Syksy on uuden alku
Syksy väreineen on jälleen täällä. Monelle uusi vuodenaika tarkoittaa myös uuden alkua. Koulut, työelämä ja uudet harrastukset. Uuden alku tuo aina perhosia vatsaan ja kutkuttaa mahdollisuuksien ollessa edessä. Opiskelen Turun Ammattikorkeakoulun BisnesAkatemiassa yrittäjyyttä toista vuotta. Muistan viime syksynä vatsan pohjassa olleen jännityksen ja innostuksen. Hiljalleen kasvavan rohkeuden ja oman äänen. Vuosi sitten minusta tuli nimittäin opiskelijayrittäjä ja Osk Inwedo Group:n Team Leader. Syksy oli täynnä uuden oppimista. Otimme haltuun vanhan osuuskunnan, vaihdoimme hallituksen, jäsenet, nimen, logon ja kaiken. Piti jakaa tehtävät, rakentaa nettisivut, tilata työvaatteet, perustaa sometilit ja aloittaa projektien hankinta, sekä kassavirran kasvattaminen. Kiireen keskellä kuitenkin innostus kasvoi päivä päivältä. Aiemmin kytenyt yrittäjyyden kipinä pääsi pikkuhiljaa roihuamaan. Olin löytänyt oman juttuni ja paikkani.
Yrittäjähenkisyys on aina ollut osa minua, ja olenkin päässyt seuraamaan yrittäjyyttä tiiviisti lähipiirissäni. Perheessäni ja tuttavapiirissäni on aina ollut runsain määrin yrittäjiä ja se on osakseen vaikuttanut minuun suuresti. Nuoresta asti olen auttanut ja ollut mukana seuraamassa yrityksen pyörittämistä. Olen nähnyt ahkeraa työntekoa kellon ympäri, mutta myös vapauden työskennellä ja lomailla oman mielen mukaan. Olen kuullut huikeista kasvutarinoista, mutta myös pahasti pieleen menneistä investoinneista ja epäonnistumisista. Koen siis saaneeni nuoresta asti melko realistisen kuvan yrittäjyydestä. Yrittäjyys on silti aina ollut tavoitteeni ja haaveeni. Viime syksynä pääsin vihdoin ison askeleen lähemmäs unelmaani aloittaessani kaksivuotisen taipaleeni opiskelijayrittäjänä.
Olen aina ollut enemmän tekijä kuin lukija. Jos jotain teen, teen sen kunnolla ja loppuun asti. Siksi päädyinkin suuntautumaan liiketalouden opinnoissani yrittäjyyteen. Nyt olenkin päässyt tekemään töitä kädet savessa ja se on ollut mitä ihaninta. Toki myös kiireistä ja raskasta, mutta ennen kaikkea palkitsevaa. Olen löytänyt suuntani työelämässä ja tiedän vihdoin, minne edetä. Rakastan tiimijohtamista, ja se on tulevaisuuteni. Kiitän suuresti sitä vuodentakaista itseäni, joka tiimin nuorimpana ja ujona ilmoitti halukkuutensa Team Leaderin pestiin, sillä se on tuonut minut tähän pisteeseen. Olen oppinut käytännön kautta paljon johtamisen, keskustelun, hinnoittelun, ja taloudenpidon taitoja, jotka kantavat varmasti pitkälle työelämään tulevaisuudessa.
Vaikka opiskelijayrittäjän urani päättyy vuoden kuluttua, koen saaneeni kuluneesta vuodesta ja varmasti myös tulevasta oppeja, joita en ikinä unohda. Onnistumisia ja ennen kaikkea epäonnistumisia. Niitä on riittänyt. Mutta juuri epäonnistumiset ovat opettaneet kaikkein eniten. Ei siis sanota turhaan, että paras oppi tulee kantapään kautta. Näin nimittäin on. On upeaa, että BisnesAkatemia on tarjonnut ympäristön, jossa on erittäin hyväksyttävää ja normaalia epäonnistua. Tämän vuoksi en koe lainkaan häpeää kertoessani epäonnistumisista, vaan päinvastoin. Jaan niitä mielelläni, sillä haluan luoda näin muillekin turvallisen ympäristön epäonnistua. Samalla voin myös auttaa ja neuvoa, jotta seuraavat voisivat välttää tekemästä samoja virheitä.
Tänä syksynä kävellessäni jälleen toimistolle, tunsin perhosia vatsassa. Olin jälleen uuden äärellä. Saan toteuttaa unelmaani ja toimia uusille osuuskunnille apuvalmentajana ja auttaa heitä pyristelemään samassa yrittäjyyden aloittamisen viidakossa, jossa itsekin kipuilin vuosi sitten. On ollut ihana huomata uusissa tiimeissä sama into ja hämmennys, mitä koin itse vuosi sitten. On myös ollut ihana auttaa ja vastata kysymyksiin sekä neuvoa toisia uuden äärellä. Haluan olla myös osaltani luomassa uusille yrittäjän aluille turvallista ympäristöä ja kulttuuria, jossa epäonnistuminen on lahja ja opin paikka. Avun ja neuvon kysyminen ei myöskään ole häpeällistä, vaan päin vastoin viisautta. Ainakin oman kokemukseni perusteella jokainen, jolta olen pyytänyt apua tai neuvoa, on ollut iloinen tai jopa otettu ja auttanut mielellään. Oli kyseessä sitten toimitusjohtaja, valmentaja, tuttava tai työkaveri. Kehotankin siis kaikkia olemaan rohkeita ja kysymään neuvoa tai vinkkejä verkostoilta.
Mielestäni etenkin suomalainen yrityskulttuuri tarvitsisi kannustavampaa ilmapiiriä, jossa kysyminen ja epäonnistuminen koetaan lahjana ja rohkeuden merkkinä. Näin kynnys yrittäjyyteen saataisiin pienemmäksi, sillä epäonnistumisen pelko ei tuntuisi enää niin ylitsepääsemättömältä esteeltä. Muistetaan kaikki, että moka tai epäonnistuminen työelämässä ei määritä meitä ihmisinä.
Heidi Soini
Kirjoittaja on Varsinais-Suomen Nuorten Yrittäjien tiimin jäsen ja opiskelijayrittäjä Turun Amk:n BisnesAkatemiassa.
