6.8.2021 klo 11:38
Uutinen

Perjantaisin Sarin työmatka ei ole pituudella pilattu – kukkakauppias teki paluun 15 vuoden tauon jälkeen

Aivan Vesilahden kirkonkylän ytimessä, pääraitista jossakin kohtaa erkanevalla Tapolantiellä sijaitsee liike, joka on yhtä sympaattinen ja siro kuin nimensä, Vesilahden Pieni kukkapuoti. Sari Virtasen pyörittämä liike toimii samassa osoitteessa perheen omakotitalon kanssa. Hänellä oli kukkakauppayrittämisestä kokemusta entuudestaan, joskin useamman vuoden takaa. Tämänhetkinen yrittäjyys on osa-aikaista – ainakin toistaiseksi. Korona kun sotki tätäkin pakkaa.

Vesilahden Pieni kukkapuoti on ollut olemassa pian viisi vuotta.

– Aloitimme tuossa autotallissa, mutta sittemmin tätä kauppaa varten rakennetiin ihan oma siipi. Tässä nykyisessä liiketilassa oli ennen autokatos, yrittäjä esittelee. Laajennukseen ei luonnollisesti olisi ryhdytty, jos liiketoiminta olisi todettu täysin kannattamattomaksi, mutta oli siihen toinenkin syy. Sarin aviomies Olli-Pekka Virtanen oli nimittäin ihan tyytyväinen saadessaan autotallin takaisin omaan käyttöönsä.

Uusvanha tuttavuus

Yrittäjä Sari Virtaselle kukka-ala on uusvanha tuttavuus. Siinä tuntuu olevan vähän sukuvikaakin, sillä Sari edustaa jo kolmatta polvea tällä saralla. Nimenmuutoksesta Sari pääsi aikanaan varsin helpolla. Naimakaupan mukana ei muuttunut kuin yksi kirjain kun Viitasesta tuli Virtanen. Kukkamyynnin ehti aloittaa hänen klaanissaan jo hänen mummonsa Liisa Viitanen, joka pyöritti Viitasen kukkakauppaa naapurikunta Lempäälässä.

Mummon jälkeen sitä jatkoi Sarin äiti Kristiina Viitanen, ja Sarikin ehti toimia yhdessä äitinsä kanssa kyseisen liikkeen yrittäjänä vuodet 1995–2001. Tuolloin yritys päätettiin yhteispäätöksellä myydä. Sarin mukaan suurin syy tähän oli väsymys, jopa jonkinasteinen burnout. Hän itse kun eli tuolloin niitä paljon parjattuja ruuhkavuosia.

– Minulla oli tuolloin pieniä lapsia ja yrittäjänä olin esimerkiksi suuren osan viikonlopuista töissä. Se kaikki kävi turhan raskaaksi, hän taustoittaa ja muistaa hyvin sanoneensa, että kukkakauppiasta hänestä ei ikinä enää tulisi.

KUKKAKAUPAN PYÖRITTÄMINEN ei ole Sari Virtaselle tällä hetkellä täyspäiväistä. Pääosan työtunneistaan Sari tekee Vesilahden kunnan palveluksessa koulutoimen palvelusihteerinä. – Siellä työskentelen maanantaista keskiviikkoon, torstain pyrin pitämään lepopäivänä ja perjantaina pidän sitten kaupan ovet auki kello 12–18, hän selkeyttää.

Kukat jäivät taka-alalle, mutteivat kokonaan kuitenkaan

Se päätös pitikin seuraavat 15 vuotta. Kukat jäivät taka-alalle, ja perhe lähti toviksi toiselle mantereelle. Sarin miehen työ Nokialla kun tarjosi heille mahdollisuuden lähteä Yhdysvaltojen Dallasiin. Aivan täydellisesti kukka-asiat eivät Sarilta tosin missään vaiheessa kadonneet. Kun kerran alan osaamista oli, pitihän sitä hyödyntää, mutta hyvin pienimuotoisesti ja ilman minkäänlaista elinkeinomotiivia.

