Mika Kotiranta on ollut yrittäjä ja valtuutettu tasan yhtä kauan

Lokakuun 23. päivä vuonna 1996 oli Mika Kotirannan elämässä merkittävä kolmesta eri syystä. Alkaen ihan siitä, että hänellä on kyseisenä päivänä syntymäpäivä. Kyseisenä vuonna mittariin tuli 33 vuotta. Sen lisäksi samana päivänä kaupparekisteriin merkittiin miehen ensimmäinen oma yritys, ja sattuipa samaan syssyyn varmistumaan vielä Mikan ensimmäinen valtuustopaikka. Paikka kotikunta Ylöjärven valtuustossa varmistui tuolloin ensiyrittämällä. Siitä tuli äskettäin kuluneeksi siis jo neljännesvuosisata.

Kiinteistövälittäjän hommiin Mika oli tutustunut jo paljon aikaisemmin. Jos ensin otetaan maltillisempi loikka taaksepäin, päädytään vuoteen 1985. Vaikka samasta vuodesta kertovassa musikaalissa ei siitä kerrotakaan, kyseisenä vuonna Kotiranta aloitti työt kiinteistönvälitystehtävissä.

Untuvikolle annettiin kaksi ehdotonta sääntöä

Ylöjärvellä oltiin tuolloinkin, ja työnantaja oli Seestien Asuntomyynti -niminen firma ja sen yrittäjä Jorma Seestie. Hän asetti heti kärkeen välittäjänalulle kaksi vaatimusta.

– Korvakoru jos ilmestyy korvaan, niin se tarkoittaa lopputiliä. Toinen sääntö oli, että sisätiloissa ei saa polttaa tupakkaa, Kotiranta muistelee.

Yrityksen nykyisen neuvotteluhuoneen seinällä koreilee edelleen hänen kiinteistövälittäjä-tutkintotodistuksensa. Sellaisen hän sai 23-vuotiaana, tuolloin tietämänsä mukaan nuorimpana koko maassa.

– Sittemmin moni on saanut sen nuorempanakin, mutta tuolloin aika monella firmalla oli tapana, ettei alle kolmekymppisiä palkattu.

Pompataanpas vielä toviksi kauemmaksi ajassa

Ylöjärvi eli tuolloin 80-luvulla selvää kasvubuumia. Asukasmäärä kun kasvoi jopa 800 asukkaan vuositahtia. Uutta taloa syntyi rivakkaa tahtia, joten myytävää riitti. Mutta hypätään tätä ennen vielä kuitenkin ajassa vieläkin kauemmas menneeseen. Siihen Kotirannan ensikohtaamiseen kiinteistövälitystoiminnan kanssa, eli putkahdammekin jo 70-luvun puolelle.

Ensimmäinen ammatillinen esikuva Mikalla löytyikin läheltä – omasta perheestä. Hänen äitinsä Marja-Liisa Pystynen työskenteli kiinteistönvälittäjänä Tampereella. Vanhempiensa avioeron takia Mikalla oli tuolloin kaksi kotia. Koulussa hän kävi Ylöjärvellä, mutta oli pääasiassa yöt Tampereella ja vain viikonloput Ylöjärvellä.

Kahden paikkakunnan kasvatti

Kahden paikkakunnan väliä ahkerasti reissanneelle Mikalle Huoneistokeskuksen silloinen konttori kävi tutuksi. Teini-iässä hän pääsi jo tekemään juoksupoikana vähän tienestiäkin.

– Koulussa kävin täällä Moisiolla, josta kuitenkin menin lähes päivittäin äidin luo Tampereelle. Käytännössä menin useimmiten linja-autolta Huoneistokeskuksen konttorille, josta sitten lähdin aika pian tekemään esimerkiksi rasitustodistusten hakuja ja muuta sellaista juostavaa askaretta, hän muistelee.

Myöhemmin Mikan tie vei kauppaopistoon, ja äiti puolestaan alkoi yrittäjäksi. Perheyrityksen jatkaminen olisi saattanut olla ihan mahdollista, mutta esteenä oli Mikan ikä. Hänellä oli armeija käymättä, niin äiti päätyi myymään firmansa pois. Firman pyörittäminen ei oikein enää luonnistunut, kun äidin uudesta miehestä Erkki Pystysestä tuli eduskunnan puhemies ja edustaminen ja muu vei sitten aivan liikaa aikaa.

Sitten kolahti käyntiin lama

Jos Mika Kotiranta ei olisi ryhtynyt välityshommiin, hän epäilee vahvasti, että olisi päätynyt töihin pankkiin. Tovin hän pankissa työskentelikin. Suomen Yhdyspankki ehti olla tuoreen merkonomin työnantaja puolisen vuotta. Eivätkä pankki- ja välitysmaailma täysin vieraat tuolloinkaan toisilleen olleet. Etenkin ne isommat ketjut olivat monesti tiiviisti kytköksissä sen ajan pankkeihin kuten Koppiin ja Syppiin.

