Ravintola-ala vaihtui kultaan ja koruihin – ajoitus olisi voinut olla parempikin

Monenmoista on Anu Siirilä elämässään ehtinyt kokea, mutta yrittäjänä hän on edelleen varsin tuore tapaus. Etenkin kun niin sanotuissa normaalioloissa äsken Ideaparkiin muuttanut kultaseppä ei ole juurikaan ehtinyt toimia. Ensiaskeleet yrittäjäpolulla hän otti vasta syksyllä 2019. Ja se taas tarkoittaa, että jo puolen vuoden toiminnan jälkeen Suomessa jyrähti päälle korona.

Tämän jutun kirjoittaminen ehdittiin aloittaa jo viime vuoden puolella, jolloin Pirkanmaan Yrittäjä -lehti kävi haastattelemassa yrittäjää hänen silloisessa liiketilassaan Tuomiokirkonkadulla. Joulusesongin ansiosta katukuva oli varsin vilkas. Siis ainakin, jos vertailukohdaksi ottaa epidemia-ajalta oikeastaan minkä tahansa ajanjakson parin vuoden sisällä. Anu kun ehti aloittaa koko yritystoiminnan vain puoli vuotta ennen pandemian alkamista. Toistamiseen kohdataankin sitten jo toisaalla. Loppuvuodesta Anulle nimittäin aukesi mahdollisuus siirtää kultaseppätoimintansa Lempäälän Ideaparkiin, ja tähän hän myös tarttui. Niinpä juttua jatkettiin nyt Lempäälän puolella.

Toisella kertaa kohde meni oikein

Anu on pirkanmaalaisena junantuoma, sillä hän on kotoisin Seinäjoelta. Tamperelainen hänestä tuli jo 16-vuotiaana, jolloin hän aloitti ravintola-alan opinnot Mansessa. Kaupunki oli Seinäjoen kasvatille uusi tuttavuus. Täällä hänellä ei entuudestaan ollut tutun tuttua.

– Itse asiassa olin käynyt täällä tasan kerran aikaisemmin, ja silloinkin se johtui siitä, että olin hypännyt väärään junaan. Minun oli tarkoitus mennä Vaasaan, hän hymyilee.

Seuraavalla reissulla kaupunki oli kuitenkin aivan oikea. Nuori nainen pääsi hyvin sisään opiskelijaelämään.

– Vähän liiankin hyvin varmaan, ainakin opettajien mielestä, hän hymyilee.

Valmistuttuaan Anu pääsi työnsyrjään kiinni heti. Siirtymä ei ollut suuri. Yökerhojen ja ravintoloiden vakioasiakas hyppäsi vaan toiselle puolelle tiskiä.

Liikkuvaa sorttia

Anun uraa ravintoloissa kuvaa kenties parhaiten liikkuvuus. Noihin aikoihin Anun elämää eivät rajoittaneet pari- tai perhesuhteet, joten kytkin nousi hyvinkin herkästi hommien perässä. Sesonkitöissä hän oli Levillä kuutena talvena, ja Suomesta tutuiksi tulivat myös Helsinki ja Savonlinna.

Ravintola-alan ammattilaisuuden hyvä puoli oli, että töitä oli suhteellisen helposti tarjolla, olivatpa ne karttakoordinaatit mitkä tahansa. Kun kerran vauhtiin oli päästy, niin eivätpä ne rajatkaan olleet kummoinen este. Thaimaassa tosin päätoimenkuva oli ravintoloiden sijaan sukelluspuolen töissä, joita niitäkin Anu ehti tehdä miltei vuoden päivät. Sittemmin hän on tehnyt ravintolahommia vielä myös Ruotsissa ja Amsterdamissa.

– Ravintolatöihin pääsi melko helposti myös ulkomailla, mikä sopi hienosti silloiseen elämäntilanteeseenikin, hän myöntää.

Hyvä esimerkki tästä oli Anun Göteborgiin siskonsa luo tekemä uudenvuoden reissu. Tarkoitus oli mennä sinne uudenvuoden hippoihin, mutta se reissu venyi vuoteen.

Paluu Tampereelle

Koulunpenkki kutsui, kun hän oli palannut takaisin Amsterdamista. Silloin hän suoritti Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa kokin ammattitutkinnon.

