Valtioneuvoston asetusluonnos sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustuksista vuosina 2020 – 2023

Sosiaali- ja terveysministeriö

Tulevaisuuden sote-keskus

Hanke liittyy Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaan. Avustettavia hankkeita on kahta eri tyyppiä:

1. Maakunnan hankekokonaisuus, josta voidaan korvata 100 %, sekä
2. Muut hankkeet, joista voidaan korvata 80 % (soten järjestämistä tukeville alueellisesti tai valtakunnallisesti merkittäville hankkeille.

Maakuntaa käytetään hankkeen pohja-alueena, mikä on melko luonnollinen ja sopivankokoinen hallinnollinen alue. Poikkeuksiakin tästä mainitaan harkittavan. Näitä voisivat olla ylimaakunnalliset ja toisaalta pienempiin, esim. erityisten olosuhteiden vuoksi (maasto, väestörakenne, tms.) perustellut alueet.

Avustukseen oikeuttava toiminta voisi olla joko

1. kehittämis- ja kokeiluhanke, tai
2. toiminnan käynnistämishanke.

Lausuntopyynnön kysymykset:

1. Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset ja avustuksen hakeminen

1a) Ovatko luonnoksen mukaiset avustuksen myöntämisen edellytykset selkeät ja perustellut (asetusluonnoksen 1-3 §)?

Eivät.

Tavoitteet tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmalle ovat sinänsä hyvä, oikeat ja riittävät. Hankehakemusten on asetusluonnoksen 3 §:n mukaan osoitettava pyrkimyksensä kohti asetettuja tavoitteita. Puuttumaan jää kuitenkin selvyys ja valvonta, onko tavoitteita kohti tosiasiassa edetty.

Pidämme esityksen puutteena myös mahdollista alueellista epätasa-arvoistumista, ja yritysten ulos jättämistä.

Hankkeiden syntyminen jää ilmeisesti täysin alueiden ja kuntien vapaaehtoisuuden varaan. Mahdollisia seuraamuksia ovat, että osa maakuntien väestöpohjasta jää ilman kehittämistä. Toinen epäselvyys on, kuinka huolehditaan, että näissä hankkeissa syntyneet hyvät käytännöt leviävät valtakunnallisiksi.

Hankkeiden rahoitus on kohdistettu puhtaasti julkiselle sektorille ja ainoastaan tältä osin olisi mahdollista hyödyntää yksityistä sekä kolmatta sektoria (ostopalvelut, konsultaatiot, palvelusetelit). Tämä korostuu etenkin asetustekstiluonnoksessa 2.1 § kohta 2.

1b) Onko luonnoksessa esitetty avustuksen myöntämisen edellytyksiä ja hakemista koskeva sääntely muutoin toimivaa?

Todennäköisesti ei.

Hyväksyttävien kustannusten (6 §) osalta tulisi tarkoin seurata, että nämä ovat todellisia hankkeeseen liittyviä kustannuksia, sillä nämä ovat alttiita menemään sekaisin nykyisen normaalin toiminnan rahoituksen kanssa. On hyvä, että 7 § mainitsee sekoittumisriskiin liittyviä reunaehtoja.

Asetusluonnoksen 2 § 1 momentin kohdan 2 mukaan avustettavalla hankkeella on oltava kiinteä yhteys julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Esitämme 2. kohdan poistoa. On selvää, että tässä kokonaisuudessa ja kehittämisessä on kyse julkisesti rahoitetusta, ja siten aina julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Ehdotettu kiinteän yhteyden käsite viittaa esimerkiksi vero-oikeuteen, ja on siten otollinen luomaan uusia rajanveto-ongelmia, mieluummin kuin selventämään asiaa.

2. Valtionavustuksen myöntämisen edellytykset ja avustuksen hakeminen

2a) Onko asetusluonnoksen 4 §:n mukainen avustuksen enimmäismääriä koskeva sääntely selkeää ja perusteltua?

Pääosin kyllä, mutta yksityisen sektorin ulos jättäminen on vakava puute.

Esitämme, että asetuksen 5.1 §:n listan kohtaan 7 lisätään yritykset. Kohta 7 kuuluisi tällöin seuraavasti: ”suunnitelma asukkaiden, asiakkaiden, yritysten ja järjestöjen osallistumisesta hankkeeseen”. Ehdottamamme muutos mahdollistaisi kaikentaustaisten sote-ammattilaisten osaamisen huomioimisen, ja poistaa asetusluonnoksesta syrjivyyden.

