Jessica Honkanen löysi oman yrittäjänuransa hautausalalta. Kuva: Jemina Tiainen
28.12.2022 klo 08:53
Uutinen

Jessica Honkanen löysi tien yrittäjäksi hautausalalta – Opetteli tekemään uurnia

Kun Jessica Honkanen oli parikymppinen, hautausala tuntui mystiseltä ja se teki siitä kiinnostavan. Nuori nainen oli pohtinut paljon elämän peruskysymyksiä ja etsinyt merkitykselliseltä tuntuvaa urapolkua, jonne suunnata.

– Mietin paljon, mikä minusta tulee isona. En halunnut tehdä mitään jonninjoutavaa. Kuolema on niin merkittävä asia, että se tuntui kiinnostavalta, kertoo Jessica Honkanen.

– Kävin sitten kysymässä paikallisilta hautaustoimistoilta, voisinko tulla sinne oppiin. Missään ei tärpännyt. Olin kaivanut esiin kaiken tarjolla olevan tiedon ja valmistautunut hyvin, joten harmitti, Jessica kertoo. 

Kierroksensa aikana Jessica huomasi, että hautaustoimistot ovat pitkälle suvussa kulkevia yrityksiä. Tuntemattomien tuntui olevan vaikea saada jalkaa oven väliin.

– Olin varma, että tämä on se juttuni, joten tyrmäys oli lannistavaa.  

Töitä ei löytynyt, joten Jessica päätti aloittaa puuseppäopinnot Joensuun ammattiopisto Riveriassa. Samoihin aikoihin hän sai kuulla, että läheinen ihminen on sairastunut vakavasti ja tulisi kuolemaan. 

Läheinen kertoi haluavansa tuhkauksen. Eräänä päivänä koulussa Jessica sai ahaa-elämyksen. Puuseppänähän hän voisi tehdä läheiselleen uurnan. 

– Kun sain luvan uurnan tekemiseen, ymmärsin tämän olevan se kulma, jolla voin siirtyä alalle. Päätin opetella tekemään niin laadukkaita tuotteita, että myös hautaustoimistot haluavat ostaa niitä, Jessica kertoo. 

Oli vain yksi ongelma. Jessica ei mieltänyt itseään yrittäjäksi. Yrittäjyys jo sanana oli ollut aina mörkö. Yrittäjyyden ajattelemisesta tuli ahdistava olo. 

– Minua jännitti tosi paljon kertoa uudesta haaveestani muille. Aluksi ainoa kenelle uskalsin kertoa ajatuksistani, oli perheeni, Jessica tunnustaa. 

Lopulta Jessica rohkaistui puhumaan asiasta opettajalleen koulussa. Opettaja kertoi, että Nuori Yrittäjyys ry:n yrittäjyysohjelman avulla opiskelijat voivat tehdä tilaustöitä asiakkaille. Jessica alkoi ahmia tietoa Vuosi yrittäjänä -ohjelman materiaalipankista ja muualta internetistä. Oman liiketoiminnan perustaminen oli alkanut toden teolla kiinnostaa, joten intoa yrittäjyyteen liittyvien asioiden opiskeluun riitti.

Aitoudella ja yhteistyöllä eteenpäin

Ensimmäisen kouluvuoden jälkeen Jessica matkusti Indonesiaan sulattelemaan ajatusta yrittäjyydestä. Matkan jälkeen hän palasi kouluun ja alkoi viedä yritysideaansa eteenpäin. Tuotekehitysvaiheen aikana luokalta löytyi kaveriksi Juuso Kaikkonen, joka osoittautui hyväksi kumppaniksi NY-yritykseen.

Jessica Honkasen yritys Karjalan Kelo valmistaa tuhkauurnia. Kuva: Jemina Tiainen

Kun tuotekehityshaasteet oli saatu ratkottua, kaksikko alkoi lähestyä paikallisia hautaustoimistoja tuotteensa kanssa. Tällä kertaa vastaanotto oli lämmin.  

