Kalevan Kello: Sukupolvenvaihdos ajan kanssa

Kalevan Kellon juuret ulottuvat Juhani Pietarilan kelloseppäopintoihin Tapiolan kelloseppäkoulussa vuonna 1968. Armeijan ja muutaman työpaikan jälkeen Juhani aloitti työt Aseman Kellossa vuonna 1972. Viiden vuoden jälkeen hän sai kuulla, että Sammonkadulla oli liike myytävänä. Ajoitus oli täydellinen.

– Siinä auttoi nuoruuden hulluus. Kymmenen vuotta myöhemmin ei olisi enää ollut rohkeutta hypätä yrittäjäksi, pohtii Pietarila.

Volvo vaihdettiin Volkkariin ja saatiin pesämunaa. Yrityksen nimen rekisteröimiseen liittyi haasteita. Kanadaa myöten käytiin neuvotteluja samankaltaisen nimen omistavan tahon kanssa, mutta lopulta Kalevan Kello pääsi aloittamaan liiketoiminnan Sammonkadulla, Tampereen Kalevassa. Vuonna 1996 avattiin toinen myymälä Tuomiokirkonkadulle, jonne toiminta nykyisellään on keskittynyt.

Alusta asti Juhani ja vaimonsa Helena Pietarila ovat olleet yrityksen ydintiimi. Logoa suunniteltiin yhdessä eteisen lattialla.

– Kulmat on pyöristyneet vuosien saatossa, mutta niin ne on ihmisissäkin, Juhani sanoo.

Helena, talousalan ammattilainen, ei ollut koulutukseltaan kelloseppä, mutta hänen panoksensa yrityksen pyörittämisessä oli merkittävä. Hän työskenteli alkuun muualla vakituisissa töissä, ja mahdollisti yrityksen perustan luomista. Yritys korjasi kelloja myös muille liikkeille ja palveli Sammonkadun asukkaita, joista monet olivat iäkkäämpiä. Heidän tarpeensa olivat vaatimattomia, ja usein he tulivat ostamaan herätyskelloja tai korjauttamaan omiaan. Siitä huolimatta yritys alkoi pikkuhiljaa kerätä asiakaskuntaa, joista osa on säilynyt näihin päiviin saakka.

Logoa suunniteltiin yhdessä eteisen lattialla.

Kultasepän käsissä uusi elämä

Molemmat vanhemmat olivat yrittäjinä alusta lähtien, ja heidän tyttärensä Jenni Pietarila peri intohimon yritystoimintaan jo pienestä pitäen ja päätyi luonnollisesti osaksi perheyritystä. Jenni kertoo viime vuonna saavuttaneensa 10 vuotta yrittäjänä ja mainitsee, että yrityksellä on myös oma kultaseppä Sini Kuoppala, joka on myös Jennin puoliso. Sini, liityttyään perheeseen kiinnostui alasta ja päätti salaa hakea kultaseppäopintoihin. Nyt hän työskentelee liikkeessä ja tekee kultasepän töitä.

– Parasta työssäni on antaa uusi elämä vanhoille koruille, Sini kertoo.

Hän korjaa ja muokkaa käyttämättömiä koruja, jotta ne pääsevät jälleen käyttöön. Esimerkiksi sormuksista voi tehdä riipuksia ja korviksista uusia koruja. Monet vanhat, ajanmukaisuutensa menettäneet korut voidaan usein uudistaa. Kulta ja timantit ovat kierrätettäviä, ja siten ikuisia. Korjaustyöt vievät tällä hetkellä kaiken ajan, mutta on Sinillä myös suunnitelmia oman malliston varalle.

– Kyllä omia koruja tulossa on. Joka yö minä niitä unissani valmistan, naurahtaa Sini.

