Etusivu > Statement

Etsi

Lausunto

Suomen Yrittäjien lausunto hallituksen esityksestä kilpailulain muuttamiseksi HE 68/2018 vp

Eduskunnan talousvaliokunta

 

Suomen Yrittäjät (SY) suhtautuu esityksiin pääosin myönteisesti. Keskitymme kilpailuneutraliteettia parantaviin esityksiin tai sellaisten säätämistarpeeseen, sillä julkisen sektorin elinkeinotoiminta haittaa pk-yritysten toimintaedellytyksiä eri kilpailunrajoittamisen muodoista eniten. Tarvitaankin kilpailuneutraliteettisääntelyn kehittämistä sekä enimmäisaikoja lyhentämään vuosien mittaiseksi venyneitä tutkimisaikoja.

Muutosesitysten taustalla on kilpailulain uudistamistyöryhmän 14.3.2017 julkaistun loppuraportin ehdotuksista (TEM raportteja 16/2017) ne osat, joilla ei ole kiinteää liityntää Euroopan parlamentin käsittelyssä parhaillaan olevaan kilpailuviranomaisten täytäntöönpanodirektiivin (COM(2017) 142) etenemiseen. Suomen Yrittäjät on ollut edustettuna työryhmässä. 

Suomen Yrittäjät esitykset tiivistettynä:

 

  • Esitetty uusi kirjanpidon eriyttämisvelvollisuus on erittäin tärkeä lisäys kilpailulakiin (uusi 30 d §). Se on tarpeellinen nimenomaisesti kilpailulaissa, jotta voidaan vähentää myöhempien muutostarpeiden todennäköisyyttä, jos julkisten toimijoiden oikeudellinen muoto muuttuu. Liikevaihdon alarajaksi esitetty 40 000 on yhä jokseenkin korkea.
    • Kilpailuneutraliteettisääntelyssä pitää jatkossa siirtyä neuvottelun ensisijaisuudesta kohti kieltoa, sanktio- sekä vahingonkorvausuhkaisuutta. Viranomaistutkintaan tarvitaan enimmäiskesto.
    • Kannatamme, että sote-sektorille otetaan käyttöön erillinen kilpailusääntely (HE s.13). Sote-sektorilla järjestäjän ja tuottajan roolien sekoittumien on omiaan altistamaan kilpailuhäiriöille. On tärkeää, että sääntely kattaa niin julkiset kuin yksityisetkin toimijat.
    • Kilpailusääntelyn jatkokehittämisessä tulee suhtautua pidättyvästi toimialajärjestöjen kilpailurangaistuksen kiristämiseen.

Velvollisuus eriytettyyn kirjanpitoon (uusi 30 d §)

Eriyttämisvelvollisuus koskisi tilannetta, jossa kilpailutilanteessa markkinoilla tapahtuvaa taloudellista toimintaa harjoittavan kunnan, maakunnan, kuntayhtymän, valtion, tai tällaisen määräysvaltaan kuuluvalla yksiköllä on muutakin taloudellista toimintaa. Näiden kirjanpidot tulisi vähäisiä tilanteita lukuun ottamatta pitää erillisinä.

Esitys on erittäin kannatettava. Se auttaa osaltaan KKV:ta antamaan ratkaisuja nykyistä nopeammin. Vähäisen toiminnan rajaksi on esitetty 40 000 euroa vuodessa. Raja on pienillä paikkakunnilla korkea, eikä sitä ole johdettu muun lainsäädännön vähäisyyden rajoista. Esitämme rajan alentamista 10 000 euroon vuodessa. 10 000 euroa vastaisi arvonlisäverolain vähäisen toiminnan rajaa, joten sääntelyn kohteiden on helppo omaksua uusi säännös: Verovelvollisuutta varten kohteen täytyy kuitenkin tehdä varautumista kirjanpitokäytännöissään. Lisäksi vero- ja kilpailuvalvonta voisivat tässä kohdin hyödyttää toisiaan. 