– Noihin aikaan ravintoloissa oli aika kova vastakkainasettelu salin ja keittiön välillä, ja halusin näyttää kaikille ja suorittaa sen kokin tutkinnon, hän kertoo.

Sittemmin rajanveto näiden kahden suhteen on onneksi huomattavasti pienempi. Liikkeessä Anu pysyi keittiötyöläisenäkin. Suomen ja Ruotsin väli kävi tutuksi.

– Kaikkiaan taisin olla Viking Linellä töissä viisi vuotta. Se oli silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun töitä sai tehdä niin paljon kuin jaksoi, hän muistelee. Pitkät työrupeamat lihottivat noina aikoina lompakkoa mukavasti.

Muutosta oli kuitenkin jo ilmassa

Anun elämä oli kuitenkin ottamassa erilaisen suunnan. Se tapahtui nyt jo useampi vuosi sitten helluntaina, jolloin hän oli lähtenyt ystävänsä kanssa kaupungin yöhön. Ei hän varsinaisesti mitään heilaa sinne metsästämään lähtenyt, mutta oli toki miettinyt, että helluntaina olisi mukava pusu saada.

– Siis vähän sen sanonnan mukaan, ettei mene koko kesä pilalle, hän hymyilee.

Tuli siinä sitten tehdyksi vähän pidemmän tähtäimen löytö. Samana iltana hän nimittäin tapasi erään Antin, tulevan avomiehensä ja lapsensa isän. Liikkeet olivat nopeita, sillä yhteen muutettiin jo viiden viikon tapailun jälkeen. Työelämässäkin oli uuden aika. Idea kultasepäntyöstä alkoi itää mielessä vaiheittain.

 – Olen aina tykännyt näprätä ja nysvätä kaikkea käsilläni. Ja itse asiassa myös kokkina tykkäsin eniten siitä piiperryksestä.

Sastamalan kutsu

Anu alkoi selvitellä kouluttautumismahdollisuuksia ja sai selville, että kultasepän ammattisaloja pääsisi pänttäämään Sastamalassa sijaitsevassa Tyrvään Käsi- ja Taideteollisuusoppilaitoksessa. Noin vain sitä ei aloitettu, vaan sitä edelsivät pääsykokeet, joissa syyniin pistettiin abstrakti ajattelu.

– Tunsin olevani aivan oikeassa paikassa. Oli kiva tehdä, ja sitten kun osasi tehdä, niin kyllä siitä hyvä mieli tuli, hän kertoo.

Kolmen vuoden opintojen jälkeen Anusta tuli artesaani. Tosin siinä samaan aikaan myös perhekoko kasvoi, kun perheen nyt viisi vuotta täyttävä Tinka-tytär syntyi. Äitiysloman jälkeen Anu palasi vielä koulun penkille, sillä artesaanitutkinnon perään hän kouluttautui edelleen kultasepäksi.

Yritystoiminta alkoi elokuussa 2019, melko nopeasti valmistumisen jälkeen.

Paperinpyöritystä piisasi

Yrittäminen oli Anulle aivan uusi tuttavuus. Kaikki aikaisemmat työt olivat olleet palkkatöitä. Vaikka koulun kurssitarjottimella yrittäjyyden opintoja olikin ollut, ne opit eivät ikinä olleet konkretisoituneet, koska kurssin opettajan sairastuminen esti koko kurssin toteutumisen. Niinpä yrittäminen piti opetella kutakuinkin kokonaan itse.

– Uusyrityskeskus Ensimetristä sain valtavan hyvin apua, ja myös työkkäristä minua ohjattiin eteenpäin. Sain kolmeksi kuukaudeksi myös tukea yrittämiseen ennen varsinaista yrittäjäksi ryhtymistäni. Melkoinen sota kaiken byrokratian kanssa silti oli edessä.

– Kyllä siinä sai soitella paikasta toiseen. Pelkästään kun selvitin, miten siirtyminen työttömyysrahalta starttirahalle oikein menee oikein, puhuin varmaan viiden ihmisen kanssa ja sain kolme aivan erilaista vastausta.