Sukupolvenvaihdos ja pitkät asiakassuhteet

Helena on alusta asti vastannut yrityksessä hallinnon töistä. Nyt hän on siirtänyt osan tehtävistä tilitoimistolle ja Jennille. Yrityksessä on käynnissä sukupolvenvaihdos, jossa vastuita on siirretty vähitellen, jo kymmenen vuoden ajan. Jennin työ painottuu markkinointiin ja myyntiin, jotka ovat uudempia alueita yritykselle. Aiemmin markkinointia ei juuri ollut, vaan asiakkaat tulivat pääasiassa puskaradion kautta.

– Vanhat hyvät asiakkaat ovat pitäneet meitä hengissä. Vaikka Sammonkadulla oli vähän asiakkaita, ne ovat olleet todella uskollisia, Helena kehuu.

Asiakkaat pidetään tarjoamalla pysyvää ja asiantuntevaa palvelua. Pitkäaikaiset työntekijät ja heidän ammattitaitonsa ovat olleet suuri etu. Vanhoilla asiakkailla ei pärjää loputtomiin, ja Jenni onkin ilahtunut tarkastellessaan käyttöön ottamaansa kanta-asiakasjärjestelmää, joka paljastaa, että yritys saa jatkuvasti myös uusia kanta-asiakkaita.

– Tämähän ei ole sellainen ala, että asiakkaat kävisivät päivittäin kuin ruokakaupassa, Jenni toteaa.

Monet asiakkaat palaavat sen sijaan vuosien välein, ja hyvän palvelun ansiosta myös heidän lapsensa ja lastenlapsensa löytävät tiensä yrityksen asiakkaiksi. Tavoitteena on tarjota niin hyviä kokemuksia, että asiakkaat suosittelevat yritystä eteenpäin.

Jennin innovatiiviset uudistukset

Jenni kertoo yrittäneensä päästä kelloseppäkouluun 30 vuotta sitten, mutta ei onnistunut.

– Rehtori kehotti kotiin kasvamaan, Jenni nauraa.

Oma intohimo löytyi silti perheyrityksen parissa. Jenni on tuonut yritykseen asiakashallintajärjestelmän lisäksi taloushallintajärjestelmän, joita hän pitää pitkän aikavälin investointeina. Järjestelmiä on silti kehitettävä jatkuvasti. Markkinoinnin ylläpito, kuten sosiaalisen median päivittäminen, vie paljon aikaa ja vaatii työtä. Verkostoituminen on myös tärkeää, ja Jenni on oppinut paljon esimerkiksi BNI:n, Tampereen Kauppakamarin ja Tampere Tunnetuksi ry:n kautta. Yritysmyynnin laajentaminen on yksi Kalevan Kellon tavoitteista. He tarjoavat lahjoja merkkipäiville, eläke- ja palkitsemistilaisuuksiin sekä joulu- ja kesälahjoiksi.

Eniten Jenniä innostaa yritystoiminnan kehittäminen.

– Olisi mukava toimia konsulttina ja auttaa muita yrityksiä kehittymään. Sitähän keksii helposti ideoita muille, vaikka oman yrityksen kehittäminen vaatii jatkuvaa ponnistelua, Jenni toteaa.

Helenan mielestä ilman Jennin panosta olisi jo saattanut koittaa kurjat ajat. Perheyrityksessä on jokaiselle löytynyt oma tontti ja kiinnostusta vastaavaa tekemistä. Tulevakin sukupolvi on jo valjastettu pohtimaan, miten markkinointia voisi kehittää uusiin kanaviin.

Kulta ja timantit ovat kierrätettäviä, ja siten ikuisia.

Mekaaniset kellot pitävät vireessä

Juhani jäi eläkkeelle jo 17 vuotta sitten. Sairaus vei häneltä toimintakyvyn kahdeksi vuodeksi, mutta vähitellen vintagekellot veivät mennessään. Mekaanisissa kelloissa on hienoutta ja mystiikkaa, sillä ne käyvät ilman paristoja.

Juhani oli kerännyt kelloja vuosia, kunnes ne päätettiin siirtää myymälään myyntiin, vaikka aluksi alalla pidettiinkin vanhojen kellojen myymistä romukauppana. Nykyisin Juhani ostaa vintagekelloja myyntiin ja kunnostaa niitä päivittäin omassa verstaassaan. Juhani jatkaa kellosepän työtä niin kauan kuin jaksaa, ja nauttii työn tuomista onnistumisista ilman tulosvastuuta.