Pienen kunnan pienillä markkinoilla ehdotettu 40 000 euroa on niin suuri, että tilanne muodostaa uhan markkinoiden toimivuudelle. Samalla volyymi on niin pieni, ettei KKV:n priorisointimahdollisuuden vuoksi tällainen tapaus käytännössä valikoidu tutkittavaksi. Siten alarajan kytky alv-velvollisuusrajaan ja kevyt ja nopea viranomaisten valvontayhteistyö tältä osin olisi tarkoituksenmukainen tapa valvoa edes, että kirjanpitokäytäntö on järjestetty lainmukaisesti. Muistutamme, että kilpailuneutraliteetista osaltaan säätävä kuntalain 15. luku (ja vireillä olevat vastaavat säännökset maakuntalaissa) asettaa yhtiöittämisvelvoitteen hyvin laajaksi, ilman euromääräistä rajaa. Olisi harhaanjohtava signaali säätää nyt kilpailulakiin noin suuri vähäisen toiminnan poikkeus.

Suomen Yrittäjät esittää myös vähäisen toiminnan ottamista esitetyn uuden kirjanpidon eriyttämisvelvoitteen piiriin. Mikäli hallinnollisista syistä alaraja on välttämätön, sen tulee olla enintään 10 000 euroa/vuosi.

Seurakunnat ovat nyt kilpailuneutraliteettisääntelyn ulkopuolella

Esitämme, että jatkossa selvitetään mahdollisuutta sisällyttää seurakunnat kilpailuneutraliteettisääntelyn soveltamisen piiriin. Tietoomme on tullut tapauksia, jossa seurakunnat ovat tarjonneet palveluita kuten tilavuokrausta, juhla- ja kokouspalveluita, majoitusta, sekä markkinapaikkaa em. omille ja muiden tarjoamille palveluille. Palveluita kohdistetaan jäsenistön ulkopuolelle, ja esimerkiksi tietoa henkilön kuolemasta on tarkoitus hyödyntää palveluiden kohdentamisessa omaisille. Tällä on paikallista markkinavaikutusta. Lainsäädäntö sallii hyvin laajasti seurakuntien toiminnan kilpailluilla markkinoilla: Kirkkolaki antaa seurakunnille hyvin laajan toimintakentän (mm. lähimmäisenrakkauden toteuttaminen, kirkkolain 2 §). Samalla kunta- ja maakuntalakien yhtiöittämisvelvoite ei koske seurakuntia lainkaan. Olisi perusteltua harkita seurakuntien sisällyttämistä vähintään markkinaehtoisen hinnoittelun ja uuden kirjanpidon eriyttämisvelvoitteen piiriin. Ne ovat nytkin velvollisia soveltamaan hankintalakia. 

Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä lisätä kilpailulakiin uusi kirjanpidon eriyttämissäännös. Esitämme jatkossa selvitettäväksi kilpailuneutraliteettisääntelyn ulottamismahdollisuuksia myös seurakuntiin.
Nykytilan ongelmat, jotka johtuvat kilpailuneutraliteettitutkinnan neuvottelun ensisijaisuudesta

Tutkinta kestää vuosia, mikä syö KKV:n uskottavuutta

Tutkinnan eivät valmistu. KKV:n mukaan tutkintaa hidastaa henkilöstön vaihtuvuus, kirjanpidon epäselkeys sekä tutkinnan kohteen vitkastelu. 

Koska nykyinen sääntely painottaa niin vahvasti neuvottelun ensisijaisuutta, ei kohteelle synny mitään painetta myötävaikuttaa tutkivan viranomaisen selvitystyöhön. Päinvastoin, sille on eduksi pitää tutkintaa kesken mahdollisimman pitkään. Tällöin kilpailuneutraliteettihäiriö jatkuu pidempään. Omistajaohjaus ja viranhaltijat kunnissa pysähtyvät odottamaan tutkinnan tuloksia. Kunnallisen elinkeinotoimijan operatiivinen johto saattaa jatkaa samanaikaisesti kasvua markkinoilla. Seurauksena on markkinoiden toimimattomuus ja valvojan uskottavuuden kyseenalaistuminen.

KKV on vuonna 2014 asettanut omilla verkkosivuillaan neuvottelun ohjeelliseksi enimmäiskestoksi 3 kuukautta . Viraston itselleen asettamat ajalliset ja menettelylliset tavoitteet ovat hyviä. Ne eivät kuitenkaan lainkaan toteudu. Asiaan on puututtava. Esitämme ratkaisuksi enimmäistutkimisaikojen säätämistä kilpailulakiin. Energiavirastolle on asetettu vastaava velvoite sen sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvontatehtävässä. Uskomme KKV:n pystyvän sopeutumaan määräaikaan tutkinnan johtamisen ja yksittäisen tapauksen sisällä tapahtuvan priorisoinnin keinoin.

