Tyytyväinen pesulayrittäjä

Minä tykkään työstäni ja etenkin asiakkaistani. Ja sekin on hienoa, että pystyn myös työllistämään ihmisiä, napauttaa Viinikan Pesulan yrittäjä Pentti Uotila, 76 vuotta, heti kärkeen vastauksen siihen, mikä häntä työssään motivoi. Toimittaja ei edes ennättänyt sitä kysyä, mutta sitä yrittäjältä kuulemma aina tivataan. Hän vielä perustelee:

– Kaikkihan sitä aina kysyvät, että minä täällä vielä olen.

– Eläkeikä meidän talossamme on 80 vuotta, joten kolme vuotta tässä on vielä jäljellä. Joskin katsotaan sitä sitten silloin vielä uudestaan, hyväntuulinen yrittäjä virnistää. 

Vielä ennen kuin pääsemme kunnolla vauhtiin, yrittäjän pitää laittaa käyntiin ”kemiankone”. Se vastaa kaiken vähänkin aremman tekstiilin pesusta. Tällä kertaa kone pitää kuulemma sisällään pääasiassa miesten pukuja. Siinä ei nokka kauaakaan tuhissut. Kahden minuutin päästä mies on jo takaisin haastattelussa. Pentti Uotila myöntää, että pesulayrittäminen on hänelle elämäntapa. Eikä liioittele pätkääkään. Hän on kirjaimellisesti kasvanut pesulassa, sillä kun hänen vanhempansa Saimi ja Jouko sen aikanaan perustivat, perhe asui tässä samaisessa talossa. Elettiin 50-lukua. Jo 40-luvun lopulla ennätettiin tosin perustaa kioski.

Talvisodan 105. päivä ohjasi uravalintoja

Talvisota ohjasi vahvasti Pentin isän uravalintaa. Hän työskenteli aikaisemmin Valmetilla sorvarina. Ja olikin taitava ammattimies. Niille hommille oli kuitenkin pakko sanoa hyvästit talvisodan viimeisenä päivänä. Silloin Jouko haavoittui sen verran pahasti, että menetti toisen kätensä. Sorvariksi hänestä ei enää ollut. Yrittäjyys oli kolmekymppiselle sotainvalidille luonteva vaihtoehto. Tekemisen intoa sota ei ollut vienyt. Myös vaimo Saimi oli yrittäjähenkinen ja Pentin mukaan erittäin ahkera ihminen. Pentti ei olekaan ensimmäinen perheessään työikää vähän pidemmäksi venyttänyt. Myös perustajapari nimittäin oli perhefirmassa hommissa pitkälti yli normaalin eläkeiän. Saimi autteli pesulalla vielä parikymmentä vuotta sitten. 

Innosta ei ollut puutetta

Ennen pesulaa oli tosiaan pistetty pystyyn kioski. Sellaisen pariskunta perusti osoitteeseen Nekalantie 34 vuonna 1949. Siellä myytiin karamelleja, lehtiä, tupakkaa ja niin edelleen. Ei kuitenkaan vielä tuohon aikaan ruokaa. Eikä juomapuolellakaan mitään soodaa vahvempaa. Keskiketterä hankittiin vielä pitkään Alkoista. Pesulan perustamiseen päädyttiin paria vuotta myöhemmin. Idean tähän antoi Uotiloiden ystävä Laaksosen Pena, joka oli Valmetin johtajia. Nekalassa tai Viinikassa ei tuolloin vielä pesulaa löytynyt, joten ajatus kuulosti varsin hyvältä. Etenkin kun yleinen elintaso oli kovassa nousussa ja ihmisillä tekstiilejä joka vuosi enemmän. Pesukoneiden yleistymiseen kodinkoneina sen sijaan oli vielä vuosien päässä. Tilat pesulalle tarjosi edellä mainitusta osoitteesta ostettu puukerrostalo. Kioski oli lähtenyt tuottamaan ihan mukavasti, mutta toki kiinteistökauppaan tarvittiin pankkiakin. Oli tiedossa, että pankinjohtaja Hietala lähti helposti tukemaan rintamaveteraanien ponnistuksia. Niin tätäkin. Perheen yrittäjäinnosta kertoo aika paljon sekin, että kioskin ja pesulan lisäksi Jouko haki vielä taksilupaa. Sellaista hänelle ei kuitenkaan hellinnyt.

Toinen ammatti oli kiekko

Pääosin asiakkaat olivat lähiseudun asukkaita, mutta myös liikelaitoksille tehtiin töitä alusta saakka. – Esimerkiksi lääketehtaat Star ja Rohdos pesettivät pyykkinsä täällä. Lisäksi meillä oli vakioasiakkaina esimerkiksi Maito-Pirkka ja apteekkeja, Pentti muistelee. Hän oppi talon tavoille jo lapsena. Pesula oli auki aamu seitsemästä iltapäivään. Se rytmitti koko perheen elämää. Yrittäjälle perhefirmaan työllistyminen oli kutakuinkin itsestäänselvyys. Nekalan koulun hän kyllä kävi, mutta ei hänellä sen kummempia opintosuunnitelmia ikinä ollut. Aikaa vei myös jääkiekko. Sitä voi hyvällä syyllä pitää hänen ”toisena ammattinaan”.