Viime vuosikymmeninä kellojen keräilyharrastus on kasvanut. Aikaisemmin kerättiin taskukelloja, nykyisin mekaanisia rannekelloja. Juhani kertoo isänsä olleen taitava käsistään ja Helena kehaisee Juhanin olevan samanlainen. Kellojen korjaaminen vaatii sorminäppäryyttä, hyvää näköä ja vakaata kättä.

Juhani näkee työnsä merkityksen siinä, että nämä hienot laitteet saavat uuden elämän ja arvostusta.

– Tiskin takana en enää pärjää. Täytyy aina kysyä apua, mutta vintagekellot on ihan oma juttu, Juhani kertoo.

– Tämä on poikkeuksellisen isokokoinen 50-luvun kello, Juhani sanoo ja näyttää ranteestaan.

Kellot ovat uniikkikappaleita; olivat harvinaisia 50-luvulla ja nykyisin todella harvinaisia. Kellojen arvo nousee jatkuvasti, ja harrastajat sekä perikunnat tarjoavat niitä myyntiin.

– Naisten vintagekelloja ei juurikaan osteta, eikä keräillä, Naiset ostavat mieluummin miesten kelloja, ne ovat isompia ja näyttävämpiä. Ja miehet ostavat myös lahjaksi kelloja. Saa ostaa itselle kymmenen kelloa, kun ostaa vaimolle välillä yhden, Jenni naurahtaa.

Suomessa ei ollut varallisuutta ostaa huippukelloja sotien jälkeen. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa tilanne on ollut toinen. Nykyään keräilijät arvostavat 50- ja 60-lukujen kelloja sekä uusia huippumalleja. Jotkut merkit, kuten Omega, ovat erityisen haluttuja. Juhanin harjaantunut silmä tunnistaa arvokkaimmat helmet heti.

– Esimerkiksi Omegan Speedmaster, joka tunnetaan myös “kuukellona”, olisi mukava saada itsellekin. Malli oli ainoa, joka hyväksyttiin avaruusmatkoille. Speedmasterin hinnat ovat nousseet huomattavasti, ja vanhat mallit voivat maksaa kymmeniä tuhansia euroja, tietää Juhani.

– Mekaanisilla kelloilla on sielu, Juhani kuvailee.

Mekaanisten kellojen koneistossa liipotin säätelee kellon käyntiä ja roottori vetää jousta ranteen liikkeestä. Juhani muistelee, kuinka Jenni toivoi lapsena koiraa, mutta sai pehmolelun, joka ei ollut elävä. Jenni sanoi, että on se ihan kiva, mutta ei se nuole eikä nuuskuta.

– Aivan kuten paristokellot; ne ovat tarkkoja, mutta elottomia, ne eivät tikitä, tuumaa Juhani.

Mekaanisilla kelloilla on sielu.

Juhani Pietarila

Hienoa työtä

Kalevan Kellon Tuomiokirkonkadun myymälässä sijaitsee Sinin työpiste, jossa kultaseppä tekee työtään. Juhanin verstas on toisaalla, sillä kultaseppä ja kelloseppä eivät sovi samaan tilaan. Ei henkilökemioiden vuoksi, vaan siksi, että kultasepän työssä irtoaa hienojakoista pölyä, mitä kellojen äärimmäisen hienot mekanismit eivät siedä.

– Ollaan tosi pienien osien kanssa tekemisissä. Siellä jos joku pienen pieni hiutula joutuu koneistoon, se ei enää toimi. Se on erittäin tarkkaa hommaa, Juhani kertoo.

Kalevan Kello jatkaa perinteiden vaalimista ja innovatiivista kehitystä, yhdistäen sukupolvien osaamisen ja intohimon ajan mittaamiseen ja korujen valmistukseen.