KKV:n yksittäisistä selvityksistä yleisölle annettava tieto on niukkaa tai ylimalkaista. Usein KKV selvittää ainakin sen, mitkä ovat relevantit markkinat. Tämän selvityksen tulisi lähtökohtaisesti olla julkinen – riippumatta siitä, mihin toimiin KKV seuraavaksi ryhtyy. Sekin, ettei valvonnalla löytynyt puutteita, olisi yleisölle kertomisen arvoinen tieto.

Jotta kilpailuneutraliteettihäiriöt poistuvat ennaltaehkäisevästi, tarvitaan irtautuminen neuvottelun ensisijaisuudesta (kilpailulain 4a-luvun menettelytapa), ja siirtyminen kilpailunrajoitussanktioihin silloin, kun julkisyhteisö tai sen määräysvaltaan kuuluva yksikkö toimii vastoin KKV:n samanlaisessa asiassa jo aiemmin antamaa kieltoa, määräystä tai tulkintaohjetta vastaan. Seuraavassa luvussa perustelemme vaatimusta enemmän.

Suomen Yrittäjät ei kannata KKV:n priorisointivaltuuksien laajentamista. Kilpailuneutraliteettia voidaan paremmin parantaa siirtymällä neuvottelusta kohti sanktiointia, ja edellyttämällä KKV:ltä valvonnassa tuloksia määräajassa.

Suomen Yrittäjät esittää enimmäiskestoajan säätämistä kilpailuneutraliteettitutkintaan. Sopiva enimmäisaika olisi 6-12 kuukautta.

Yhtiöittäminen ja markkinaperusteinen hinnoittelu ei toteudu

Kunnat ja kuntayhtymät eivät kokemustemme ja KKV:n selvitysten mukaan ole yhtiöittäneet sellaisia liikelaitoksia, jotka olisi tullut lain mukaan yhtiöittää siirtymäajan loppuun mennessä, ja joiden kohdalla ei täyty mikään poikkeamisperuste. Ongelmia yhtiöittämisvelvoitteen noudattamisessa on ilmennyt esimerkiksi Kuopion kaupungin toiminnassa. Ongelmana eivät ole pelkästään liikelaitokset, vaan toisinaan myös viranomaismuodossa harjoitettava taloudellinen toiminta, jota ei ole yhtiöitetty voimassa olevan sääntelyn edellyttämällä tavalla.  

On tavallista, että pelkkä selvityspyyntöjen ja selvitysten vaihe kestää 2-3 vuotta. Syksystä 2013 alkaen KKV on saanut valmiiksi vain 5 tapausta, joista yhdessäkään se ei ole tehnyt esitystä markkinaoikeudelle. Selvityksiä on ilmeisesti tehty enemmän, mutta niiden sisältöä ei ole julkaistu.

Tutkinnan kohde tai sen omistajaohjauksesta vastaava viranomainen passivoituu tutkinnan ajaksi, eikä ole oma-aloitteinen kilpailuongelmien korjaamisessa. Näin on käynyt esimerkiksi KKV:lle 2015 jätetyissä Kuopion kaupungin ja HUS:n liikelaitoksia sekä useita työterveyshuollon liikelaitoksia koskevissa toimenpidepyynnöissä. 

Ero vaikkapa kartellista epäillyn, tutkinnan kohteena olevan yrityksen käyttäytymiseen on huomattava: Kartellin sanktiot ovat niin kovat, että siltä vapautuakseen kannattaa jopa itse ilmiantaa omat rikkomuksensa. Yksi nykytilan ongelma on, että tutkinnassa on valinnanvaraa, tutkitaanko asiaa hankintalakivalvontana, kilpailuneutraliteettikysymyksenä vai kilpailunrajoittamisena. Sanktiot ovat eritasoiset, vaikka vaikutus kilpailuun on samanlainen.  Tarve säännösten terävöittämiselle, seuraamusten yhdenmukaistamiselle, ja KKV:ltä enemmän vaatimiselle on ilmeinen.