Opettaja vinkkasi avoimen paikan

Siinä mielessä Anulla kävi hyvä onni, että hänen opettajallaan kultaseppämestari Jyrki Karvisella oli heti vinkata hänelle tieto kahden yrittäjän muodostamasta pajasta, johon etsittiin toista yrittäjää oman toimintansa lopettamaan joutuneen yrittäjän tilalle. Samassa paikassa Tuomiokirkonkatu 17 kivijalassa oli ollut kultasepänliike jo pidemmän aikaa, vuosikymmeniä. Siellä Anu sitten toimikin viime vuoden loppuun saakka.

Jo toistamiseen vinkki avoimesta paikasta tuli hänelle hänen entisen opettajansa kautta. Arvokasta kollegiaalista tukea ja hyvää tsemppiä on antanut myös Vesa Peltonen Korus Design -liikkeestä. Se sijaitsi melkein vastapäätä Anun edeltävää liiketilaa.

– Koulussa olin aina vähän peloissani siitä, että mokaisin. Vesku on puolestaan opettanut minulle, että aika paljon saa tehdä väärin, ennen kuin asiat ovat todella pilalla. Sellaista rentoutta tekemiseen siis, hän kertoo.

Virus vaivana

Ajoitus liiketoiminnan aloittamiseen ei ollut optimaalinen, mutta eipä vielä firmaa perustettaessa, elokuussa 2019, kukaan Suomessa tiennyt, että seuraavat kaksi vuotta eletään pandemian kourissa. Maaliskuussa Suomen sekaisin pistänyt virus näkyi melko nopeasti katukuvassa. Liikkeenpitäjän kannalta asiakaskato oli luonnollisesti valtava haaste.

– Ajoitus alkavalle yrittäjälle oli vähintäänkin hankala. Toisaalta tukeakin tuli. Esimerkiksi taloyhtiö puolitti vuokran puoleksi vuodeksi, hän kertoo.

Anun osalta tilannetta hankaloitti sekin, että hänellä ei ollut vertailukohtaa edellisvuoteen. Jokainen uusi kuukausi oli ensimmäinen laatuaan. Kokeneemmat kollegat kertoivat tämän olevan aivan poikkeuksellista.

– Aika harmittavalta se tuntui, että lyhyt syksy oli se ainoa ”tavallinen” ajanjakso, minkä ehdin yrittäjänä toimia. Yrittäjä kiittelee saamaansa yksinyrittäjätukea, joka tuli tarpeeseen.

– Sen lisäksi Tampereen Mestarikilta ja Antti ja Aira Solja säätiö avasivat käsityöläisille mahdollisuuden tuen hakemiseen, mikä auttoi minun lisäkseni montaa muuta kollegaa, hän kiittelee.

Täyden palvelun liike

Missään vaiheessa Anu ei silti edes ajatellut pistävänsä pillit pussiin. Ei vaikka päälle jyrähti näinkin suuri poikkeustila.

– Kai minä aika päättäväinen olen. Tykkään myös suunnitella asioita, mutta kun kerran olen jotain päättänyt, niin en minä siitä hevillä luovu.

Yrittäjä myöntää, että kahden yrittäjävuoden aikana hyvin harvan asiakastyön kohdalla hän on joutunut nostamaan käsiään pystyyn.

– Korun täytyy olla jo todella huonossa kunnossa, ettei sitä mitenkään saisi korjattua. Kaikki työt olen sisään ottanut ja puntaroinut sitten ratkaisuja. Hyvin harvoin ne ovat jääneet löytymättä, hän kertoo.

Anun yritys Ingeborg on niin sanottu täyden palvelun kultasepän liike, joka palvelee asiakkaitaan oikeastaan kaikessa siinä, mitä kultasepältä odotetaankin. Korjaustöitä on yrittäjän mukaan ollut varsin paljon. Lisäksi hän on tehnyt myös vanhojen korujen muutostöitä. Niiden osuus kasvoi kiitos saadun julkisuuden.

Aamulehden toimitus oli saanut lukijoilta vinkkiä asiasta, ja sieltä käytiin tekemässä juttu Anun korukierrätyksestä. Hyvä pyörä lähti pyörimään ja lisäsi asiakasvirtoja entisestään.

