Yrittävästä Lakeudesta poimittua: Alhofarmi satsaa eläinten hyvinvointiin

Julkaistu alunperin Yrittävässä Lakeudessa 1-2021

Jurvalainen sikatila Alhofarmi on yksi suomalaisen sikatalouden edelläkävijöistä. Tilalla on tehty suuria investointeja ja paljon kehitystyötä sikojen hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Alhofarmin yrittäjäpariskunnan Ari Alholle innostus sikatilan pyörittämiseen tuli kotoa vanhempiensa sikatilan kautta. Hän valmistui agrologiksi Ilmajoelta ja opinnäytetyönään piirsi sikalan rakennuspiirustukset. Heti valmistumisen jälkeen piirustukset siirtyivät paperilta toteutukseen, kun Arin ensimmäinen sikala saatiin valmiiksi vuonna 2009. Koulun penkiltä löytyi myös puoliso Liisa, joka vuonna 2011 siirtyi täysipäiväisesti töihin omalle tilalle.

Onnellisempi emakko pikku porsaineen

Osakeyhtiöksi Alhofarmi muutettiin 2015 ja viimeisin laajennus saatiin valmiiksi 2019, jonka yhteydessä siirryttiin ensimmäisten joukossa Suomessa vapaaporsitukseen.

– Me luovuimme perinteisistä porsitushäkeistä ja investoitiin porsituskarsinoihin. Emakko on siis häkissä vain porsimisen ajan ja sen jälkeen se siirretään porsituskarsinaan, jossa se voi hoitaa itse porsaitaan ja liikkua, Liisa kertoo.

– Vapaaporsitus on onnistunut meillä paremmin kuin odotimme. Porsituskarsinan pitäisi olla vähintään kuuden neliön kokoinen, mutta meillä ne ovat 6,5 neliötä, Ari jatkaa.

Edelläkävijöillä on aina myös epäilijöitä. Näin kävi Alhon pariskunnallekin, sillä vapaaporsitus on takavuosina mielletty porsaantappokoneeksi.

– Meitä pidettiin aluksi vähän hulluina. Sinä vuonna, kun teimme tätä investointia ja kävelimme Sarka-messuilla, niin kollegoja tuli siellä vastaan ja he kauhistelivat, että kyllä teiltä nyt räjähtää bisnes alta, Liisa naurahtaa.

– Me seuraamme tarkasti lukuja ja tämän uudistuksen myötä porsaskuolleisuus on pienentynyt, sillä uudet ja kehittyneet ratkaisut vapaaporsituksessa ovat olleet todella toimivia, Ari toteaa.

Puhdasta suomalaista lihaa

Atrian tilana Alhofarmi on mukana tuottamassa antibioottivapaata lihaa.

– Jokaiselle syntyneelle porsaalle laitetaan korvamerkki ja jos jossain vaiheessa täytyy antaa antibioottia esimerkiksi jonkun tulehduksen takia, otetaan merkki pois, Ari kertoo.

Monissa Euroopan maissa antibiootteja annetaan sioille rutiininomaisesti nopeuttamaan sikojen kasvua ja ennaltaehkäisemään sairauksia.

– Mitä enemmän antibiootteja käytetään, sitä enemmän syntyy sellaisia bakteerikantoja, joilla on antibioottiresistenssi eli niihin ei tehoa mitkään käytössä olevat antibiootit. Tämä antibioottivapaus on sen takia äärimmäisen tärkeä juttu, toteaa Liisa.

– Missään muualla kuin Suomessa ei sika kasva yhtä nopeasti ilman antibioottia. Se on aika hyvä mittari siihen, että meillä Suomessa on hyvinvoivia sikoja, jatkaa Ari.

Robotiikka apuna

Sikojen hyvinvoinnin lisäämiseen on hyödynnetty myös robotiikkaa. Viime laajennuksen yhteydessä joutilasemakot siirtyivät kahteen isoon halliin olkipihattoon.

– Tiineytyksen jälkeen ne siirretään viettämään elämää pihattoon, jossa ne saavat tonkia ja tutkia vapaasti liikuskellen tai vaikkapa kaivautua olkien sekaan nokosille, Liisa kertoo.

Ruokintarobotit hoitavat pihatossa sikojen ruokinnan.

– Emakoille laitetaan transponderit ja kun emakko menee ruokakioskiin, kioski tunnistaa kuka siellä on, paljonko sille on ohjelmoitu ruokaa, missä tuotantovaiheessa se on ja sen mukaan sille tulee sitten ruokaa, Ari selvittää.

– Tietokoneelta me näemme niiden aktiivisuuden ja jos joku ei ole käynyt syömässä, tulee hälytys, että mene katsomaan onko emakko sairas tai vaikkapa pudottanut transponderin, Liisa jatkaa.