Uudistukset sosiaali- ja terveyspalveluissa, ja kasvupalveluissa sekä maakuntauudistus tarvitsevat täsmälääkkeet ja terävät valvontatyökalut

Kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu keskittyy jatkossa maakunnille, on entistä tärkeämpää, että myös niiden toimintaa valvovien viranomaisten resurssit ja toimivalta saadaan sellaiselle tasolle, että puuttumiskeinot ovat nopeita ja vaikutuksellisia. Maakuntien liikelaitoksia ja mahdollisia yhtiöitä on kannustettava ja aktiivisesti ohjattava oma-aloitteiseen ja etupainotteiseen kilpailuneutraliteettiongelmien korjaamiseen. 

On tärkeää, että KKV:llä on riittävät mahdollisuudet ja resurssit puuttua epäkohtiin tehokkaasti. Piittaamattomuus kilpailuneutraliteettia turvaavasta sääntelystä ilmenee selvästi esimerkiksi toimialoilla, joilla julkisen sektorin toimija on järjestämisvastuussa, tai vastuussa tuotannosta markkinapuutetilanteissa. Jätealalla tällaisissa tilanteissa julkinen toimija käyttää toistuvasti väärin kaksoisrooliaan viranomaisen esittelijän tukena sekä dominanttina markkinatoimijana. Kunnan oma viranomainen tekee huomattavan usein virheellisiä arvioita siitä, onko markkinatarjontaa olemassa.

Suomen Yrittäjät katsoo, että analyysi markkinapuutteen olemassaolosta on luotettava vain silloin, jos arvion joko on laatinut järjestäjästä ja tuottajasta täysin riippumaton taho, tai julkisten hankintojen ilmoituskanava Hilmassa on aidosti haettu markkinatarjontaa. 

Julkisesta omistajasta toimijalle johtuvat kilpailuedut näyttäytyvät moninaisina: Kunnallinen energiayhtiö on voinut käytännössä saada itselleen asiakkaan kilpailijoita korkeammasta hinnastaan huolimatta, koska se on voinut taata asiakkaalle sen haluaman kaavoitusratkaisun tai kiinteistön. Kaavoitusmonopolillaan kunta voi myös antaa sellaisia ympäristötekijöihin liittyviä määräyksiä, joiden myötä kilpailijoiden tarjoamat ratkaisut eivät voi menestyä, vaikka niillä päästäisiin samaan tavoitteeseen kuin julkisomisteisen toimijan tarjoamilla ratkaisuilla. Tällöin yhtä tehokas kilpailija syrjäytetään markkinoilta. Yhtä tehokkaan kilpailijan syrjäyttäminen on kilpailuarvioinnissa yksi teon moitittavuuden kriteeri.

Lisäksi kuntayhtiöt hyödyntävät omistajiensa tuloverovapautta pääomarakenteessaan. Yhtiö on voinut saada omistajaltaan lainaa, jonka korkotulo on kunnalle verovapaata. Korkein hallinto-oikeus on arvioinut, oliko maksettu korko kuntayhtiölle vähennyskelpoinen, ja päätynyt myönteiselle kannalle (KHO 2017:5). Näin ollaan tilanteessa, jossa yhtiö hyötyy verotuksessaan korkovähennyksestä, mutta korkotulon saanut ei maksa veroa minnekään.

Rakenneuudistusten alla pelätään yleensä työpaikkojen menetystä. Pelko johtaa tilanteisiin, joissa viranomaisella on houkutus myydä tytär- tai osakkuusyhtiölleen edullisin ehdoin verovaroista kustannettu infra, kiinteistöt tai muu palvelun tuottamisessa tarpeellinen kalusto. KKV:n on voitava puuttua tällaisiin väärinkäytöksiin tehokkaasti. 

Jatkossa on tärkeää, että Suomessa käyttöön otetaan viimesijaiseksi markkinoiden palauttamisen työkaluksi KKV:lle oikeus asettaa rakenteellisia korjaustoimenpiteitä – myös julkisen sektorin toimijoille.