Nyt näyttää paremmalta

Vähitellen liiketoiminta on palautunut ainakin likemmäksi sitä normaalia. Joskin, kuten todettua, tätä ”normaalia” on ainoastaan puolen vuoden kokemuksella vaikea ehkä täysin hahmottaa. Se kuitenkin on selvä, että 2021 oli jo merkittävästi edeltävää helpompi.

– Aika paljon olen tehnyt viime aikoina kihla- ja vihkisormuksia. Siis sellaisia uniikkeja, käsintehtyjä sormuksia ja edelleen myös näitä vanhojen korujen modifiointeja, hän listaa.

Käytännössä hommat ovat olleet tilaustöitä. Oma tuoterepertuaarikin on suunnitteilla ja ”tulee takuulla joku päivä”.

Puhelinsoitto muutti suunnitelmat

Anu Siirilälle loppuvuosi 2021 sai hieman yllättävänkin käänteen, kun hän huomasi puhelimensa soivan. Linjan toisessa päässä oli samainen vanha opettaja, joka oli edeltävälläkin kerralla vinkannut siitä vapaasta toimipisteestä. Ja samoilla asioilla hän oli liikkeellä nytkin. Kultaseppien epävirallisessa tietotoimistossa kun oli levinnyt juttua siitä, että Lempäälän Ideaparkissa olisi nyt nopeasti tarvetta kultasepälle. Siellä toimiva Suomen Kultapörssi kaipasi liikkeeseensä osaavaa kultaseppää edeltävän yrittäjän tartuttua toiseen työtarjoukseen. Ja soittaja tiesi, että Anu oli ollut halukas nostamaan kytkintä.

– Asiat etenivät todella nopeasti, sillä minä otin yrittäjä Pia Niemiseen yhteyttä seuraavana päivänä, ja hän kysyi minua heti käymään, Anu taustoittaa.

Käytännössä muutosta sovittiin siltä istumalta. Suomen Kultapörssi Oy:n toiselle yrittäjälle, Pia Niemiselle, Ideapark on tuttu paikka, sillä hänen yrityksensä muutti tänne jo kauppakeskuksen valmistuessa.

Muun maailman tapaan myös Kultapörssi on elänyt vahvasti koronan kulloisenkin suunnan ehdoilla. Selvä on, että etenkin silloin alkaessaan se hiljensi asiakasmääriä sekä koko Ideaparkissa että heidän myymälässään voimakkaimmin. Viime vuosi oli kuitenkin jo selvästi parempi.

– Esimerkiksi viime kesänä meillä oli jo oikeinkin hyvä myynti, Nieminen kertoo.

Synergiaa

Anu Siirilän yritys Ingeborg toimii nyt eräänlaisena liikkeensisäisenä kultaseppäpajana, jonka toimenkuvaan kuuluvat niin tilaustyöt kuin korumuokkauksetkin. Anu on sitoutunut olemaan paikalla tiistaista perjantaihin kello 11–16 välisenä aikana sekä lauantaisin 12–15. Hyvää on, että kiitos Kultapörssin laveampien aukioloaikojen esimerkiksi tilaustöitä voi nyt noutaa myös entistä joustavammin. Suurimman osan työvälineistöstään Anu saattoi tuoda mukanaan edellisestä pisteestään. Tosin joitakin uusia hankintojakin hän teki.

– Esimerkiksi valssin ja kiillotusrummun hankin muuton aikana, hän kertoo.

Asiakkaiden silmien alle

Se on uutta, että kultasepän monesti takahuoneessa tapahtuva työ on Ideaparkin liikkeessä nostettu uudella tapaa esille. Vaikka Anulla nytkin on tilat myymälän takahuoneessa, ovat ne selkeämmin nähtävillä. Itse asiassa kauppakeskuksen käytävältä on ikkunan myötä jopa suora näköyhteys hänen työpisteelleen.

– Olimme ensimmäinen kultasepänliike, joka tällaisen toteutti, Pia Nieminen huomauttaa. Anu kertoo tykästyneensä toimintamalliin.

– Pidän siitä, että näen asiakkaita nyt eri tavalla kuin ennen. Ja aika paljon ihmiset ovat tulleet työstäni kyselemään, mikä on sekin uutta, Anu kertoo.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 8.3.2022