Valtioneuvoston periaatepäätös Kiertotalouden strategisesta ohjelmasta

Ympäristöministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö

Taustaa

Luonnos valtioneuvoston periaatepäätöksestä kiertotalouden edistämiseksi sisältää laajasti toimenpiteitä kiertotalouden edistämiseksi ja pohjautuu visioon, jonka mukaan hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta on Suomen talouden perusta vuonna 2035.

Vision toteutuminen edellyttää luonnonvarojen kestävää ja tehokasta käyttöä. Uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus vähenee, ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö voi kasvaa siten, että kotimaan primääriraaka-aineiden kokonaiskulutus ei 2035 ylitä vuoden 2015 tasoa. Resurssien tuottavuuden tulee kaksinkertaistua vuoden 2015 tilanteesta vuoteen 2035 mennessä. Lisäksi materiaalien kiertotalousasteen täytyy kaksinkertaistua vuoeen 2035 mennessä.

Suomen Yrittäjien lausunto

Kiertotaloudella on tärkeä merkitys luonnonvarojen ylikulutuksen pysäyttämiseksi ja kestävän kasvun aikaansaamiseksi. Siirtyminen kohti kiertotaloutta on merkittävää myös ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kiertotaloutta on siten tärkeä edistää.

Pk-yritykset ovat keskeisessä asemassa uusien kiertotalouden mallien käyttöönotossa ja kehittämisessä. Kiertotaloudessa yrittäjille syntyy mahdollisuuksia useilla eri toimialoilla. Toisaalta kiertotalouteen siirtyminen tuottaa osalle yrityksistä haasteita. Näin ollen kiertotalouden edistämisessä ja lainsäädännön muokkaamisessa on huomioitava pk-yritysten toimintaedellytykset.

On selvää, että nyt ehdotetulla kiertotalouden strategisen ohjelman toteuttamisella tulee olemaa vaikutuksia yrityksiin eri sektoreilla. Asetettujen tavoitteiden ja koko periaatepäätöksen toteutuksen tarkempi arviointi yritysten näkökulmasta on tässä vaiheessa haastavaa. Strateginen ohjelma tulee konkretisoitumaan käytännön toteutuksena, jonka yhteydessä tulee tehdä tarkempia vaikutusarvioita ja niiden pohjalta päätöksiä.

On hyvä, että Suomi toimii kiertotalouden kehittämisen etulinjassa. Kiertotalouden edistämisen keskeiset toimenpiteet tulee olla kustannustehokkaita ja suuntautua paljon resursseja käyttäviin toimialoihin. Ohjauskeinojen tulee tarjota mahdollisuuksia uusiin liiketoimintamalleihin, innovaatioihin ja vienti-markkinoihin.

Markkinaehtoiset ratkaisut ja osaamiseen panostaminen tulee olla kiertotalouden keskiössä. Sääntelyä voidaan kehittää, mutta sen tulee olla oikeasuhtaista, suuntautua etenkin vaikuttavimpiin kokonaisuuksiin ja huomioida pk-yritysten toimintaympäristö. Liian tiukkaa sääntelyä tulee välttää, sillä se vääristää kannusteita ja haittaa kokonaistavoitteen saavuttamista.

Kiertotalouden edistämistoimenpiteissä ja lainsäädännön muutoksissa tulee olla riittävät siirtymäajat ja niistä tulee tiedottaa kattavasti ja hyvissä ajoin, jotta pienemmille yrityksille mahdollistetaan muutoksiin sopeutuminen.

Seuraaviin asioihin tulee kiinnittää huomiota, kun kiertotalouden strategista ohjelmaa ja yleisesti kiertotaloutta edistetään:

• Taloudellisten ohjauskeinojen mahdollisuuksien selvittäminen kiertotalouden edistämiseksi on perusteltua. Niillä pystytään sisäistämään taloudellisesta toimeliaisuudesta aiheutuvia haittoja, eli ulkoisvaikutuksia. Tämä on usein parempi lähestymistapa kuin erilaiset kiellot tai määräykset.

Verotuksella voidaan asettaa hinta aiheutetulle ympäristöhaitalle. Samalla pystytään ohjaamaan taloudellisia toimijoita markkinaehtoisesti kohti puhtaampia teknologioita ja vähemmän ympäristöhaittoja aiheuttavaa toimintaa. Haittaverotuksen kiristyessä ja verokertymien kasvaessa mahdollistetaan työn ja yrittämisen verotuksen keventäminen. Kokonaisveroaste ei saa nousta.