Tarvitaan pienen yrityksen suojasääntely sote-sektorille

Sote-palveluiden osalta tarvitaan omat kilpailusäännöt, ja erityisesti pienen yrittäjän suoja. Valmistellussa pienen yrittäjän suojasääntelyssä (TEM 30/2017) on erityisen hyvää se, että viranomaisella on oikeus olla aloitteellinen markkinoiden toimivuuden palauttamisessa. Toisin sanoen vastuu tilanteen oikaisusta ei jää yksin pienelle yrittäjälle, joka ei useinkaan asiakkaan menettämisen pelossa halua riitauttaa kokemaansa kohtuuttomuutta. Tällä hetkellä KKV voisi puuttua kohtuuttomin sopimusehtoisin tai käytäntöihin lähes yksinomaan määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä. Tällöin viranomaisen näyttökynnys on huomattavan korkea. 

Suomen Yrittäjät pitää hyvin tärkeänä, että TEM:ssä valmistelluista sote-kilpailusäännöistä otetaan käyttöön erityisesti pienen yrittäjän suojasääntely. Sen soveltuvuus tulisi myöhemmin laventaa toimialat ylittäväksi.

Vahingonkorvausvelvollisuus kannustaisi julkissektoria toiminnan laillisuudesta huolehtimiseen

Kilpailuneutraliteettivalvonnassa sanktiointi tehostaisi säännösten noudattamista ja vahvistaisi toimijoiden oma-aloitteisia, kohtuullisessa ajassa tehtäviä korjaustoimenpiteitä jo ennen kuin viranomainen puuttuu asiaan. 

Eduskunnan talousvaliokunta on mietinnössään TaVM 20/2016 vp käsitellyt lakia kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista. Valiokunta katsoi, että jatkossa on syytä tutkia tarvetta ulottaa hallituksen esityksessä ehdotettu vahingonkorvaussääntely koskemaan myös kilpailulain 4a-luvun mukaisia tilanteita. Jatkossa tulee valiokunnan mukaan arvioida myös se, tuleeko kilpailulain 4a-luvun kilpailuneutraliteettisäännöksiä täsmentää tai selkeyttää. Suomen Yrittäjien mielestä näin tulee tehdä. 

On ratkaistava muun kilpailunrajoittamisen ja julkisen kilpailunrajoittamisen sanktioiden välinen epäoikeudenmukaisuus.

Kilpailunrajoituksesta (esim. kartelli) määrättävä seuraamusmaksu voidaan kilpailulain 12 §:n mukaisesti määrätä seuraamukseksi vain 5 §:ssä kielletyistä elinkeinonharjoittajien välisistä kilpailunrajoituksista tai 7 §:ssä kielletystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, mutta ei kilpailulain 30 a §:ssä kuvatusta terveen ja toimivan kilpailun vääristämisestä. Rajaus on perustelematon, sillä 4a-luvun säännösten rikkomuksista voi aiheutua yhtä vakavia hyvinvointitappioita ja haittaa kilpailulle kuin 5 §:n ja 7 §:n kieltojen rikkomisesta.

Kilpailijan poissuljentaa pidetään kaikessa muussa kilpailuoikeudessa vakavana ongelmana. Julkisen sektorin aiheuttamaan kilpailijoiden poissulkemiseen ei tule suhtautua yhtään lievemmin, eivätkä sen seuraamukset saa poiketa kilpailulain muusta seuraamusjärjestelmästä. Julkinen toimija saattaa toimillaan vaarantaa tai jopa poistaa kilpailun tietyllä sektorilla. Esimerkkinä voi mainita sairaankuljetustoimialan, jossa julkisen sektorin toimenpiteet markkinoiden sulkemiseksi ovat romahduttaneet yksityisten toimijoiden määrän toimialalla. Toinen esimerkki on kuntien yhteiset ICT-ostoyhteistyöjärjestelyt, jotka sulkevat markkinaa . Jos markkinaa sulkeva kuntien ostoyhteistyö on järjestelty yhtiön muotoon, yksittäisen kunnan voi olla vaikeaa päästä järjestelystä irti, sillä osakkuussopimuksen ehdot ovat kireät. Tällöin ns. leniency-malli voisi auttaa kuntaa irti markkinoiden kannalta epäterveestä rakenteesta.

Suomen Yrittäjät vaatii kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten ulottamista kilpailuneutraliteettirikkomuksiin. Todellinen vahingonkorvausuhka kannustaisi kuntia oma-aloitteiseen kilpailun toimivuuden arviointiin. Sanktiot voisivat olla hyvinkin kovat, jos vastapainoksi luodaan ns. leniency-järjestelmä vapauttamaan rangaistuksista kilpailunrajoittamisen ilmiantaneita.

