuksen takia.

Merosen Tele Tunes valmistaa 3D-printattuja huiluja ja on myynyt niitä useisiin eri Euroopan maihin sekä muun muassa Yhdysvaltoihin, Etelä-Koreaan ja Japaniin. Viimeisen 12 kuukauden EU-myynti on ollut noin 20 000 euroa.

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus määrää, että EU:n sisäisessä etämyynnissä tuottajan on nimettävä valtuutettu edustaja jokaiseen jäsenvaltioon, johon se myy pakattuja tuotteita suoraan loppukäyttäjille.

Kyseinen määräys on myrkkyä Merosen liiketoiminnalle.

– Vaikka myisin yhden huilun Espanjaan, siellä pitää olla nimetty henkilö yhden paketin takia.

Yrittäjä sai tietää EU:n pakkausasetuksesta sattumalta nähtyään sosiaalisessa mediassa toisen yrittäjän vastaavia kokemuksia. Merosen laskelmat osoittivat, ettei hänen tällä hetkellä kannata jatkaa EU-myyntiä.

– Jos minulla olisi valtuutettu edustaja jokaisessa EU-maassa, jonne myyn tuotteita, kustannus olisi jotain 7 000 ja 17 000 euron väliltä. Olen nähnyt muiden yrittäjien arvioita, jotka ovat samassa suuruusluokassa.

Edustajan palkkio on vuosikohtainen. Meronen pohtii parhaillaan, kannattaisiko hänen jatkaa EU-myyntiä parhaiten tuottaviin maihin eli Saksaan ja Ranskaan ensi vuoden alussa.

– Jos keskittäisin koko vuoden myynnit sinne, liiketoiminnan jatkamisessa voisi olla taloudellista järkeä. Voisin tienata edustajakulut takaisin. Jos sen sijaan jatkaisin myyntiä kaikkiin maihin, liikevoitosta menisi noin 90 prosenttia edustajakuluihin, tamperelaisyrittäjä laskee.

Hänen mukaansa pakkausasetuksen vaatimusten käytännön järjestämisessä ollaan epäonnistuttu pahoin. Meronen joutuu raportoimaan kunkin myyntimaan pakkausjätteen määrän erillisissä portaaleissa.

– En ymmärrä, miksei EU:ssa ole tehty keskitettyä järjestelmää, jossa voin kirjata määrät maakohtaisesti. Nyt joudun käyttämään yli kahtakymmentä portaalia raportoidakseni, kuinka monta senttimetriä teippiä olen käyttänyt paketointiin kuhunkin maahan. Juosten kustulta tämä vaikuttaa, yrittäjä pamauttaa.

Pakkausasetuksen aiheuttamista haasteista huolimatta Meronen näkee huilukaupassa vielä mahdollisuuksia muilla markkinoilla kuten Yhdysvalloissa.

Mahdollisuuksia Yhdysvalloissa

Meronen innostui soitinten valmistuksesta kymmenisen vuotta sitten, kun hänen Perusta ostamansa bambuhuilu ei kestänyt Suomen ilmastoa ja rikkoutui. Aluksi Meronen rakensi huiluja kotonaan sähkökaapelointiputkesta ja hieman myöhemmin alkoi tulostaa vaikeimmin rakennettavia kappaleita kirjaston 3D-tulostimella. Varsinainen liiketoiminta pääsi vauhtiin vasta, kun markkinoille tuli uusia, parempia ja nopeampia 3D-tulostimia. Niillä Meronen pystyi tulostamaan luotettavasti ja pienessä ajassa kokonaisen puhallinsoittimen pienellä virhemarginaalilla.

Yhden miehen yritys valmistaa soittimia, jotka kasaan painettuina vain peukalon kokoisia. Ulos vedettynä huilu on soittovalmis. Meronen myy tuotteitaan omassa verkkokaupassa sekä pienkäsityökauppiaille tarkoitetussa Etsy-verkkokaupassa. Tämän lisäksi hän myy pelkkiä tulostustiedostoja, joiden avulla asiakas voi itse 3D-tulostaa huilun.

Pakkausasetuksen aiheuttamista haasteista huolimatta Meronen näkee huilukaupassa vielä mahdollisuuksia muilla markkinoilla kuten Yhdysvalloissa. Aiemmin myynnistä yli puolet tuli rapakon takaa, kunnes presidentti Donald Trump aloitti kauppasodan ja tavaraliikenne katkesi. Yrittäjä ratkaisi ongelman siirtämällä valmistuksen Yhdysvaltoihin. Nyt valmistaja hoitaa myös tuotteiden lähettämisen asiakkaille.

Euroopassa Meronen voisi kenties jatkaa myyntiä tukkureiden kautta.

– Saksassa se voisi olla mahdollista niin, että tukkuri myisi tuotteeni eteenpäin. Tällöin edustajan nimeäminen on kyseisen tukkurin vastuulla.

”Tuntuu typerältä sulloa täytettä”

Viime vuonna Merosen kaikista Euroopan toimituksesta kertyi noin neljä kiloa pahvijätettä. Hän myi EU-alueella 300 huilua.

– Sellaisen pahvimäärän kierrättäminen ei voi maksaa kuin korkeintaan muutamia kymmeniä euroja. Se ei olisi ongelma, mutta edustajakulu on.

EU:n pakkausasetuksen tavoitteena on osaltaan vähentää pakkausjätteen määrää, mutta samaan aikaan esimerkiksi Meronen ei voi pakata tuotteitaan niin pieneen pakkaukseen kuin haluaisi.

– Kevyimmät huiluni painavat 25 grammaa. Silti ne on pakattava liian isoon pahvilaatikkoon, koska niihin saa Postin seurannan. Kirjekuorelle ei ole Postin sääntöjen mukaan mahdollista saada seurantaa.

Osan toimituksista Meronen on lähettänyt silti kirjekuoressa. Tuotteita on hävinnyt matkalle useita kertoja.

– Silloin joudun lähettämään tuotteen uudestaan, mutta rahallisesti se kannattaa, koska lähetys kirjekuoressa maksaa viisi euroa ja pahvilaatikossa 30 euroa. Tuntuu typerältä sulloa täytettä isoon pakkaukseen vain sen takia, että saan lähetykselle seurannan.