– Tuote oli niin hyvin tehty, että se ikään kuin myi itsensä. Ei tarvinnut kuin esitellä uurnaa, ja kiinnostusta löytyi. Ehkä myös nuoret yrittäjät tuotteen takana saattoivat ilahduttaa, Jessica arvelee.

Myyminen ei ollut niin vaikeaa kuin Jessica oli pelännyt.

– Huomasin, että yrityksissäkin he ovat vain ihmisiä, hän hymyilee.  

Kouluaikana hyvä tukiverkosto

Vuosi yrittäjänä -ohjelman jälkeen Jessica ja Juuso jatkoivat uurnien tekemistä kevytyrittäjinä. Ammattikoulun päätyttyä siirtyminen päätoimiseksi yrittäjäksi tuntui kuitenkin vaikealta. Laitteisiin ja tiloihin olisi pitänyt tehdä investointeja ja yritys tulisi rakentaa alusta asti. 

– Valmistumisen jälkeen en oikein tiennyt, mitä tekisin. Surin, että kiva juttu meni sitten tässä, Jessica sanoo. 

Toisin kävi. Uusi unelma oli odottamassa toteutumistaan nurkan takana. Yllätykseksi ovet ammattikorkeakoulun tradenomiopintoihin avautuivat, vaikkei Jessica ollut siihen uskonut. 

– Menin kouluun ja vuodenvaihteen jälkeen perustin jo yrityksen, koska en enää malttanut odottaa. Pääsin jatkamaan siitä, mihin olin jäänyt NY-yrittäjänä, eikä yrittäjyys enää pelottanut. Koulumaailmassa on hienoa, että tukea on tarjolla. Opettajat antavat ideoita ja ympärillä on ihmisiä, Jessica iloitsee. 

Opiskeluaikana aloitettu yritystoiminta osoittautui niin käänteentekeväksi, että Jessica päätti hakea NY-Alumnit -yhdistyksen hallitukseen huomattuaan ilmoituksen Instagramissa. Seuraavana vuonna hän aloitti myös NY-lähettiläänä, jotka kiertävät kouluissa kertomassa yrittäjätarinaansa.

– Halusin kehittää esiintymistaitojani, sillä olen aina jännittänyt esiintymistä. Olen huomannut, että kun hyppää ulos mukavuusalueelta, seuraava kerta ei usein ole enää niin kauhea.

NY-lähettiläänä Jessica on päässyt esiintymään paljon. Yleisön eteen astumisesta ei kuitenkaan ole tullut lempipuuhaa. Jännittämisen takia hän olikin jo päättänyt, ettei jatka enää lähettiläänä vaan keskittyy jatkossa opintoihin ja Karjalan Kelo -yritykseensä.

Viimeiseksi suunnitellulla koulukeikalla tapahtui kuitenkin jotakin. Etäyhteydellä pidetty puheenvuoro oli tehnyt erääseen kuulijaan vahvan vaikutuksen, ja tämä kiitteli innostuneena Jessicaa tarinan jakamisesta ja uusien ajatuksien antamisesta.

– Hän vaikutti olevan todella liekeissä sanomisistani. Ymmärsin, että olen saattanut saada jonkun uskaltautumaan yrittäjyyteen ja vielä etänä! Se oli pysäyttävä hetki, Jessica kertoo.

Ja itse asiassa samaa oli tapahtunut aiemminkin.

Etäkeikoista oli tullut pelkkää hyvää palautetta, vaikka sitä kerättiin anonyymisti. Harjoittelu eri yleisöille puhumisesta oli tuottanut tulosta. 

– Oivalsin, että etänä pääsen paremmin valloilleni kuin jos seisoisin luokan edessä jännittyneenä. Ymmärsin, että tarinani ja viestini voivat olla todella vaikuttavia juuri etäkeikoilla. Voihan äänikirja tai podcastkin olla voimakas kokemus. Jokainen tavallaan, Jessica kiteyttää.

Teksti: Ulla Alakangas/Nuori Yrittäjyys ry

Juttu on julkaistu aiemmin elokuussa 2022 nuoriyrittajyys.fi-sivustolla