Neuvottelun ensisijaisuudesta kieltoon seuraavissa laiminlyönneissä:

Neuvotteluun perustuvasta menettelystä tulisi siirtyä sanktiouhkaiseen sääntelyyn tulisi siirtyä ainakin seuraavissa väärinkäytöstilanteissa:

1.    In house-aseman väärinkäyttö,
2.    yhtiöittämisvelvoitteen laiminlyönti,
3.    Markkinaehtoisen hinnoittelun laiminlyönti,
4.    Kielletty ristiinsubventointi,
5.    Uuden kilpailulain 30 d § kirjanpidon eriyttämisvelvoitteen laiminlyönti, ja
6.    Jos KKV on jo todennut vastaavan tilanteen kilpailuneutraliteettisääntelyn vastaiseksi.

Yhtiöittämisvelvoitteen laiminlyönti (kohta 2)

Yhtiöittämisvelvoitteen sisältö ilmenee tarkasti kuntalain 126 ja 127 §:stä. Jättämällä yhtiöittämättä julkinen toimija voi nauttia edullisemmasta verokohtelusta ja konkurssisuojasta yksityisiin kilpailijoihinsa verrattuna, eikä sen tarvitse juuri hankkia asiakkaita. Julkinen toimija saa näin suoraan verovaroista kustannetun kilpailuedun, jonka turvin yhtä tehokas kilpailija voi poistua markkinoilta.

Sidosyksikköaseman väärinkäyttö (kohta 1)

Sidosyksikön toiminnan kohdistumista koskeva euro- ja prosenttimääräinen vaatimus on hankintalain 15 §:ssä. Kyse on kilpailuneutraliteetin kannalta tärkeästä sääntelystä. Jos esimerkiksi kunta ostaa omistamaltaan yhtiöltä ilman kilpailuttamista palvelua suurilla volyymeillä, kenties vieläpä sidosyksikölle hyvin edullisin ehdoin, sidosyksikkö saa verovaroista kustannetun merkittävän kilpailuedun verrattuna niihin yksityisiin kilpailijoihinsa, jotka eivät voi myydä palvelujaan julkiselle sektorille menestymättä ensin hankintalain mukaisessa kilpailutuksessa. Sidosyksikkö voi yksin volyymietujen turvin hinnoitella mahdollisen markkinoille suuntautuvan palvelumyyntinsä hyvin edulliseksi.

Sidosyksikkörajat ylittävästä myynnistä ei koidu vakavia seuraamuksia sidosyksikölle tai siihen määräysvaltaa käyttävälle yksikölle, saati muulle omistajalle. Asiaan voidaan osittain puuttua uuden hankintalain 139 §:n valvonnan yhteydessä. Tämä valvonta on vajavainen, koska seuraamukset voidaan ulottaa vain hankintayksikköön, eikä väitettyyn sidosyksikköön itseensä. Vähemmistöosakkuudella hankintayksikön ja sidosyksikön välinen yhteys on hyvin löyhä. Ainoa hankintalaista koituva seuraamus olisi käytännössä se, että sidosyksikköasema saatettaisiin katsoa menetetyksi, ja määräysvaltaa käyttävän hankintayksikön olisi jatkossa kilpailutettava kyseinen hankinta. 

Seuraamusmaksun uhalla olisi yleisestävää vaikutusta niin, että sidosyksiköt huolehtisivat tarkemmin siitä, että toiminta kohdistuu hankintalain 15 §:ssä edellytetyssä määrin määräysvaltaa käyttävään hankintayksikköön. Tällöin vältyttäisiin nyt tapahtuvalta vähemmistöosuuksien markkinoinnilta: Kuntayhtiöt havittelevat markkinaosuuksia houkuttelemalla osakkaikseen kuntia lupaamalla kilpailuttamiselta välttymisen. Paitsi että tieto on väärä (koska määräysvaltaa kuten omiin yksiköihinsä ei synny), osakkuuden ehdot ovat niin kireät, ettei pieni kunta käytännössä pysty irtautumaan vähemmistöosakkuudesta kuntayhtiössä. Tätä tapahtuu tällä hetkellä erityisesti ICT- ja pesulapalveluissa.