Siat ovat nopeita oppimaan, joten kauaa ei mene, kun ne oppivat käyttämään ruokakioskia. Sikojen fiksuudesta kertoo Arille mieleen muistuva sattumuskin.

– Eräällä tilalla oli käynyt niin, että emakko oli löytänyt pudonneen transponderin ja piti sitä aarteenaan. Se oli kantanut sitä suussaan ruokintakioskiin ja sai sieltä sitten kaksi annosta ruokaa, Ari nauraa.

Työntekijöille iso kiitos

Pariskunnan keskinäinen työnjako on selvä. Ari keskittyy hallintoon, peltoon, rakentamiseen ja rehustukseen. Liisa puolestaan hoitaa henkilöstöhallinnon ja tekee paljon hommia sikalan sisäpuolella.

Tällä hetkellä yrityksellä on noin kymmenen työntekijää.

– Ennen oli vaikea saada suomalaisia töihin meidän alallemme, mutta nyt työvoimasta noin puolet on suomalaisia ja puolet ukrainalaisia, Ari toteaa.

– Lähtökohta kaikelle on, että olisi toimiva tiimi. Henkilökunnalle täytyy antaa iso kiitos siitä, että ollaan nyt tässä pisteessä, Liisa kiittelee.

Korona on aiheuttanut hankaluuksia ulkomaalaisen työvoiman suhteen ja viime vuosi olikin koko tiimiltä melkoinen ponnistus alimiehitettynä.

Viime vuoden maaliskuussa Ari teki työsopimuksen kahden ukrainalaisen työntekijän kanssa, mutta Ukrainan päässä ei suostuttukaan käsittelemään hakemuksia koronan takia. Lähetystöön tehtyjen useiden yhteydenottojen jälkeen työntekijät saatiin marras-joulukuun vaihteessa Suomeen.

– Pitkät käsittelyajat aiheuttavat hankaluuksia tällä alalla, kun ei meinaa saada työvoimaa. Mansikanpoimijat saivat kyllä tulla, mutta eläintenhoitajia ei pidetty niin tärkeänä. Onhan se vähän kummallista, että eläinten hyvinvointia ei pidetä yhtä tärkeänä kuin mansikoita, Ari ihmettelee.

Eläintaudit huolettavat yrittäjäpariskuntaa

Vaikka tilalla huolehditaan äärimmäisen tarkasti hygieniasta ja sikalaan meno tautisulkuineen ja muine varotoimineen ei ole ihan pikkujuttu, aiheuttavat eläintaudit, kuten esimerkiksi afrikkalainen sikarutto, huolta.

– Sikarutto on nyt jo kulkenut Afrikasta Viroon asti, niin siitä ei enää kauhean pitkä matka ole tänne meille Suomeen. Totta kai se aiheuttaa huolta, että miten se vaikuttaa markkinoihin ja sianlihan liikkumiseen ruokaketjussa, Liisa toteaa.

Liisan mukaan jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa sikaruton leviämisen estämiseen.

– Näin tuottajan näkökulmasta toivon, että jokainen Viron reissaaja jättäisi villisika- ja makkaratuotteet sinne eikä tuotaisi niitä Suomeen. Sikarutto säilyy nimittäin jopa savustetussa tuotteessa, Liisa selventää.

Ari toteaa myös salmonellan olevan ainainen vaara.

– Niillä tiloilla on tosi tiukkaa, joille salmonella on tullut. Suomessa on nollatoleranssi salmonellan suhteen ja vaikka se on kansanterveydellinen asia, niin valtio ei osallistu millään tavalla saneerauskustannuksiin, vaan kaikki vastuu on tuottajalla. Samaan aikaan kuitenkin tuodaan ulkomailta lihaa, jossa sallitaan salmonella, Ari toteaa.

Jokapäiväistä oppimista

Tulevaisuudessa Alhofarmin suunnitelmissa on laajentaa toimintaa harkitusti ja yrittää tehdä asiat paremmin joka päivä.

Pariskunnan lapset Antti ja Amelia ovat vielä sen verran pieniä, että he eivät tilan töissä avusta, mutta he puolestaan touhuavat pihapiirissä asuvien ponien, kissojen ja kanojen kanssa.

Haastattelua edeltävän päivänä koettiin onnellinen tapahtuma, kun Amelian kana oli tehnyt ensimmäisen munan.

– Amelia sopi Kauhavan papan kanssa, että pappa haudottaa hänelle kanoja munista. Pappa teki työtä käskettyä ja haudotti munista kanoja. Nyt eilen sitten kanalle tuli täällä ensimmäinen muna. Sitä ei kuulemma saa syödä, vaan se viedään taas papalle haudotettavaksi, Liisa naurahtaa.