– Valitettavasti nuo pelaajapalkkiot olivat tuolloin aika kapeat nykyiseen verrattuna, Pentti tuumaa. Työpöydällä seisova viiri sekä vielä sopivaa seinätilaa etsivä keltavihreä taulu kertovat joukkueen. Suomen mestaruudesta Pentti pelasi vuosina 1962–1968. Pidempäänkin olisi pelipaikka löytynyt, mutta ura päättyi loukkaantumiseen. Melkoinen vitja Ilveksellä oli tuolloin kasassa. Mitaleilla Ilves oli Pentin pelivuosina aina. Samoilta nurkilta pelasi tuon ajan Ipassa monta muutakin tuttua. Oksasen Lasse ja Hakasen Markku ja Reijo ainakin. Pentti Uotilan pelipaikka oli vasen laita.

– Sitä pelasin, vaikka oikeistolainen olen aina ollutkin, hän hymyilee.

Tästä parisuhteesta oli 55 vuoden tauko

Yrittäjä ei osaa sanoa selkeää ajankohtaa, milloin sukupolvenvaihdos heillä toteutettiin. Mitään sen kummempaa numeroa siitä ei tehty, vaan pikemminkin se vaan tapahtui. Arkityössä on nyt mukana Pentin nykyinen elämänkumppaninsa Kaisa. Pariskunta oli tavannut aikanaan reilut puoli vuosisataa sitten ja vähän heilastellutkin, mutta lähtenyt sitten eri teille. Molemmat olivat sittemmin jääneet tahoillaan leskiksi. Pentti otti yhteyttä kysyäkseen kuulumisia, ja yhteenhän sitä päädyttiin – aika pitkän tauon jälkeen. Kaisalle yrittäminen ei ollut mikään uusi tuttavuus. Hän on itsekin yrittäjäperheen kasvatti ja pyöritti itse aikanaan Hämeenpuistossa Country Style – sisustusliikettä.

Parhaimmillaan liikkeitä oli jopa viisi

Varmaa tietoa tästä ei ole, mutta lienee melko turvallista veikata, että kaikista Nekalan tien varrella sijaitsevista taloista osoitteen numero 34 vesilasku on koko kadunpätkän suurin. Vaikka käytössä ovatkin nykyaikaiset, merkittävästi aikanaan käytössä olleita laitteita pienikulutuksisemmat koneet, edelleenkin kuukaudessa vettä menee käyttöön jopa 700 kuution verran. Yrityksessä koetettiin jossain vaiheessa itsepalvelukoneitakin, mutta niistä luovuttiin. Ne kun pruukasivat hajoamaan turhan usein. Hurjimmassa tahdissa Viinikan Pesula oli 80-luvulla, jolloin siellä oli töissä peräti 18 henkeä. Silloin tosin töitä tehtiin kahdessa tuurissa, ja parhaimmillaan palvelupisteitä yrityksellä oli viisi kappaletta ympäri kaupunkia.

– Niistä viimeisin oli Sammonkadulla vielä siihen asti, kun siellä alkoi ratikkatyömaa, Pentti kertoo.

Pesutottumukset ovat muuttuneet

Yrittäjän mukaan tavallinen kadun tallaaja on edelleen yrityksen tyypillisin asiakas, aivan kuten toimintaa aloitettaessakin. Toisaalta asiakkaiden pesutarpeet ovat muuttuneet oleellisesti. Aikana, jolloin pyykinpesukone löytyy useimmista talouksista, arkivaatteita ei pahemmin enää pesuun tuoda. Sen sijaan matot, verhot liinavaatteet sekä esimerkiksi puvut kiikutetaan edelleen ammattipesulan hoteisiin. Pesulan vieressä oleva kioskikiinteistö ei ole ollut toviin käytössä. Yrittäjä itse laskeskelee, että sen osalta toiminta päättyi jo 90-luvun puolella. Paikalle koppi on jäänyt, mutta tuskin enää pitkään. Nekalankadusta on nimittäin tulossa pyöräilybaana Hervantaan saakka.

Korona on ollut firman historian pahin paikka

Kun yritystoimintaa on takana vuosikymmeniä, ja yrittäjä kertoo koronan olleen yrityksen historian vaikein haaste, paranee se ottaa tosissaan. Perinteisesti pesulatoiminta kun ei ole pahemmin suhdanteita seurannut. Pesukoneet ovat jauhaneet, olipa lama tai ei. Edes 90-luvun syvä lama ei pahemmin notkauttanut firman toimintaa. Koronan suhteen tilanne oli toinen, sillä se pisti touhun todella tauolle. Sen yrittäjä mainitsee, että jos olisi tiedetty ennakkoon, että koronan kesto venyy ja vanuu näin pitkään, olisi omia tulevaisuudensuunnitelmia – eli siis sitä tämän hetken 80 vuoden eläkeikää – saatettu hyvinkin pohtia toiseen otteeseen.

– Kyllä se lähellä oli, että olisi lyöty pillit pussiin, mutta siis nyt sellaisia suunnitelmia ei ole. Toiminta on selvästi jo piristynyt, yrittäjä myöntää. Sekin on hyvä signaali, että eräs pirkanmaalainen eturivin artisti on jälleen palannut asioimaan. Keikkavaatteita kun ei keikkatauon aikana tarvinnut pahemmin pestä, mutta nyt muusikosta on taas tullut tuttu näky. Haastattelulle on varattu aikaa tunti, sillä sen jälkeen yrittäjällä on jo sovittua menoa. Nimittäin bänditreenit. Harmonikkaorkesterissa Pentti on soittanut jo toistakymmentä vuotta.

– Se oli ennen nimeltään Tammerhanurit ja nykyään me olemme Carneval- orkesteri, hän kertoo. Myös sen osalta keikat olivat tauolla pitkään, mutta nyt tiedossa on ainakin kaksi palvelutalokeikkaa. Matka treeneihin ei ole pitkä, sillä ne pidetään naapuritalossa. Siellä on studio alakerrassa. l kaiset, merkittävästi aikanaan käytössä olleita laitteita pienikulutuksisemmat koneet, edelleenkin kuukaudessa vettä menee käyttöön jopa 700 kuution verran. Yrityksessä koetettiin jossain vaiheessa itsepalvelukoneitakin, mutta niistä luovuttiin. Ne kun pruukasivat hajoamaan turhan usein. Hurjimmassa tahdissa Viinikan Pesula oli 80-luvulla, jolloin siellä oli töissä peräti 18 henkeä. Silloin tosin töitä tehtiin kahdessa tuurissa, ja parhaimmillaan palvelupisteitä yrityksellä oli viisi kappaletta ympäri kaupunkia.

– Niistä viimeisin oli Sammonkadulla vielä siihen asti, kun siellä alkoi ratikkatyömaa, Pentti kertoo.

Pesutottumukset ovat muuttuneet

Yrittäjän mukaan tavallinen kadun tallaaja on edelleen yrityksen tyypillisin asiakas, aivan kuten toimintaa aloitettaessakin. Toisaalta asiakkaiden pesutarpeet ovat muuttuneet oleellisesti. Aikana, jolloin pyykinpesukone löytyy useimmista talouksista, arkivaatteita ei pahemmin enää pesuun tuoda. Sen sijaan matot, verhot liinavaatteet sekä esimerkiksi puvut kiikutetaan edelleen ammattipesulan hoteisiin. Pesulan vieressä oleva kioskikiinteistö ei ole ollut toviin käytössä. Yrittäjä itse laskeskelee, että sen osalta toiminta päättyi jo 90-luvun puolella. Paikalle koppi on jäänyt, mutta tuskin enää pitkään. Nekalankadusta on nimittäin tulossa pyöräilybaana Hervantaan saakka.

Korona on ollut firman historian pahin paikka

Kun yritystoimintaa on takana vuosikymmeniä, ja yrittäjä kertoo koronan olleen yrityksen historian vaikein haaste, paranee se ottaa tosissaan. Perinteisesti pesulatoiminta kun ei ole pahemmin suhdanteita seurannut. Pesukoneet ovat jauhaneet, olipa lama tai ei. Edes 90-luvun syvä lama ei pahemmin notkauttanut firman toimintaa.

Koronan suhteen tilanne oli toinen, sillä se pisti touhun todella tauolle. Sen yrittäjä mainitsee, että jos olisi tiedetty ennakkoon, että koronan kesto venyy ja vanuu näin pitkään, olisi omia tulevaisuudensuunnitelmia – eli siis sitä tämän hetken 80 vuoden eläkeikää – saatettu hyvinkin pohtia toiseen otteeseen.

– Kyllä se lähellä oli, että olisi lyöty pillit pussiin, mutta siis nyt sellaisia suunnitelmia ei ole. Toiminta on selvästi jo piristynyt, yrittäjä myöntää. Sekin on hyvä signaali, että eräs pirkanmaalainen eturivin artisti on jälleen palannut asioimaan. Keikkavaatteita kun ei keikkatauon aikana tarvinnut pahemmin pestä, mutta nyt muusikosta on taas tullut tuttu näky.

Haastattelulle on varattu aikaa tunti, sillä sen jälkeen yrittäjällä on jo sovittua menoa. Nimittäin bänditreenit. Harmonikkaorkesterissa Pentti on soittanut jo toistakymmentä vuotta.

– Se oli ennen nimeltään Tammerhanurit ja nykyään me olemme Carneval- orkesteri, hän kertoo. Myös sen osalta keikat olivat tauolla pitkään, mutta nyt tiedossa on ainakin kaksi palvelutalokeikkaa. Matka treeneihin ei ole pitkä, sillä ne pidetään naapuritalossa. Siellä on studio alakerrassa.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 19.10.2021