Sidosyksikköpoikkeuksen nyt ilmenevään ylilaveaan tulkintaan tulee puuttua supistamalla sidosyksikön ulosmyyntirajaa, sekä kaventamalla kunnan toimialaa, kuten Yrittäjyysstrategiassa esitetään.

Markkinaehtoisen hinnoittelun laiminlyönti ja kielletty ristiinsubventointi (kohta 3)

Markkinaehtoisen hinnoittelun velvoitteesta säädetään kuntien osalta kuntalain 128 §:ssä. Sen laiminlyönti on sanktioitava. Tehokkainkaan toimija ei voi vastata sellaiseen hinnoitteluun, joka perustuu verovarojen tai niillä rakennettujen investointien tai yksinoikeuksien hyödyntämiseen alihintaan. 

Mahdollinen kilpailluilla markkinoilla harjoitettavan toiminnan subventointi muun toiminnan tuloilla on osoitettavissa kirjanpidon kautta. Rikkomusta voi pitää erityisen vakavana, jos siinä käytetään esimerkiksi viranomaistoiminnan tai lakisääteisten tehtävien kautta kansalaisilta pakollisena kerättyjä varoja pönkittämään markkinaehtoista toimintaa.

Aiemman kilpailuneutraliteettipäätöksen vastainen toiminta (kohta 6)

Toimiminen vastoin KKV:n samanlaisessa asiassa antamaa määräystä tai kieltoa on tarkkarajainen, ja täsmentyy viimeistään oikeuskäytännön myötä. Aiemminkin, jos KKV julkaisi tekemiään selvityksiä nykyistä enemmän.

Jos KKV on julkaistussa päätöksessään edellyttänyt esimerkiksi, että kuntayhtiön tarjoamien kiinteistöpalvelujen hinnoittelussa on huomioitava omistajakunnalta saatavien tukipalvelujen kustannukset, on aivan kohtuullista, että seuraavaa samaan syyllistyvää kuntaa uhkaa suoraan rangaistus. Vaikka hallinto ei oikeussuojaa sinänsä tarvitse, sillä oikeussuoja on ensisijaisesti tarkoitettu organisaatioiden sijaan kansalaisille, toteamme kuitenkin, että kunnalla on markkinaoikeusprosessivaiheessa tavanomaiset oikeussuojakeinot käytössään.

Suomen Yrittäjät vaatii, että ylläolevien laiminlyöntien sanktioiden kiristykset valmistellaan. Lisäksi VM:ssä valmisteltu velvoite kunnille ja maakunnille noudattaa yhteistä kustannuslaskennan mallia tulee ottaa käyttöön.

Viranomaisten välinen tietojenvaihto

KKV:n nykyisiä oikeuksia luovuttaa ja vastaanottaa muiden viranomaisten hallussa olevia tietoja kilpailunrajoitus-, kilpailuneutraliteetti- tai yrityskauppavalvonnan tueksi esitetään laajennettavan. Ehdotuksen taustalla on EU:n direktiiviehdotus kilpailuviranomaisten toimivallan tehostamiseksi.

Suomen Yrittäjät pitää tavoitetta kilpailuvalvonnan tehostamisesta kannatettavana.  Pulmana esityksessä on kuitenkin ensiksi se, että ilmeisesti luovutettavan tiedon kohteena oleva yritys ei saa tietoonsa tietojaan luovutetun muuten kuin korkeintaan omasta aloitteestaan ja pyynnöstään. Tämä voi huonosti hoidettuna johtaa luottamuksen heikkenemiseen viranomaisia kohtaan. 

Toinen näkökulma on, että jää kutakin viranomaista koskevan oman lainsäädännön ja ohjeistuksen varaan, kuinka saatua tietoa tullaan käyttämään. Viranomaisen tulee suhtautua tietoon maltilla, sekä siten, ettei eri viranomaisten tietojen yhdistämisen epäjohdonmukaisuuksien selvittäminen aiheuta ylimääräistä hallinnollista taakkaa taikka liiketoiminnan halvaantumista yrityksille. Jo nyt viranomaisen automatisoitu valvonta näkyy yrityksille lisääntyneinä selvityspyyntöinä.

