”Yhtenäkään aamuna ei ole harmittanut lähteä töihin”

Antti Rossi pitää palkintoa mukavana tunnustuksena hänen 30-vuotisesta työstään tatuointitaiteilijana. Myöntämisperusteissa kuvaillaan Rossia kansainvälisesti tunnustetuksi tatuointiyrittäjäksi, joka on toimillaan luonut uskottavuutta alan toimintaan ja osoittanut, että tatuointiliiketoiminnassa voidaan tehdä pitkä ura yrittäjänä. Hänen kerrotaan luoneen asiakkaille elinikäisiä muistoja iholle hankalissakin työasennossa.

Rossi myöntää, että työ on fyysisesti raskasta. ”Tässä työssä ei ole koskaan hyvää työasentoa. Piirtäminen tehdään etukenossa, mikä on selälle kaikkein pahinta. Minullakin on selässä välilevyn rappeumia ja pullistumia, jotka aiheuttavat kipua.” Hän pitää kunnostaan huolta venyttelemällä, nyrkkeilemällä ja käymällä hierojalla.

Puskaradion avulla käyntiin

Antti Rossi perusti Jyväskylän ensimmäisen tatuointistudion, Fireline Tattoon, vuonna 1993. Kipinä yrittämiseen syttyi tatuointimessuilla Helsingissä 1980-luvun lopussa. ”Siellä pääsi katsomaan läheltä, kun taiteilijat tekivät töitänsä. Se viehätti minua ja ajattelin, että tuota täytyy kokeilla”, lapsesta saakka piirtämistä harrastanut mies kuvailee. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään Rossi toimi vartijana.

Ennen internet-aikaa paras markkinointikanava oli puskaradio, jonka avulla asiakkaat löysivät Rossin nopeasti. Suurin asiakasryhmä oli tuolloin 18–30-vuotiaat nuoret, kuten nykyäänkin. Tyypillisimpiä tatuoitavia hahmoja ovat eläimet, ruusut ja pääkallot, joita tehdään yleensä olkapäähän, käsivarteen tai pohkeeseen. Nykyään ihmiset haluavat ikuistaa iholleen myös lastensa ja lastenlastensa nimiä, syntymäaikoja ja hääpäiviä.

Rossi kehottaa asiakkaitaan miettimään tatuoitavaa kuvaa rauhassa, koska sen poistaminen on iso rupeama. Toisinaan nuorille tulee villityksiä, kuten muutama vuosi sitten, kun moni halusi ruusun kaulalle. Jos tämä oli asiakkaan ensimmäinen tatuointi, Rossi käännytti hänet oveltaan. ”Kaulaan tehdään tatuointeja vasta sitten, kun mihinkään muualle ei enää mahdu. Edustan vanhaa koulukuntaa, joka ei tee tatuointeja kämmeniin, sormiin tai kasvoihin. Sormiin ei saa tehtyä mitään järkevän kokoista ja kämmenet taas ovat jatkuvasti mekaanisella kulutuksella.”

Piirtäminen kiehtoo työssä ja vapaa-ajalla

Rossin töitä on palkittu useilla kansainvälisillä tatuointimessuilla, ja hän on toiminut myös tuomarina tatuointikilpailuissa. Hyvässä tatuoinnissa on hänen mukaansa laadukkaat varjostukset ja väritykset, eikä siinä ole liikaa yksityiskohtia. ”Kuvassa pitää olla selkeästi tummaa ja selkeästi vaaleata, jotta tulee kontrastia. Muuten käsivarteen tehty tatuointi näyttää entisajan kuviolliselta aluspaidalta”, hän kuvailee nauraen.

Tällä tatuoijalla on vain yksi tatuointi omassa kehossaan: vaimonsa kuva, jonka hän on tehnyt itse vasempaan käsivarteensa. Useampia hän ei ole tehnyt, koska kuvia, jotka hän haluaisi tatuoida iholleen, on niin paljon, että niistä tulisi nahka täyteen. Ja sitä hän ei halua.

Eniten mies nauttii työssään piirtämisestä, edelleen. ”Yhtenäkään aamuna ei ole harmittanut lähteä töihin.”
Hän piirtää myös vapaa-ajallaan, mutta silloin työvälineinä ovat paperi ja lyijykynä tai tussi. Parhaillaan hänellä on työn alla valokuvasta pistetekniikalla tehtävä piirroskuva saksalaisesta sotilaasta. ”Tähän mennessä olen naputellut pisteitä pari sataa tuntia, eikä työ ole vielä edes puolessavälissä”, Rossi nauraa.

Kuva: Petri Voudinmäki/Studio Woudin