Nuutajärven vanhassa lasitehtaassa ratkotaan maailmaa uhkaavaa hiekkapulaa
Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, hiekka on yksi resursseista, joista on jatkossa huutava pula. Ja ei, ne saharat ja muut valtavat aavikot eivät ole vastaus. Mutta mennään siihen myöhemmin. Fakta on, että maailman kaupungistuminen vaatii valtavat määrät hiekkaa. Sitä tarvitaan, olipa kyseessä sitten rakentaminen, tienteko, teräsosien valaminen tai lasinvalmistus.
Viimeisenä mainittu lasinvalmistus kytkeytyy tämän jutun keskipisteenä olevaan Finn Recycling Oy:n toimintaan aivan oleellisesti, sillä yrityksen päämaja löytyy Urjalan Nuutajärveltä. Täällä lasia on ehditty valmistaa jo 1700-luvun lopulta saakka. Oiva Toikan linnut ja moni muu suomalainen lasiteollisuusikoni ovat lähtöisin juuri tältä samaiselta tontilta. Tulevaisuudessa Nuutajärven kunniakkaaseen teollisuushistoriaan voidaan kirjoittaa myös uusi uljas luku, sillä tällä hetkellä vanhan lasitehtaan tiloissa tehdään globaalistikin kiinnostavaa pioneerityötä hiekan kierrättämisen parissa. Finn Recycling on saanut viimeisen viiden vuoden aikana luoduksi menetelmän, joka paitsi vähentää kustannuksia myös säästää luontoa.
Aavikot eivät ole vastaus
Maailman hiekkapula saattaa kuulostaa omituiselta, etenkin kun tiedossa on, että Sahara, Kalahari ja muut aavikot ovat ympäristön lämpenemisen myötä pikemminkin laajenemassa kuin vähentymässä. Valitettavasti niiden hiekka on kuitenkin koostumukseltaan sellaista, ettei siitä ole hyötyä valimoissa eikä rakennustyömaillakaan.
– Autiomaiden hiekka ei käy edes rakennusteollisuuteen, sillä se on rakenteeltaan liian pyöreää, selittää Jukka Nieminen.
Tuuli jauhaa aavikon dyyneissä muodostuvan hiekan pinnaltaan liiankin sileäksi.
– Hyvä, teollisuuden kaipaama hiekka on pinnaltaan selvästi karheampaa, röpyliäistä, Nieminen jatkaa. Tällaista hiekkaa taas on maailmassa hyvin rajallisesti. Leijonanosa hyötykäyttöön kelpaavasta hiekasta pitää haalia kasaan pääosin vesistöjen pohjista imuruoppaamalla. Myös se on ympäristön kannalta vähemmän hyvä juttu, koska luonnollisesti siihen liittyy aina uhka esimerkiksi pohjavesistöille. Ympäristötietoisuuden kasvaessa suunta on pikemminkin sulkea kuin avata uusia hiekkakaivoksia – ainakin meillä Euroopassa.
Tehtaan uusi elämä
Pirkanmaan Yrittäjä -lehdelle yritystoimintaa esittelivät yrityksen perustaja Toni Wesin, kansainvälistymistä vauhdittava Mikko Immonen sekä teknisestä myynnistä vastaava Jukka Nieminen.
Vähän haastattelun aika lykkääntyy, mutta hyvästä syystä. Yrityksellä on meneillään videopalaveri, jonka aihe on parhaillaan käynnissä oleva, yrityksen historian ensimmäinen ulkomaantoimitus. Se suuntautuu Saksaan, joka on avainasemassa yrityksen kansainvälistymispyrkimyksissä. Kun Keski-Euroopan tilanne on päivitetty, me istumme alas ison neuvottelupöydän ääreen. Se sijaitsee entisen lasitehtaan toisessa kerroksessa. Teollisen mittakaavan lasinvalmistus tässä kiinteistössä lopetettiin jo 2014, mutta nyttemmin siellä on taas päästy työn makuun. Kaiken kaikkiaan Finn Recycling on valmistanut alueelle kolme täysimittaista hiekanpuhdistuslaitteistoa, joissa kierrätetään tänä päivänä usean suomalaisen metallivalimon käyttämät hiekat.
Pelkkä valimoteollisuus tarvitsee astronomisen määrä santaa
Vaikka paineita hiekan kierrätykseen luultavasti löytyy jatkossa muiltakin sektoreilta, ainakin tässä vaiheessa tarinaansa Finn Recycling on keskittynyt valimoissa käytetyn hiekan kierrättämiseen. Tässäkin tapauksessa puhutaan jo tähtitieteellisistä määristä santaa.
– Nyrkkisääntö on, että tuotettua valukiloa kohden tulee noin kilo jätehiekkaa, tiivistää perustaja Toni Wesin.