Suomen Yrittäjien näkemykset kilpailulakityöryhmän muista esityksistä, jotka eivät sisälly tähän hallituksen esitykseen

Toimialayhdistysten kiristyvät rangaistukset ovat uhka saman alan yritysten järjestötoiminnalle

Työryhmän enemmistö esitti toimialajärjestöjen sakkojen koventamista siten, että seuraamusmaksun laskentapohjaa lavennettaisiin: Toimialayhdistyksen syyllistyessä kiellettyyn kilpailunrajoitukseen seuraamusmaksun määräämisessä otettaisiin jatkossa huomioon myös yhdistyksen kymmenen suurimman jäsenen liikevaihto. Nykyisin yhdistyksen seuraamusmaksun laskentapohjana on yksin yhdistyksen oma liikevaihto.

Suomen Yrittäjät vastustaa sanktioiden koventamista. Toimialajärjestöjen piirissä tapahtuviin kilpailunrajoituksiin pystytään nykyiselläkin lainsäädännöllä puuttumaan tehokkaasti. Jos järjestön jäsenet syyllistyvät kilpailunrajoituksiin, sanktiot voidaan ilman sääntelymuutoksiakin kohdistaa yhdistyksen lisäksi suoraan järjestön jäseniin. Jos laajennus laskentapohjaan tehtäisiin työryhmän enemmistön esittämällä tavalla, ollaan lähellä kaksoisrangaistavuutta: Sanktio määräytyisi jäsenen liikevaihdon mukaan niin toimialayhdistykselle kuin jäsenelle suoraan.

Jos laskentapohjaan otettaisiin työryhmän enemmistön ehdottamalla tavalla jäsenten liikevaihtoa mukaan, seurauksena on, että myös kiellettyyn toimintaan syyllistymättömät joutuvat jäsenmaksu- ja mahdollisen muun panoksensa kautta vastaamaan rikkomuksista, joihin itse ovat syyttömiä. Hankaluutta ja hallinnollista kustannusta tuo osaltaan myös se, että syyttömyyden osoittamisen varmistamiseksi yhdistykset käytännössä kannustetaan ottamaan käyttöön compliance-ohjelmia. Toimialayhdistykset eivät nykyisin ole yleisesti ottaen tietoisia mahdollisuudesta keskusteluttaa toiminnan kilpailulainmukaisuutta ennalta vapaamuotoisesti KKV:n kanssa.

Viittaamme SY:n ja EK:n yhteiseen eriävään mielipiteeseemme työryhmämietinnön liitteenä ja toteamme, ettei toimialayhdistysten seuraamusmaksun kiristäminen ole tarpeellista. Jo nyt toimialayhdistysten saamat harvalukuiset sanktiot kilpailurikkomuksista on määrätty myös yksittäisille jäsenille, joten uusi ehdotus johtaisi käytännössä kaksoisrangaistavuuteen samasta teosta.

KKV tarvitsee luvan pilkkoa julkisia ja yksityisiä monopoleja – SY näkee tarpeen rakenteellisten korjaustoimenpiteiden käyttöönotolle

Työryhmämietintö ehdotti rakenteellisten korjaustoimenpiteiden asettamisoikeuden lisäämistä KKV:n toimivaltaan, jos tiukat edellytykset täyttyvät. Oikeus asettaa rakenteellinen korjaustoimenpide tarkoittaa esimerkiksi, että KKV voisi muulloinkin kuin yrityskauppavalvonnan yhteydessä asettaa yritykselle velvoitteen vetäytyä jostakin toiminnosta, jos se toistuvasti, muusta puuttumisesta huolimatta käyttää esim. väärin määräävää markkina-asemaansa. Yrittäjäjärjestö kannattaa ehdotusta erityisesti julkissektorin määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi.

Sosiaali- ja terveyspalvelu- ja maakuntauudistus muuttaa markkinoiden rakenteita. Yrittäjyydelle tarjoutuu uusia mahdollisuuksia, mutta lisäksi syntyy riskejä markkinoiden keskittymisestä suurten julkisten ja yksityisten toimijoiden pelikentäksi. On tärkeää, että viranomaisella on tehokas mahdollisuus puuttua syntyneisiin rakenteisiin terveen kilpailun ja toimivien markkinoiden palauttamiseksi.

SY kannattaa rakenteellisten korjaustoimenpiteiden ottamista lainsäädäntöön esityksenkaltaisena viimesijaisena keinoina puuttua markkinoiden toimimattomuuteen.

 

Suomen Yrittäjät

kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekin