30.9.2020 klo 12:07
Lausunto

E 36/2020 vp Valtioneuvoston selvitys: Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma

Eduskunnan talousvaliokunta

Kiertotaloudella on tärkeä merkitys jatkuvan luonnonvarojen ylikulutuksen pysäyttämiseksi ja kestävän kasvun aikaansaamiseksi. Siirtyminen kohti kiertotaloutta on merkittävää myös ilmastonmuutoksen hillitsemiksi.

Pk-yritykset ovat keskeisessä asemassa uusien kiertotalouden mallien käyttöönotossa ja kehittämisessä. Kiertotaloudessa yrittäjille syntyy mahdollisuuksia useilla eri toimialoilla. Toisaalta kiertotalouteen siirtyminen tuottaa osalle yrityksiä haasteita. Näin ollen kiertotalouden edistämisessä ja lainsäädännön muokkaamisessa on huomioitava pk-yritysten toimintaedellytykset.

Komission toimintasuunnitelma kattaa laajasti toimenpiteitä, jotka tarkentuvat myöhemmin 35 lainsäädäntöaloitteena tai toimenpide-ehdotuksena. Toimintasuunnitelmassa keskitytään edistämään kiertotaloutta etenkin elektroniikassa, akuissa, ajoneuvoissa, pakkauksissa, tekstiileissä, huonekaluissa, rakentamisessa, elintarvikkeissa ja ravinteissa. Keskeinen huomio kiinnittyy tuotepolitiikkaan ja kestävään tuotesuunnitteluun.

On selvää, että paketilla ja sen lainsäädäntöehdotuksilla tulee olemaan suuria vaikutuksia yrityksiin eri sektoreilla. Näiden ja koko toimintasuunnitelman tarkempi arviointi yritysten näkökulmasta on tässä vaiheessa haastavaa. Toimintasuunnitelma tulee konkretisoitumaan lainsäädäntövaiheessa, jonka yhteydessä tulee tehdä tarkempia vaikutusarvioita.

Pidämme tärkeänä, että Suomi toimii kiertotalouden kehittämisen etulinjassa. Suomen linjaukset komission toimintasuunnitelmaan ovat pääpiirteittäin hyviä. Etenkin painotus, jonka mukaan keskeisten toimenpiteiden tulee olla kustannustehokkaita, kohdistua paljon resursseja käyttäviin toimialoihin ja tarjoavat mahdollisuuksia uusiin liiketoimintamaleihin, innovaatioihin ja vientimarkkinoihin on tervetullut. Myös raaka-ainepohjan muuttaminen kestävämmäksi on kannatettava linjaus.

Koska kaikki jäsenvaltiot eivät ole samalla tasolla innovaatioiden ja sääntelyn osalta pidämme myös perusteltuna, ettei esimerkiksi erilliskeräystä koskevia säännöksiä harmonisoida liian yksityiskohtaisesti. Jäsenmaiden tulee voida itse jatkossakin päättää siitä, millä keinoilla EU:n asettamat kierrätystavoitteet saavutetaan. Kannatamme tältä osin esitystä Suomen kannaksi.

Seuraaviin asioihin tulee kiinnittää huomiota, kun toimintasuunnitelmaa aletaan tuomaa käytäntöön lakien ja muiden aloitteiden kautta:

  • Markkinaehtoiset ratkaisut tulee olla kiertotalouden keskiössä. Suhteellisesti liian tiukkaa sääntelyä tulee välttää. Tuemme myös toimia, joilla syvennetään kiertotalouteen liittyvää tutkimus-, kokeilu- ja tilastointitoimintaa sekä panostusta koulutukseen ja viestintään.
  • Markkinoiden luonti kiertotalouden vaikuttavuuden kannalta keskeisille materiaaleille on kiertotalouden keskeinen perusedellytys. EU:n sisämarkkinoiden kehittäminen kierrätys-/uusioraaka-aineiden osalta on tärkeä teema.
  • Kiertotalouden ratkaisuissa globaali markkinapotentiaali on valtava. On tärkeää, että yksityiset yritykset voivat toimia laajasti kiertotalouden markkinoilla. Näin myös mahdollistetaan osaltaan parhaalla mahdollisella tavalla vientipotentiaalin realisoituminen.
  • Kuluttajien tietoisuuden lisääminen on kiertotalouteen siirtymisen tärkeä komponentti. On kuitenkin tärkeää löytää oikea tasapaino kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia lisäävien oikeuksien ja yritysten velvollisuuksien välillä. Kuluttajien hyväksi toteutettavat toimenpiteet eivät saisi aiheuttaa suhteettoman suuria kustannuksia pk-yrityksille, toimivatpa ne sitten tuotteiden valmistajina tai vähittäiskauppiaina.
  • Julkisilla hankinnoilla on ymmärrettävästi iso rooli kiertotalouden siirtymän vauhdittamisessa. Ympäristöystävällisten julkisten hankintojen vähimmäisvaatimukset ja -tavoitteet voivat lisätä kestävien liiketoimintamallien omaksumista. Julkisia hankintoja koskevat vähimmäisvaatimukset saattavat kuitenkin johtaa pk-yrityksiä osallistumismahdollisuuksien lisääntyviin esteisiin. Julkisissa hankinnoissa asetettavat kriteerit eivät saa aiheuttaa yrityksille kohtuutonta hallinnollista taakkaa kriteerien täyttymisen todentamisessa ja niiden ehdoissa tulee huomioida myös pienempien yritysten mahdollisuudet osallistua hankintoihin. Ympäristöä säästävien julkisten hankintojen osalta on löydettävä oikea tasapaino, koska samanaikaisesti pyrkimyksenä tulee olla parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin. Vihreitä hankintoja koskevaa ohjausta ja koulutusta ei tulisi kohdistaa vain julkisille hankintayksiköille, vaan myös pk-yrityksille ja niiden organisaatioille.
  • On tärkeätä, että ympäristöväitteiden luotettavuutta pystytään parantamaan. Ympäristöväitteitä koskevien vähimmäisvaatimusten asettamisen osalta on olemassa suuri riski siitä, että menetelmien käyttö vaikeuttaa pk-yritysten toimintaa. Pk-yritykset eivät useinkaan ole tottuneet työskentelemään näiden menetelmien kanssa ja niillä ei yleensä ole resursseja tehdä perusteellisia ympäristöanalyysejä. Tämän vuoksi olisikin suunniteltava erityiset pk-yrityksille soveltuvat menetelmät ja välineet menetelmien käyttöönoton ja niiden soveltamisen helpottamiseksi. Menetelmien valinnassa tulisi siten olla joustavuutta, jotta voidaan löytää parhaat mahdolliset työkalut kiertotalouden jatkuvan parantamisen edistämiseen myös pk-yritysten keskuudessa.
  • Kestävän tuotepolitiikan toimintasuunnitelman vaikuttavuuden varmistamiseksi kannatamme tavoitetta löytää ratkaisuja siihen, miten etäkauppa ja verkkoalustat saadaan saman sääntelyn piiriin kuin EU-alueella toimivat yritykset.

Suomen Yrittäjät

Sampo Seppänen

ekonomisti