Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Yleiset säännökset (1-3 §)

Varhaiskasvatuksen määritelmä ja tavoitteet ylipedagogisoivat varhaiskasvatuksen.

Varhaiskasvatuksen määritelmä korostaa pedagogiikkaa. (1§ ”Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.”) Mielestämme kasvatuksen, opetuksen ja hoidon tulisi olla tasavertaisia. Mielestämme ”jossa painottuu pedagogiikka” tulisi jättää pois.

Varhaiskasvatuksen järjestäminen (4-11 §)

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä.

Palveluseteli on yksi kunnan käytettävissä oleva palveluiden järjestämistapa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuslain 10 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan kunta voi järjestää lasten päivähoidon alaan kuuluvat tehtävät antamalla palvelunkäyttäjälle sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetun lain mukaisen palvelusetelin.

Varhaiskasvatuslain 10 §:n 3 momentin mukaan hankittaessa palveluja yksityiseltä palvelujen tuottajalta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.

Pykälän 4 momentin mukaan kunta ja kuntayhtymä ovat velvollisia suorittamaan yksityiselle palvelujen tuottajalle korvausta vain osoittamiensa henkilöiden käyttämistä lasten päivähoidon palveluista ja palveluseteliä käytettäessä hyväksymälleen yksityiselle palvelujen tuottajalle enintään palvelusetelin arvoon saakka.

Kun kunta päättää ottaa käyttöönsä palvelusetelit, kunta asettaa palvelusetelin arvon ja hyväksyy yksityiset palveluntuottajat. Monissa kunnissa on laadittu paikallisia ohjeita palvelusetelin käytölle. Palvelusetelin käyttö on perheille vapaaehtoista.

Palveluseteli on hyvä ja usein välttämätön tapa tuottaa yksityisiä varhaiskasvatusyksiköitä. Usein yksityiseltä palvelun tuottajalta (palvelusetelipäiväkodeilta) edellytetään kustannustehokampaa tapaa tuottaa palvelua kuin kunnalta: hinnan pitää olla kunnan tuottamaa palvelua edullisempi. Sama palvelu pitää kyetä tuottamaan siis paremmin, halvemmin ja tehokkaammin.

Usein palvelusetelit ovat alihinnoiteltuja ja tapoja sen laskemiseen tuntuu olevan yhtä monta, kuin on laskijaa. Tämä hinnoittelu karsii pieniä paikallisia yrittäjiä ja suosii suuria, valtakunnallisia ketjuja.

Kaikkien palveluntuottajia, niin yksityinen kuin kuntakin, tulee kohdella rahoituksellisesti tasavertaisesti. Näin kilpailutilanne ei vääristy.

Menettelysäännökset (16-20 §)

17§ ”Mikäli varhaiskasvatuksen tarve johtuu työllistymisestä, opinnoista, koulutuksesta tai muutosta toiseen kuntaan työn tai opintojen takia, eikä tarpeen alkamisajankohta ole ennakoitavissa, varhaiskasvatuspaikkaa on haettava niin pian kuin mahdollista, kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen kuin lapsi tarvitsee paikan.”

Tähän pykälään tulee lisätä: ”yritystoiminnan aloittamisesta”

Henkilöstö, kelpoisuusvaatimukset ja niiden siirtymäsäännökset (25-33 § + 75 §:n 2 momentti ja 76 § + asetusluonnos 3 §)

Varhaiskasvatuksen opettajan pätevyys (§26) sekä varhaiskasvatuksen sosionomin pätevyys (§27)

Varhaiskasvatusta toteuttavien yrittäjien näkökulmasta suomalaisen varhaiskasvatuksen rikkaus on ollut yrittäjän/johtajan vapaus valita henkilökuntaan sinne parhaiten sopivat henkilöt. Näin on saatu tiimeistä toimivia ja on voitu valita oikea henkilö oikeaan paikkaan.

Tämän lakiluonnoksen myötä tavoitellaan tilannetta, jossa perinteisessä kolmen kasvattajan ryhmässä henkilökunta koostuisi tiukemmin ammattinimikkeen perusteella. On erittäin tärkeää, että jokainen yksikkö voi aidosti etsiä heille parhaiten sopivia henkilöitä.

Näkemyksemme mukaan olisi erittäin tärkeää uudistaa myös lastentarhanopettajakoulutusta. Yliopiston lastentarhanopettajan koulutus ja ammattikorkeakoulujen sosionomi -koulutus tulisi varhaiskasvatuksen ammattilaisuuden osalta yhdistää siten, että kakista valmistuvista tulisi lastentarhanopettajan kelpoisuuden omaavia. Koulutuksessa kuitenkin erikoistuttaisiin erilaisiin työtehtäviin.

Sosionomien joustavaa pätevöitymistä kasvatustieteen kandeiksi tulee kehittää.

Päiväkodeissa on tuhansia sosionomeja, jotka ovat toimineet vuosia päiväkodinopettajana, mutta heillä ei tällä hetkellä heidän mahdollisuutensa osaamisensa kehittämiseen ovat heikot. Jatkokoulutuksen avaaminen yksi avain siihen, miten päiväkotiryhmien henkilöstörakennetta voitaisiin muuttaa korkeammin kouluttautuneiden suuntaan, mihin tämä lainsäädäntöuudistus selkeästi pyrkiikin.