– Jonkin verran tein kukkatöitä omiin juhliin ja jouluksi sekä satunnaisesti joitain kimppuja, kun kyläilimme. Mutta käytännössä puuhailin vain vähän kukkien parissa ennen tätä yritystä, hän miettii.

Paluu tapahtui tipoittain

Paluu kukkakauppiaaksi eteni hissukseen. Sari tuumaa sen ainakin edesauttaneen hänen uutta yrittäjyyttään, että samankaltaisia, kotoa käsin toimivia tilauskukkakauppoja oli ehtinyt syntyä muuallekin.

– Se vaikutti hyvältä, koska silloin saa olla kotona ja tehdä sitten kukkatöitä tilauksesta, mikä olikin alkuperäinen ideani, hän kertoo. Oleellinen tekijä oli myös se, että kukkakauppaa oli mahdollista pyörittää osa-aikaisesti. Sarin työnantaja eli Vesilahden kunta on suhtautunut sekä Sarin yrittämisintoon että kuntatyön osa-aikaisuuteen kannustavasti, ja kahden työn yhdistäminen tuntuu sopivan hyvin myös Sarille.

– Ne kun molemmat ovat töitä, joista pidän, hän kertoo. Käytännössä yrittäjä on palvelusihteerin toimessa maanantaista keskiviikkoon, ja torstain hän sitten pitää vapaapäivänä. Liikkeensä hän pitää auki joka perjantai kello 12–18 välisenä aikana.

– Muulloin ovet ovat auki sovitusti, Sari lisää.

Myönteinen yllätys

Oikeastaan perjantain aukiolokin vakiintui vasta vähän myöhemmin, kun kauppa oli alkanut saada nimeä. Sarin toiminnassa onkin kyse eräänlaisesta myönteisestä kierteestä, jossa yksi asia on johtanut toiseen.

– Kun asiakkaita alkoi kertyä enenevissä määrin, piti omia materiaalitilauksia alkaa kasvattaa, ja pian huomasin, että asiakkaat olivat tottuneet perjantaihin asiointipäivänä sen verran tiiviisti, että ovet päätettiin pitää virallisestikin auki, hän selkeyttää. Sari myöntää omien alkuvaiheen odotusten yritystoimintansa suhteen täyttyneen jo ensimmäisen vuoden aikana.

– Olen koko ajan ollut myönteisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin ihmiset löysivät minut ja kiitollinen siitä, että he ovat luottaneet minuun. Minulla on aivan upeita asiakkaita. Niin minä tätä ajattelenkin, että he ovat ne minun työnantajani, hän kertoo. Yrittäjä tietää, että hinnalla hän ei voi markettikimppujen kanssa kilpailla.

– Mutta laadullapa voin, käsityöammattilainen korostaa.

Hittituote on vaihtuva viikkokimppu

Pirkanmaan Yrittäjä -lehti vieraili liikkeessä juuri perjantaina. Ja vaikka kello olikin vasta kello 13 iltapäivällä, liikkeen asiakasvirta kulki melko tasaista tahtia koko juttutuokiomme ajan. Yrittäjä toteaa, että päivän vilkkaus oli hänelle itselleen pienimuotoinen yllätys. Edeltävänä viikonloppuna kun oli vietetty äitienpäivää, jonka myötä yrittäjä itse ounasteli asiakkaiden kukkakiintiön olleen hetkeksi vielä melko hyvin tyydytetty.

Yrittäjän varsinainen myyntivaltti on joka perjantaiksi tehtävä, viikoittain vaihtuva viikonloppukimppu, jonka halukkaat voivat tilata 15 euron hintaan. Sillä on yrittäjän mukaan noin 15 vakiotilaajaa, mutta aika usein määrät kasvavat, kun yrittäjä pistää kimpusta kuvan sosiaaliseen mediaan.

– Tälle viikonlopulle en tosiaan edes tehnyt kovin monta ylimääräistä kimppua, kun äitienpäivä oli juuri, mutta nyt ne ovat jo kaikki menneet, hän kertoo. Se, että liike ei ole auki joka päivä, vaikuttaa luonnollisesti myös yrittäjän ostoihin.

