Pystyvä Kylätaksi
Kylätaksi Oy on nimi, joka herättää asiakkaan mielessä lämpimän liikahduksen. Se on vähän kuin maalaislääkäri, kyläpoliisi, kyläkoulu tai mikä vain sellainen, jota ei ole pilattu supertehokkuudella, tornitaloilla, suuruudella eikä maailman kovuudella. Eri asia on sitten juuri taksiyrityksen kohdalla, miten yrittäjä pystyy luomaan asiakkaan penkille lämpimän ja mukavan tunnelman nykyisten taksisäädösten sekamelskassa. Pirkkalan Kylätaksi pystyy, sanoo yrittäjä Kari Saikkonen, samoin hänen toista autoaan ajava Hannu Virkkala. Palvelusta kaikki on kiinni. Kylätaksin vahvuus on kyvyssä saada asiakas tuntemaan, että hän on erityinen.
Virvokkeista Mercedeksiin
– Olin 25 vuotta muissa hommissa, kertoo kylätaksin toimitusjohtaja Kari Saikkonen.
– Muutimme Pirkkalaan 70-luvulla. Täällä oli Pirve Oy, joka pullotti mm. colajuomia; ensin tienasin leipäni repsikkana, sitten pääsin ajamaan jakeluautoa ja lopulta myyntimieheksi salkun ja tilauskirjan kanssa. Sitten Hartwall osti Pirven 1986, ja hommat vaihtuivat.
– Lankomiehellä oli taksiyritys ja hän pyysi joskus ajamaan. Lopulta sitten muutaman pyynnön jälkeen suoritin taksinkuljettajan kokeen ja tutustuin uuteen ammattiin. Kun Tampereelle tuli yrittäjäkurssi Treduun, Hervantaan, kävin sen kymmenkunta vuotta sitten. Lupia sai siihen aikaan vain silloin, kun joku lopetti toimintansa. No, minä osuin oikeaan väliin, sain luvan ja ostin farkkumersun, jolla aloitin nämä hommat, muistelee Kari Saikkonen kahvikuppinsa takaa.
Huoltoasema tukikohtana
Taksinkuljettajan elämä on omanlaistaan. Puhelin saattaa soida millä hetkellä hyvänsä. Vastatessaan voi vain arvailla, mihin päin toivotaan ajettavan. Yleensä keikat ovat pieniä, joskus asiakas matkustaa oikein tosissaan, niin, että hinta sovitaan etukäteen. Pirkkalassa yksi taksitolppa on liikenneaseman pihassa. Joskus ollaan siellä lähtökuopissa, joskus muualla. Välillä hätäinen lounas tai kuppi kahvia, ja taas odottamaan. Jos hyvin käy, puhelin soi.
– Tampereen alueella toimii Tatsilla Oy (tatsilla.fi), jonka sopimustaksin voi tilata niin Tampereella kuin kehyskunnissakin. Asiakas voi ladata puhelimeensa ”Valopilkku” nimisen sovelluksen, jonka jälkeen tilaus sovelluksen kautta ei maksa mitään.
Nimi valopilkku lienee tullut Tuomari Nurmion laulusta ”Taksin katolla vilkkuu, yön ainoa valopilkku”. Sovelluksen kautta saattaa asiakkaan tilaamaan paikkaan pöhäyttää Kylätaksi Oy: n Mersu 350 S tai MB Vito, miten sitten sattuukin. Tila-autoahan asiakas voi aina toivoa, jos se on tarpeen.
Valopilkun taksin katolla ei tarvinnut vilkkua eikä palaa Bernerin taksiuudistuksen jälkeen. Nyt kuitenkin taksikyltti on tullut takaisin, ja Nurmion laulua eletään taas todeksi.
Juuri ja juuri
Hörpimme kahvia jutustellessamme. Liikenneaseman ikkunan takana odottaa harmaa aamupäivä kulkijoitaan. Joitakin varhaisen lounaan tavoittelijoita tulee ovesta turvakenkineen, puukkoineen ja meisseleineen. Varusteita on vyöllä kuin villissä lännessä. Harmauden keskeltä pihaan kurvaa musta Vito, ja pian pöytään istuu Kylätaksi Oy: n kuljettaja Hannu Virkkala. Hän on ollut passissa rautatieasemalla, ja sanoo kohta lähtevänsä takaisin; puolen päivän aikoihin tulee monta junaa Tampereelle. Niistä saattaa voida poimia muutamia asiakkaita. Virkkalakin on ollut entisessä elämässään Pirve Oy: n palveluksessa ja sitä kautta Kari Saikkonen on ennestään tuttu mies. Virkkala pudistelee päätään saatuaan kahvikupin käteensä:
– Saa nähdä uskovatko herrat, että Ruotsista saadut kokemukset harmaasta taloudesta murentavat hyvinvointivaltion olemusta. Oppivatko ne ikinä, niin monta esimerkkiä on Ruotsista saatu, ja aina me lyömme päätämme samaan seinään kuin länsinaapurit lahden toisella puolen alalla kuin alalla. Harmaa talous kukoisti Suomessakin, kun taksamittarit ja taksikyltit eivät olleet pakollisia. Hinnat olivat mitä sattui, samoin kuljettajien paikkakunnan tuntemus. Useat kuljettajat antoivat puhelimensa asiakkaalle, että hän kirjoittaisi Google Mapsiin osoitteen, josta ratin takana ollut kuljettaja ei ollut koskaan kuullutkaan.