Lisäämällä tehtävänimikkeitä kentällä (varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja) lisätään varmasti epätietoisuutta siitä, kuka saa tehdä ja mitä. Lisäksi tämä maalaa uhkakuvan hierarkiasta, missä kandi toimii huipulla, sosionomi siinä välissä ja lastenhoitaja alhaalla.

Palkkauksen osalta ei saa myöskään syntyä epätasa-arvoa kandin ja sosionomin välille; samasta tehtävästä sama palkka.

Varhaiskasvatuksen rakenteet ovat jäykkiä. Rakenteita olisi syytä ravistella ja saada pedagogista ajattelutapaa kehitettyä ja uudistettua. Ongelmat ovat hyvin usein konkreettisia: henkilökunta sairastaa ja sijaisia ei saada, tilat ovat toimimattomat jne. Kaiken työn kehittäminen, lasten hyvinvointi ja työn mielekkyys lähtee näiden asioiden korjaamisesta. Ei siitä, että ulkoapäin sanellaan työntekijöiden muodollinen pätevyys.

On epärealistista ajatella, että varhaiskasvatuksen status ja laatu nousee kandien määrää lisäämällä. Jo nyt on havaittavissa tilanne, että kandit kaikkoavat alalta matalan palkan ja rakenteiden ongelmien vuoksi.

Päiväkodin johtajan pätevyys (§31)

Kelpoisuusvaatimuksena olisi vähintään kasvatustieteen maisterin tutkinto, johon sisältyy lastentarhanopettajan koulutus tai jota on täydennetty mainitulla koulutuksella ja riittävä johtamistaito. Vuoteen 2030 asti kelpoisuusvaatimuksina päiväkodin toiminnasta vastaavan johtajan tehtävään olisi kuitenkin lain voimaantulosäännösten mukaan kelpoisuus varhaiskasvatuksen opettajan tehtävään sekä riittävä johtamistaito. Kelpoisuuden tuovana pohjakoulutuksena ei esityksen mukaan lain voimaan tultua enää olisi sosionomitutkinto.

Toiminnasta vastaavalla johtajalla olisi vastuu johtamansa yksikön varhaiskasvatuksen laadusta ja tuloksellisuudesta. Toiminnasta vastaavalla johtajalla olisi myös oltava koulutuksensa puolesta valmius toimia lapsiryhmässä, vaikka työnantajan päättämään tehtävänkuvaan tällainen ei sisältyisikään.

Vähimmäiskelpoisuuden asettamista esitetyllä tavalla puoltaa se, että toiminnasta vastaavan johtajan johtotehtäviin sisältyy entistä voimakkaammin päiväkodin varhaiskasvatukseen kuuluvan pedagogiikan ja työntekijöiden pedagogisen osaamisen johtamista ja suunnittelua. Lakiin sisällytettäisiin siirtymäsäännökset, joilla turvataan lain voimaantullessa kelpoisuusvaatimukset täyttävän henkilöstön kelpoisuus myös muuttuvan lainsäädännön voimaantulon jälkeen.

Maisterin tutkinto ei sinällään takaa sitä, että olisi soveltuvampi johtamaan päiväkotia, kuin kokenut kandi tai sosionomi. On tärkeää, että johtajaksi hakeutuu sellaisia ihmisiä, joilla on visiota, halua ja uskallusta uudistaa varhaiskasvatustamme ja yksittäisten päiväkotien pedagogiikkaa. Uusi kelpoisuusvaatimus karsii entisestään johtajaksi pyrkiviä ammattilaisia ja pelkäämmekin, että tämä jäykistäisi lisää kenttää, joka kaipaa uudistumista.

Henkilöstön mitoitus, rakenne ja täydennyskoulutus ja niiden siirtymäsäännökset (34-39 § + 75 §:n 3 momentti + asetusluonnos 1-2 §)

Laki jäykistää päiväkotien toimintaa ja johtaa kaikkien yksiköiden muuttumisen toimintatavaltaan samankaltaisia kolmen kasvattajan tiimeiksi. On selkeitä näyttöjä siitä, että joustavat mitoitukset tuovat paremman tuloksen.

Yksityisen palvelujen tuottajan järjestämä varhaiskasvatus (43-49 §)

Yksityiseltä palvelun tuottajalta ei saa vaatia toiminallisesti mitään sellaista, mitä ei julkiselta toimijalta vaadita (pl. normaalit yritystoimintaan liittyvät velvoitteet).

Lausunnon keskeinen sisältö

Varhaiskasvatusta ei tule ylipedagogisoida, vaan kasvatus, lapsen kehittymisen tukemien sekä oppiminen tulee olla tasavertaisia tavoitteita.

Palveluiden tuottamisessa yksityisten toimijoiden tulee olla esim. palveluseteleiden mitoituksessa ja päiväkodin toimintaan liittyvissä vaatimuksissa tasavertaisessa asemassa yksityisten toimijoiden kanssa.

Pätevyyksien osalta tulee lastentarhan opettajan ja varhaiskasvatukseen erikoistuneen sosionomin olla tasavertaisessa asemassa myös tulevaisuudessa. Koulutusta tulee kehittää voimakkaasti, siten että nimikkeet ovat yhtenäisiä, mutta erikoistuminen mahdollistaa moniammatillisen toiminnan.

Päiväkodin johtajaksi tulee olla kelpoinen maisterin lisäksi myös johtamiskokemusta omaava kandi tai sosionomi.

Suomen Yrittäjät

Veli-Matti Lamppu
johtaja