Kotirannallakin ehti olla useampi eri logo omassa käyntikortissa. 90-luvulla koko pakka sekoitettiin ja jaettiin kuitenkin uusiksi melko tehokkaasti. Elettiin paitsi konkurssien myös pankkifuusioiden aikaa. Siinä samassa rukattiin myös pankkien omistamat kiinteistövälitysfirmat. Siinä missä 80-luvun loppupuolen Suomessa meni taloudella todella kovaa, olikin seuraavalla vuosikymmenellä edessä se kaikkien aikojen lama. Kuten arvata saattaa, se oli myös asunnonvälitysalalle vaikeaa aikaa.

Mika Kotirannan mukaan 90-luvun lama oli ehdottomasti hänen oman työuransa pahin paikka, vaikka hän ei silloin vielä yrittäjänä toiminutkaan.

– Siihen nähden kaikki muuta talousalamäet ovat olleet korkeintaan taantumia. 90-luvulla meillä oli aivan oikea lama. Se on ainoa ajanjakso, jolloin olen tosissani miettinyt, että ehkä sitä jotakin muutakin voisi tehdä, Kotiranta kertoo.

Hopeaan päädyttiin

Iso haaste lama-ajan kiinteistönvälityksessä oli, että asuntojen hinnat olivat edelleen ihmisten mielikuvassa lamaa edeltäneellä tasolla.

– Eli siis suomeksi ilmaistuna aivan liian kalliita, Kotiranta kertoo ja myöntää, että tämän asian suhteen hänen silloinen työnantajansa Huoneistokeskus otti kyllä vähän edelläkävijän roolia.

– Se oli ensimmäinen ketju, joka alkoi pudotella hintoja lähemmäs realistista arvoa, hän kertoo.

Vähemmän mukavalla mielellä Kotiranta muistelee myös sitä, että esimiestehtävissä kun oli, hänen vastuulleen tuli myös osa omassa työpaikassa tuolloin käydyistä yt-neuvotteluista. Niissä meininki oli vähän sellainen viimeinen sammuttaa valot -henkinen. Neuvottelujen lopuksi Mika ilmoitti ettei itse jää taloon.

– Pyysin kultaista kädenpuristusta, pronssia tarjottiin, ja hopeaan päädyttiin, hän kertoo.

Kollegan kanssa kimppaan

11 palkkatöissä vietetyn vuoden jälkeen oli sitten aika kokeilla omia yrittäjäsiipiä. Täysin soolona Mika Kotiranta ei aloittanut, vaan yritysmaailmaan sukelluksen hän aloitti yhdessä entisen kollegansa Terhi Loikkasen kanssa. Hän oli kollega Huoneistokeskuksen ajoilta, ja ajatukset olivat aina osuneet hyvin yhteen.

Asuntokauppa Kotiranta & Loikkaselle löytyivät sopivat tilat Rautatienkadulta. Ja vaikka markkinointinimi, imago ja tosiaan ne toimitilat olivat yhteiset, molemmat yrittäjistä olivat liikkeellä omilla toiminimillään. Kulut ja välityspalkkiot jaettiin, mutta sen mitä jäi, sai kumpainenkin oman yrityksen tilille.

Joku otti muistutuksen tosissaan

Kotirannan mukaan ajoitus oli yritystoiminnan aloittamiselle varsin suopea, sillä lama oli päivä päivältä selkeämmin jäämässä taakse, ja ylipäätään Suomen taloudessa meni kautta rantain paremmin. Työttömiä Suomessa oli edelleen iso liuta, mutta ei enää samoissa määrin kuin vielä pari vuotta aikaisemmin.

– Kyllä ajoitus oli meidän puolellamme. Aika nopeasti saimme jo ensimmäisen uudiskohteenkin myyntiin, kun Messukylän Viialasta tuli myyntiin paritaloja, hän kertoo.

Lama-Suomessa ei pahemmin ollut uutta kannattanut rakentaa, kun vanhatkin olivat olleet ostajia vailla ja arvostaan ison osan menettäneenä. Hyvä tahti näkyi myös siinä, että kovin pitkään kaksikko ei enää pärjännyt kahdestaan. Pian palkkalistoilla oli jo kaksi palkallista välittäjää ja edessä uuden toimiston etsintä.

”Paluu” kotikuntaan

Kahden välittäjän toimisto pyöri kaikkiaan kahdeksan vuoden ajan. Mitään riitaa tai draamaa sen jakaantumiseen ei liittynyt, vaan pikemminkin elämäntilanteet ajoivat muutosta. Mika havahtui ainakin siihen, että ajoi itse päivästä toiseen Tampereelle, vaikka jo tuolloin leijonanosa hänen myyntikohteistaan sijaitsi Ylöjärvellä, missä mies myös itse oli koko ajan asunut.

– Myin Terhille yhteisen osakeyhtiön substanssiarvoa vastaan, ja me sovimme niin, että minulle jäi kaupassa firman ulkoasu, joka onkin edelleen meillä käytössä.

Käytännössä Loikkasen tilalle tuli Mika, hän esittelee näyttäessään entisen yrityksen myyntiesitettä. Asuntokauppa Mika Kotirannan LKV:n ensimmäinen toimisto oli Soppeenmäessä Osuuspankin talossa. Siellä ei tosin ehditty olemaan pitkään, sillä Mikalle tuli esiin mahdollisuus ostaa Leppäkosken Sähkön entinen kiinteistö. Se on ollut nyt tukikohta 15 vuoden ajan. Se sijaitsee Ylöjärven keskustaa halkovan Kuruntien varressa ja on kyllä kirjailtu sen verran tehokkaasti firman ilmeellä, että vaikea sitä on olla huomaamatta.

Krooninen kasvu

Koulunsa luokasta yksi saakka Ylöjärvellä käynyt Mika Kotiranta on seurannut kotikuntansa kasvua aitiopaikalta. Kaupungiksi matkan varrella muuttunut Ylöjärvi on ottanut useampiakin kasvupyrähdyksiä, jotka alkoivat tosiaan jo 1980-luvulla. Toinen merkittävä kasvunpaikka asettuu 2000-luvun taitteeseen, jolloin alueella rakennettiin muun muassa Asuntilan valtava uudisalue.

– Ja kymmenen vuotta sitten puolestaan oli Metsäkylä kehittymässä kovaa vauhtia, hän kertoo. Tällä hetkellä uudisrakentaminen keskittyy Siltatien alueella sekä jossakin määrin Siivikkalaan. Ja lähitulevaisuudessa puolestaan on sitten Vuorentaustan alueen vuoro, Kotiranta visioi.

Paikallisuus kunniaan

Välittäjän mukaan kiinteistönvälityksessä alueen hyvästä tuntemuksesta on vissi hyöty.

– Hyvin alueen tuntevan välittäjän on helppo vastata ostajaehdokkaille suoraan esimerkiksi kouluista ja päiväkodeista sekä muista kiinnostuksen kohteista, jotka ovat ostajalle tärkeitä, hän aloittaa. Lisäksi se auttaa myös hinnoittelussa, jota ei tuolloin tarvitse tehdä pelkästään tilastojen valossa.

– Tietysti se pitää pystyä perustelemaan, miksi jollakin kadulla vierekkäisissä yhtiöissä tuosta voi pyytää näin ja näin paljon enemmän kuin tuosta toisesta, hän selittää.

Kotirannan mukaan asuntojen hinnat ovat Ylöjärvellä kehittyneet parissa vuosikymmenessä korkeintaankin maltillisesti.

– Jos täältä on vuonna 2002 ostanut omakotitalon, eikä sille juuri mitään ole tehnyt, niin aika samoissa hinnoissa ollaan kuin tuolloin. Toisaalta esimerkiksi rivitaloissa, joissa siis yhtiö pakostakin pitää paikat kunnossa, hinnat ovat nousseet vähän enemmän.

Vapaus maistuu

Siitä Kotiranta on neljännesvuosisadan aikana vakuuttanut ainakin itsensä, että hänelle yrittäjyys on ollut aivan oikea uravalinta. Vaikka palkkatyössä on toki puolensa, hän itse kuitenkin näkee, että yrittäjänä hänellä on vielä paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa. Tosin vapauden vastapainona yrittäjän pitää muistaa kantaa myös vastuu. Hän on itse kiitollinen pitkäaikaiselle tilintarkastajalleen, Heikki Punkalle, joka teki nuorelle yrittäjälle monet perusasiat selviksi jo heti kättelyssä. Yksi niistä opeista oli se, että vakavaraisena firmana on paljon mukavampi toimia. Tästä Kotiranta on myös pitänyt kiinni.

– Vaikka me edelleen olemme nakkikioskin kokoluokkaa, niin tasearvomme nousi jo toiselle miljoonalle, Kotiranta huomauttaa.

Golfura kiikarissa

Yrittäjä myöntää, että jonkin verran hän olisi jo valmis myös siirtämään firmassa vetovastuuta.

– Jos joku olisi kiinnostunut tätä firmaa jatkamaan, niin lähivuosina siihen on hyvä mahdollisuus. Minun tavoitteenani nimittäin on, että muutaman vuoden päästä alkaisin päätoimiseksi golffariksi.

– Enkä minä heti siis kokonaan syrjään hyppäisi, vaan mielellään jatkaisin siinä sivussa töissäkin. Minä haluaisin saavuttaa tilanteen, jossa voisin joskus pitää kaksi viikkoa lomaa niin, että joku muu pyörittäisi toimintaa. Ja siis onhan minulla nytkin se tilanne, mutta kun minä ottaisin kovin mielelläni sen nykyisen pyörittäjän mukaan sinne lomalle, Mika Kotiranta hymyilee.

– Jos joku luulee, että bussit kulkevat jatkossa Tampereelle keskustaan Lielahden raitiotien valmistuessa, niin aika hyvä se on tajuta, että ne bussit kulkevat Lielahteen, haluttiin sitä tai ei.