Taloudellisessa ohjauksessa on useita kehittämisen kohteita. Esimerkiksi kierrätysteollisuus, eli teollinen kierrätysmateriaalien valmistus ja jalostaminen, tulisi rinnastaa muuhun teollisuuteen ja siirtää sähköveroluokkaan II. Tämä siis kierrätysmateriaalien kilpailukyvyn parantamiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi. Myös päästöjen hinnoittelussa on kehitettävää. Jätteenpoltosta ei makseta tällä hetkellä veroa lainkaan, vaikka siitä aiheutuvat päästöt ovat lähes maakaasun luokkaa.

• Uudet innovaatiot ovat keskeistä kiertotalouden edistämisessä. Kiertotalouteen liittyvään tutkimus-, kokeilu- ja innovaatiotoimintaan tulee panostaa.
• Pk-yritysten osalta kiertotalouden investointiavustuksia voidaan kehittää niin, että osa yksittäiseen hankkeeseen osoitetusta avustuksesta maksettaisiin etukäteen. Näin voidaan merkittävästi kannustaa myös pienimpiä yrityksiä osallistumaan hankkeisiin.
• Rahoituksen vaikuttavuuden seuranta ja vaikuttavuudesta huolehtiminen ovat keskeisessä asemassa kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta ne eivät saa muodostua itsetarkoitukseksi. Esimerkiksi EU:n kestävän rahoituksen taksonomian laaja hyödyntäminen sisältää merkittävän riskin siitä, että taksonomiaan liittyvät raportointivelvoitteet tosiasiassa sulkevat suuren osan potentiaalisia toimijoita ja hankkeita rahoituksen ulkopuolelle. Ei ole tarkoituksen mukaista, jos kyky selvitä hallinnollisesta taakasta määrää sen, millaisia kiertotaloutta edistäviä hankkeita toteutuu tai jää toteutumatta.
• Pk-yrityksien mahdollisista yhteistyöverkoista ja rahoitusmahdollisuuksista tulee viestiä laajasti. Myös kiertotaloutta edistävään yleiseen viestintään ja tietoisuuteen tulee satsata.
• Panostukset kiertotaloutta edistävään koulutukseen ovat ehdottaman tärkeitä. Pk-yrityksillä ei usein ole tarvittavia resursseja ja tietotaitoa kiertotalouteen siirtymisen mahdollistajana. Kestävän kasvun osaamista on vahvistettava kaikilla koulutusasteilla ja yrityksissä.
• Digitalisaatiolla ja datan keräämisellä on keskeinen merkitys kiertotalouden skaalaamisessa. Digitaaliset tietoalustat ovat tärkeitä markkinapaikkoja, jossa esimerkiksi kierrätysmateriaalien ja taloudellisesti arvokkaiden sivuvirtojen tarjonta ja kysyntä kohtaavat. Tiedon kerääminen ja välittäminen ovat tässä avain asemassa. Valtion tulee kehittää digitaalisia palveluja ja tiedonvälitystä sektoreilla, jossa niitä ei markkinaehtoisesti synny. Datan keräämisessä ja tiedon jakamisessa tulee huomioida yritysten liike- ja yrityssalaisuudet.
• Markkinoiden luonti kiertotalouden vaikuttavuuden kannalta keskeisille materiaaleille on kiertotalouden keskeinen perusedellytys. EU:n sisämarkkinoiden kehittäminen kierrätys-/uusioraaka-aineiden osalta on tärkeä teema.
• Kiertotalouden ratkaisuissa globaali markkinapotentiaali on valtava. Julkisen sektorin ei tule kilpailla vapailla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa. Näin myös mahdollistetaan osaltaan parhaalla mahdollisella tavalla vientipotentiaalin realisoituminen.
• Julkisilla hankinnoilla on ymmärrettävästi rooli kiertotalouden siirtymän vauhdittamisessa. Ympäristöystävällisten julkisten hankintojen vähimmäisvaatimukset ja -tavoitteet voivat lisätä kestävien liiketoimintamallien omaksumista. Julkisia hankintoja koskevat vähimmäisvaatimukset saattavat kuitenkin johtaa pk-yrityksien osallistumismahdollisuuksien lisääntyviin esteisiin.