– Onneksi tästä on melkein päästy, huokaa Virkkala.
– Verottajahan iski juuri tämän ammattikunnan toimiin, huomauttaa Kari Saikkonen. Ja se oli aivan oikein. Harmaa talous ja valetaksit söivät ja syövät rehellisten yrittäjien leipää. Luojan kiitos taksiliikenteen säädöksiä on nyt korjattu. Enää ei hurvitella ihan kuin pellossa. Homma alkaa olla taas hanskassa.
–Päivystysvelvollisuutta ei kuitenkaan enää ole, toteaa Saikkonen. Niinpä esimerkiksi rautatieasemalla saattaa olla pitkä jono väijymässä seuraavaa junaa, ja kehyskunnissa ei taksia kovin helposti saa. Sitä paitsi pelkkä tilaaminen soittamalla saattaa maksaa useita euroja.
Säädösten säätämistä
– Ennen vanhaan oli niin, että jos sain kyydin Pirkkalasta rautatieasemalle, sain ottaa sieltä kyydin vaikkapa Tesomalle. Sen jälkeen oli kuitenkin palattava Pirkkalaan. Nykyisin voi mennä Manner-Suomessa minne tahansa, Saikkonen listaa.
–Niinpä keskuskaupungin, Tampereen ympäristö saattaakin olla autoista aivan tyhjä.
– Päivystysvelvoite on tarkoittanut sitä, että kunnan alueella on pitänyt olla tietty määrä autoja ajossa vuorokauden ympäri. Asemapaikkavelvoite taas kielsi ottamasta kyytejä oman toimialueen ulkopuolelta joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Päivystysvelvollisuutta ei tuotu takaisin vaikka säädöksiä onkin korjattu mm. hinnoittelun, taksamittarin ja taksikylttien osalta, Saikkonen sanoo.
– Kun uudistus edellisen hallituksen aikana tuli, hinnat laskivat jonkin verran muutamaksi kuukaudeksi, mutta melko pian alkoivat jälleen nousta ja nousivat yli entisen tason. Liikenne- ja viestintävaliokunta muutti silloista lakiesitystä jonkin verran, mutta lopulta laki astui voimaan sellaisena, että useimmat näkivät korjaustarpeen jo lain syntyessä.
Korjaussarjan sisältö
– Taksisäädösten soutaminen ja huopaaminen on johtanut lopulta merkittäviin parannuksiin. Syyskuun alusta lähtien kuluvana vuonna on autoissa vaadittu taksamittari, tai asiakkaan tietoon on saatettava muu selkeä hinnoittelu Ajoneuvojen kirjavuus sen sijaan säilytettiin: kolmipyöräinen ajoneuvo voi olla taksi siinä kuin kuorma-autokin. Kuljettajalta sentään vaaditaan ajolupa, taksinkuljettajan kokeen suorittaminen ja terveystarkastuksesta selviäminen, Saikkonen luettelee.
Hinnoittelusta laki toteaa, että se on tehtävä asiakkaalle selväksi, yllätyksiä ei saa tulla. Paikallistuntemuksen kanssa on edelleen vähän niin ja näin. Jos taksinkuljettajan monivalintakoe on läpäisty, voi Oulun paikallistuntemuksella ajaa Helsingissä; ei siis kovin vaativaa. Kylätaksi Oy: llä ei ole paikallistuntemuksessa ongelmia, kuljettajat ovat asuneet aikuisikänsä Pirkkalassa ja Pirkanmaalla. Paikat tunnetaan.
Työvoimapula takseissakin
– Meillä on Virkkalan kanssa vuorotellen viikonloput vapaina. Yksi kuljettaja ajaa, yksi auto seisoo. Se seisoo oikeastaan siksi, että kuljettajia ei juurikaan ole saatavilla, yleinen työvoimapula rassaa myös meidän alaamme, Saikkonen harmittelee.
Taksinkuljettajien yläikärajastakin luovuttiin, mutta sekään ei ole auttanut. Tietysti on niinkin, että epäsäännöllinen vuorotyö ei kaikkia houkuttele. Pari vuotta sitten media kertoi, että Helsingissä tarvittaisiin parisataa taksinkuljettajaa. Pääkaupunkiseudulla täysiaikainen kuljettaja saattaa saada kolmen tonnin tilipussin kuukauden päätteeksi, mutta tulijoita ei jostakin syystä tahdo olla, päivittelevät pääkaupunkiseudun taksiyrittäjät.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 16.11.2021