Se tarkoittaa maailmanlaajuisesti melkoista santakasaa, sillä arvioiden mukaan maailmassa toimii lähes 48 000 valimoa, joista pukkaa maailmalle yli 100 miljoonaa tonnia valutuotteita, ja siis kutakuinkin saman verran kuluu hiekkaa. Siinä on silloin hiekanjyvä poikineen. Kyseessä on myös melkoinen ympäristöhaitta, sillä valimoilla hiekka on ennen ollut lähinnä kertakäyttötavaraa, jonka osoite on käytön jälkeen ollut kaatopaikka.
Pitkä kuljetusmatka
Suomeenkin pääosa valimoiden käyttämästä hiekasta tuodaan Belgiasta laivarahteina, sillä suomalaisvalimoiden käyttämästä hiekasta vain noin 20–30 prosenttia on kotimaista perua. Meillä käytännössä ainoat hiekkakaivokset löytyvät Porin suunnalta. Suomen maaperän kvartsipitoisuus kun on turhan matala.
– Se, että kuljetukset pystytään jättämään pois, tarkoittaa selvää säästöä sekä rahallisesti että ympäristöllisesti, miehet huomauttavat.
Ja koska siitä sopivasta hiekasta on ollut pulaa, selvä on, että myös sen hinta on ollut nosteessa. Kysynnän ja tarjonnan lajit ja niin poispäin. Ja tuskinpa se lisääntynyt ekologisuus sekään tulee ainakaan laskemaan hintoja.
– Se on hyvin epätodennäköistä, sillä hävityshinnat ovat jatkuvasti nousseet. ja sääntely sekään tuskin tulee ainakaan vähenemään, Toni Wesin tuumaa.
Onnistunut idea
Koska kyseessä on globaali ongelma, on siihen haettu ratkaisua muuallakin kuin Suomen Urjalassa. Täällä kuitenkin onnistuttiin synnyttämään paitsi täysin uudenlainen idea, myös saatiin se toimimaan käytännössä. Koska nyt et lue Tekniikan maailmaa, ei sukelleta tämän syvemmälle teknisiin yksityiskohtiin. Riittänee kun kerrotaan, että toisin kuin muualla, missä prosessissa oli keskitytty pääasiassa hiekan mekaaniseen puhdistamiseen, keksittiin Urjalassa mukaan ottaa myös lämpömekaniikka. Ja juuri se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi.
– Se, että olemme tuoneet lämmön mukaan tähän prosessiin, on tuottanut paitsi parempaa laatua, myös selkeästi vähentänyt pölyn määrää, mikä on ainainen ongelma hiekan kanssa toimittaessa, kierrätysfirman miehet vertaavat.
Käytännössä asiakas saa samalla myös parannusta omaan huoltovarmuuteensa siitä, että prosesseissa pystytään käyttämään samaa hiekkaa useampaan otteeseen. Asiakkaalle paras myyntivaltti taitaa kuitenkin olla se, että hänelle tulee käytetystä hiekkatonnista säästöä.
Niinpä tässä tapauksessa vihreä siirtymä ei aiheuta kustannuksia, vaan päinvastoin vähentää niitä, Mikko Immonen huomauttaa.
Suunnanmuutos
Sen verran hyvin pilotista liikkeelle lähtenyt kokeilu on sujunut, että koko yrityksen toimintasuunta meni sen seurauksena uusiksi. Toni Wesinin mukaan vielä viisi vuotta sitten yritys oli suuntautunut aivan toiselle saralle. Silloin sen erikoisalaa oli nimittäin metallien kierrätystoiminta, josta on sittemmin luovuttu tykkänään. Tosin ilman sitä taustaa tuskin oltaisiin tässä, sillä ilman niitä aiemmin solmittuja suhteita sulattoihin koko hiekkapulahaaste tuskin olisi ikinä tullut tietoisuuteen. Supisuomalaiseen tapaan ajatus uudenlaisesta kierrätysmetodista virisi Toni Wesinin päähän saunanlauteilla, jossa hän oli löylyttelemässä kolmen valimoihmisen kanssa.
– Siellä minä ensimmäistä kertaa totesin ääneen, että voisikohan lämpöelvytys olla ratkaisu, hän taustoittaa. Tuolloin elettiin kevättä 2016.
Ajoitus oli sinänsä osuva, että saman vuoden elokuussa Wesin sitten solmi Fiskarsin kanssa kaupat Nuutajärven tehdasalueella alas ajetusta lasitehtaasta. Kauppa solmittiin tuolloin lähinnä metallibisnes silmälläpitäen, mutta kuinkas ollakaan, lasitehtaan vanha mäskisali tarjosi erinomaisen pilottiverstaan myös hiekkakokeiluille.
Seitsemän valimon hiekat putsataan jo nyt Urjalassa
Pilottivaiheesta on aikaa nyt jo vuosia, ja toden teolla toiminta on ollut käynnissä jo useampia vuosia. Toiminta on varsin tehokasta, sillä yhden valmiin tuotantoyksikön kautta puhdistetaan päivässä 50–100 tonnia hiekkaa, joka taas vastaa hyvinkin keskisuuren valimon päivätarvetta. Lasitehtaan tontilla pyörii nyt kolme täysimittaisia hiekanpuhdistuslaitteistoa. Niissä jauhettava hiekka lähtee prosessin jälkeen valimoille. Tässä vaiheessa kaikki seitsemän valimoasiakkaista ovat kotimaisia. Isoja taloja ne ovat, kuten Valmet ja Peiron.