Esitämme myös asetusluonnosta selkeytettäväksi vähintään perusteluihin siten, että asetusluonnoksen 6.2 §:n kohdassa 2 tarkoitetut henkilöstökustannukset eivät tarkoita hallitusohjelmassa tarkoitettua 1 000 uuden lääkärin palkkaamista. Operatiivisen normaalin toiminnan kulut eivät lähtökohtaisesti ole kehittämismenoja.

Avustettavien hankkeiden painopisteenä on palvelujen kehittäminen ja tehostaminen, hyvien käytäntöjen levittäminen sekä toimintatapojen uudistaminen. Tähän kuitenkin luonnoksessa luetaan kuuluvaksi myös mm. jonojen purku, kiireettömän hoidon saatavuuden parantamista ja henkilökunnan resurssien lisäämistä. Tämä ei suoranaisesti ole kehittämistä, vaan nykytilanteen ongelmien ratkaisua uusin määrärahoin.

Olisi selkeyttävää, että hankkeissa tulisi olla näiden tehtävien lisäksi selkeästi eritelty kehittämisosiot ja toisaalta nykyisten ongelmien ratkaisuihin käytettävät osiot, jottei hankkeista tule vain uutta valtionosuuskanavaa henkilöstö- ja toimintarahoitukselle.

2b) Onko 4 §:n 2 momentin mukaiset maakuntien hankekokonaisuuksien enimmäismäärät määritelty onnistuneesti? Onko sääntely muutoin toimivaa?

Tavoite sote-kustannusten nousun hillitsemisestä ei voi toteutua ilman, että asetus kannustaa julkisia toimijoita kulloinkin yhteiskunnan kannalta taloudellisimman palveluiden tuotantotavan käyttöönottoon. Siksi esitämme, että asetusluonnoksen 1-3 § ja 6 § jatkovalmistellaan tavalla, mikä kannustaa kuntia ja kuntayhtymiä asetusluonnoksen 3.3 §:n 2 kohdassa mainitun tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelman osatavoitteen nro 5 ”kustannustason nousun hillitseminen” toteuttamiseen.

Tämä voitaisiin tehdä ohjaamalla rahoitusta alueella olemassa olevan yksityisen palvelutuotannon kytkemiseksi toimimaan julkisen palvelutuotannon osana. Mikäli näin ei tehdä, syntyy riski, että erityisesti kapeilla erikoisaloilla kuten silmäterveydenhuollossa resurssikilpailu kiihtyy julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä. Se voi nostaa tuotannontekijöiden kustannuksia.

Asetusluonnoksen 1 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on maininta, että asetusta sovellettaisiin vielä 2023 jälkeenkin. Ymmärrämme tämän tarkoittaa vain hankkeiden hallinnointiin/tarkastuksiin liittyviä kustannuksia, eikä maksatuksia esim. jatkohankkeille yms. enää tulisi.

3. Muut kommentit

3a) Onko asetusluonnoksen sääntelyssä muutoin kommentoitavaa?

Suomessa on paljon olemassa olevaa resurssia yksityisissä palveluntuottajissa. Tämä resurssi on huomioitava, kun valmistellaan sote-uudistukseen liittyviä ohjelmia ja hankkeita. Sote-uudistukselle asetetut tavoitteet palvelujen saatavuuden lisääntymisestä ja kustannustehokkaammasta tuotannosta eivät voi toteutua, jos koko palvelutuotantoresurssia ei oteta huomioon. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea pienten lähipalveluja tarjoavien yritysten mahdollisuuksien turvaamista.

3b) Mitä muita mahdollisia seikkoja asetuksen jatkovalmistelussa tulisi ottaa huomioon?

Yritysten tulee olla tiiviisti mukana tulevaisuuden sote-keskusten palvelutarjonnan toteuttamisessa esimerkiksi palvelusetelijärjestelmän kautta. Yritykset voivat paikata aukkoja, joita julkinen palveluntuottaja ei voi yksin täyttää. Näin voidaan taata alueellisesti tasa-arvoinen palvelujen saatavuus.

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa on paljon hyviä elementtejä, jotta perustason palvelujen saatavuus ja laatu saadaan varmistettua. Julkisen ja yksityisen sektorin hyvästä yhteistyöstä on jo nyt olemassa hyviä toimintamalleja, joita tulee kehittää ja ottaa myös laajemmin käyttöön. Julkisia palveluja on tuotettava monituottajamallilla, jotta palveluntarpeen kasvaessa yhteiskunnan resurssit riittävät kaikille niitä tarvitseville.

Suomen Yrittäjät

Satu Grekin
elinkeino- ja kilpailuasioiden päällikkö