• Julkisten hankintojen hinnanmuodostuksessa merkittävä tekijä on kilpailun tehokas toteutuminen. Tarjoajien vähäinen määrä ja vaillinainen kilpailu johtaa korkeampiin hintoihin ja siten korkeampiin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Jos asetetut ympäristökriteerit vähentävät selvästi tarjoajien määrä, kriteerien asettamisesta syntyvät yhteiskunnalliset haitat saattavat olla suuremmat suhteessa saavutettuihin hyötyihin. Tämä tulee huomioida.
• Julkisissa hankinnoissa asetettavat kriteerit eivät saa aiheuttaa yrityksille kohtuutonta hallinnollista taakkaa kriteerien täyttymisen todentamisessa ja niiden ehdoissa tulee huomioida myös pienempien yritysten mahdollisuudet osallistua hankintoihin.
• Ympäristöä säästävien julkisten hankintojen osalta on löydettävä oikea tasapaino, koska samanaikaisesti pyrkimyksenä tulee olla parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin hankintoihin. Vihreitä hankintoja koskevaa ohjausta ja koulutusta ei tulisi kohdistaa vain julkisille hankintayksiköille, vaan myös pk-yrityksille ja niiden organisaatioille.
• Jakamistalous mahdollistaa uudenlaisia palveluja ja liiketoimintamahdollisuuksia. Jakamistalouden osalta tulee kiinnittää huomiota markkinatoimijoiden tasapuolisiin toimintaolosuhteisiin ja reiluun kilpailuun.
• Tuotteisiin kohdistuvalla EU:n lainsäädännöllä pystytään vaikuttamaan muun muassa tuotteiden elinikään, kestävyyteen ja kierrätysmateriaalien käyttöön. Mahdollisten politiikkatoimien osalta tulee tehdä vaikutusarviot ja huomioida pk-yritysten kyky sopeutua mahdollisiin muutoksiin. Esimerkiksi laajennetut tuotteiden kestävyyttä ja käyttöikää koskevat vaatimukset voivat aiheuttaa haasteita pk-yrityksille. Aloitteiden tulisi vaikutusten ja vaikuttavuuden vuoksi keskittyä nimenomaan sellaisiin tuoteryhmiin, joilla on merkittäviä vaikutuksia kiertotalouden edistämisessä.
• Periaatepäätösluonnoksen mukaan tavoitteena on säädellä osana tuotepolitiikkaa myös tuotteiden hiili- ja ympäristöjalanjäljestä. Avoimeksi jää miten tämä toteutettaisiin, mutta tästä voi syntyä suuria haasteita pk-yrityksille. Ne eivät useinkaan ole tottuneet työskentelemään hiili- ja ympäristöjalanjälkeä mittaavien menetelmien kanssa ja niillä ei yleensä ole resursseja tehdä perusteellisia ympäristöanalyysejä. Tämän vuoksi olisikin suunniteltava erityiset pk-yrityksille soveltuvat menetelmät ja välineet menetelmien käyttöönoton ja niiden soveltamisen helpottamiseksi. Menetelmien valinnassa tulisi siten olla joustavuutta, jotta voidaan löytää parhaat mahdolliset työkalut kiertotalouden jatkuvan parantamisen edistämiseen myös pk-yritysten keskuudessa.
• Lisäksi näidenkin aloitteiden tulisi vaikuttavuuden vuoksi keskittyä nimenomaan sellaisiin tuoteryhmiin, joilla on merkittäviä vaikutuksia kiertotalouden edistämisessä.
• Kuluttajien tietoisuuden lisääminen on kiertotalouteen siirtymisessä tärkeä komponentti. Jos kuluttajien tuoteinformaatiota halutaan lisätä, toimenpiteet eivät saisi aiheuttaa suhteettoman suuria kustannuksia pk-yrityksille, toimivatpa ne sitten tuotteiden valmistajina tai vähittäiskauppiaina. Eli on tärkeä huomioida oikea tasapaino kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia lisäävien oikeuksien ja yritysten velvollisuuksien välillä.
• Ympäristöväittämien todentaminen tulee olla saavutettavissa kaiken kokoisille yrityksille ja toimialoille. Esimerkiksi mahdollisten ympäristömerkkien tai sertifikaattien käyttö tulee olla mahdollista myös pk-sektorille. Hankkimiskustannukset ja hallinnollinen taakka eivät voi olla pienille yrityksille liian raskaita
• Kiertotalouden tilastoinnit kehittäminen on tärkeää, jotta asetettuja tavoitteita pystytään seuraamaan.

Suomen Yrittäjät

Sampo Seppänen

ekonomisti