Saksassakin on saatu nyt pää auki
Ensimmäinen ulkomaille toimitettava täysi toimintayksikkökin on saatu matkaan. Sellainen toimitetaan Saksaan Freibergin yliopistolle, jossa on yksi metallialan johtavia teknisiä tutkimuslaitoksia koko Euroopassa. Se on merkittävä päänavaus ja kansainvälistymisen kulmakivi. Saksa on siinäkin mielessä järkivalinta, että valimoteollisuudessa se on koko maailman viidenneksi suurin.
– Saksassa valimoiden tuotekehitys on pitkälti ulkoistettu yliopistoille, joten vaikka kone meneekin yliopistolle, sillä tullaan tekemään yritysasiakkaiden testejä. Insinöörihän uskoo vasta kun näkee, pitkään kansainvälistä uraa tehnyt Immonen kertoo. Yhteistyö yliopiston kanssa on edennyt nopeasti, sillä keskustelu asiasta aloitettiin vajaa vuosi sitten. Muutenkin Saksassa asiat ovat jo pitkällä.
– Meillä on Saksassa hyviä kontakteja ja konsultteja, joilla on suhteet aina toimitusjohtajatasolla saakka. Totuus onkin, että tämä asia pitää myydä juuri sinne toimitus- ja talousjohtajille, hän kertoo.
Tässä vaiheessa focus pidetään muutenkin Euroopassa. Saksan jälkeen kiinnostavimpina maina yrityksessä nähdään esimerkiksi Puola ja Tšekki ja vähän pidemmällä aikajänteellä myös Ranska.
Melkoiset tavoitteet
Jos kaikki menisi optimististen skenaarioiden suuntaan, viiden vuoden sisällä yrityksellä voisi olla maailmalla jo 500 toimitettua yksikköä. Sellainen lukema tarkoittaisi toimimista noin kymmenessä Euroopan maassa. Valimoteollisuuden kokonaisvolyymista hyvän kuvan antaa se, että tuolloinkin koko maailman valuhiekasta käsiteltäisiin Finn Recyclingin laitteistolla vasta kaksi prosenttia. Kasvunvaraa alalla siis piisaa pidemmällekin. Edellä mainittu nopea kasvu ei ole pelkkää toiveunta, sillä yrityksen koko toiminta on alusta alkaen rakennettu juuri skaalautuminen mielessä.
– Olemme pyrkineet standardoimaan kaiken toimintamme aina käytettyä teknologiaa, sopimuksia, rahoitusta ja asiakaspalvelua myöten, sillä täten meidän malliamme on mahdollista skaalata, kertoo vientiekspertti.
Asiakkaitakin on mietitty, sillä hiekan kierrätystä ei ole lähdetty väen väkisin ahtamaan olemassa oleviin prosesseihin, vaan niin, että investointi laitteeseen voidaan tehdä täysin itsenäisesti, haittaamatta pätkääkään olemassa olevaa tuotantoa.
– Tarvittaessa kierrätysyksikkö voidaan rakentaa vaikka erilliseksi yksikökseen asiakasvalimon pihaan, niin ettei sitä varten tarvita erillistä sisätilaa, miehet vakuuttavat. Mitään suuria resursseja pitkälti automatisoitu laitos ei vaadi. Yrittäjien mukaan sen voi hyvin ottaa vastuulleen sivuhommaksi joku tuotannon operaattori.
– Meidän liiketoimintamallimme perustuu puhdistettuihin tonneihin. Asiakas siis maksaa meille tuotetusta tonnista eli tällaisella pay by use -menetelmällä, Immonen selkeyttää.
Finn Recycling työllistää tänä päivänä noin 20 henkeä. Tonin mukaan heille on löydetty ”pirun hyvä ja vahva” tiimi. Tahti on ollut kutakuinkin sellainen, että kuukauden välein tiimin koko on kasvanut yhdellä hengellä. Tuotannollisten tekijöiden lisäksi vahvuuteen kuuluu esimerkiksi laboratoriotyöntekijöitä, mekaniikkasuunnittelijoita että automaatti-insinöörejä. Etätyön yleistyminen on auttanut asiaa, sillä se on mahdollistanut organisaation hajasijoittamisen.
– Meillä on automaatioinsinööri Jyväskylässä, Jukka on Porissa ja Mikko Sveitsin Zugissa, Toni kertoo.
Toimitusjohtajana aloitti vuosi sitten lokakuussa Kalle Härkki, joka on Outotec-taustainen, pitkän valimohistorian omaava ja kokenut kaveri.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 20.9.2022