– Suosin esimerkiksi neilikoita, joiden myyntiaika on kohtalaisen pitkä, kun taas ruusuja harvemmin tilaan isompia määriä, hän selkeyttää.

HAASTATTELUPERJANTAINA LIIKKEESSÄ piipahti myös Marja Leiponen, jolle liike oli hyvin tuttu jo entuudestaan. Hänen matkaansa tarttui tällä kertaa kaksi kimppua. Toinen oli yrityksen hittituote viikkokimppu, ja toisen hän puolestaan kertoi vievänsä aviomiehensä haudalle.

Tekemistä piisaa

Käytännössä Sarin vapaapäiväksi nimeämä torstai on usein se ainoa varsinainen viikon vapaa. Kukkakauppa kun nyt vaan sattuu keskittymään viikonloppuihin. Sari tarkastaa omasta listastaan, että esimerkiksi tällä haavaa huomiselle, eli lauantaille, on tilattu muutama synttäri- sekä kyläilykimppu. Lisäksi työn alla on parhaillaan myös seppelepohjia sunnuntaina vietettävään kaatuneiden muistopäivään. Niitä pitäisi valmistaa Vesilahden hautausmailla sijaitseville sankarihaudoille kaikkiaan kuusi kappaletta. Kysynnän ja tarjonnan lait pätevät Tapolantielläkin. Yrittäjä kun tietysti rukkaa omia aukioloaikojaan aina sen kysynnän mukaan. Se on selvä, että sesongit työllistävät.

– Joulu, äitienpäivä, koulujen päättäjäiset, pääsiäinen ja ystävänpäivä, hän listaa ja uskoo järjestyksen olevan kokolailla sesongin suuruuden mukainen. Esimerkiksi joulun alla yrittäjä pitää liikkeen ovet auki putkeen kokonaisen viikon, ja äitienpäivän alla hän oli auki keskiviikosta lauantaihin.

– Tai oikeastaan olin sitten sunnuntaikin hommissa, koska tilauksia tuli vielä sen verran myös tuolloin. Sesonkien aukioloajoista hän tiedottaa tarkemmin putiikin Facebook– ja Instagram-sivuilla. Verkkosivut ovat olleet suunnitteilla, mutta toisaalta niiden hyöty on vähän siinä ja tässä. Hyvin ovat asiakkaat oppineet löytämään tiedot myös sosiaalisen median kanavista.

YRITTÄJÄLLÄ OLI työn alla parhaillaan kuusi kappaletta seppeleitä. Ne oli tilattu haastattelun jälkeisenä sunnuntaina vietettyyn kaatuneitten muistopäivään. Tilaaja oli Vesilahden seurakunta ja kunta.

Kaverimme korona

Yrittäjä myöntää, että ilman koronaa hän saattaisi hyvin olla jo siirtynyt täysipäiväisesti kukkakauppiaaksi. Sellainen suunnitelma hänellä oli vielä vuosi sitten. Taskussa oli tuolloin tuore floristin ammattitutkinto Ahlmanilta ja suunnitelmat yrityksen panostamisesta valmiina opintovapaan jälkeen. Kunnan hommissakin asiasta oli jo tiedotettu.

– Sitten tuli tämä ystävämme korona. Aika pian kun tauti oli iskenyt Suomeen, laitoin kuntaan viestiä, että palaan takaisin toimeeni. Koronan vaikutukset liiketoimintaan osoittautuivat kuitenkin paljon Sarin pelkoja vähäisemmiksi.

– Ensimmäisenä viikkona oli täysi paussi, mutta kuten olemme saaneet lukea, kukka- ja puutarha-alallahan on mennyt varsin mukavasti, hän myöntää. Vielä tähän mennessä hän ei ole kuitenkaan tehnyt päätöstä, keskittyisikö hän sitten sataprosenttisesti yrittämiseen.

Teksti ja kuvat: Ville Kulmala

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 8.6.2021