Vuonna 1966, kun Juhani pyrki Tapiolan kelloseppäkouluun, hakijoita oli noin 300 ja oppilaita otettiin vain 13. Juhani pääsi sisään nuorimpana oppilaana. Kouluun pääsy vaati kirjallisia ja soveltuvuuskokeita, kuten sahausharjoituksia ja mitoitustehtäviä.

Juhani ja Jenni kehuvat suomalaista kelloseppäkoulutusta laadukkaaksi. He mainitsevat esimerkkinä Kari Voutilaisen, joka on noussut yhdeksi arvostetuimmista kellosepistä maailmassa. Hän luo käsityönä kelloja, joiden hinnat ovat kuusinumeroisia summia ja, joiden toimitusajat ovat useita vuosia.

Juhani sai 75-vuotissyntymäpäivänään merkittävän tunnustuksen Kelloseppäliitolta. Jenni oli hakenut isälleen ansiomerkkiä perusteellisella hakemuksella. Hänelle myönnettiin kultainen ansiomerkki, korkein mahdollinen tunnustus.

Kun Kelloseppäliitto tuli luovuttamaan ansiomerkin, vietettiin liikkeessä pieni juhlahetki. Juhani oli syvästi liikuttunut ja ylpeä tästä tunnustuksesta, joka myönnettiin hänen elämäntyöstään ja kellosepän taidoistaan.

– Ihan mahtava juttu, että saa arvostusta sillä tavalla oman alan piiristä. Arvostan sitä todella, Juhani kertoo.

Kuutar – korujen kuningatar

Helena muistelee, kuinka Kalevala-korut olivat alusta asti myynnissä Sammonkadulla, mutta niitä ei ostettu ennen kuin Kuutar mullisti kaiken 90-luvulla.

– Kaikki naiset halusivat sen. Pakattiin niitä valmiiksi paketteihin, kun ovella oli aina joku kysymässä, Helena sanoo.

Kuutar oli suosittu puolikuun muotoinen koru, jossa oli helat, jotka tarinan mukaan helinällään karkoittivat pahoja henkiä. Korun englanninkielinen nimi oli “Lady Moon”. Sehän sopisi hyvin kuukellon pariksi.

Sini kertoo, että Kalevala-korujen ideat juontavat usein historiallisista löydöistä, kuten ensimmäisestä löydetystä aarrekäädystä, jonka perusteella on tehty uusia versioita. Kalevala-korun omistaja on Kalevalaisten Naisten Liitto, joka on perustettu 1937 ja tekee paljon hyvää naisille.

– Kalevala-koruissa käytetään 100 % kierrätettyjä materiaaleja ja kaikki korut valmistetaan Suomessa, Helsingissä Konalassa, mikä on harvinaista ja merkityksellistä, Jenni korostaa.

Tänä syksynä Kalevala-koru ja Marimekko yhdistävät voimansa Unikon juhlavuoden kunniaksi, ja tulossa on uusi upea korusarja.

– Siitä tulee hitti. Ehkä saadaan taas paketoida koruja valmiiksi, aprikoi Jenni.

Kalevan Kellolle merkittävä yhteistyökumppani on myös Kohinoor, joka valmistaa kulta- ja timanttikoruja, ja heidän tuotteistaan erityisesti sormukset ovat tärkeitä asiakaskunnalle.

Kellosta katsotun ajan saa pitää

Kun katsoo ajan kellosta, näkee vain ajan. Kännykän kun kaivaa esille katsoakseen kelloa, niin lukee helposti sähköpostit ja Aamulehden ja yhtäkkiä on Facebookissa ja toteaa, että taas meni puoli päivää hukkaan ja miettii, että mitä mun pitikään tehdä, Jenni toteaa vain puoliksi leikillään.

Aika on arvokkainta ja samalla se tuntuu hupenevan kiihtyvällä vauhdilla. Helena muistelee, kuinka Jennin ensimmäinen vierailu Sammonkadun liikkeessä tapahtui suoraan Taysin synnytyslaitokselta. Jenni jatkaa, että samoin heidän vastasyntynyt lapsensa tuotiin vierailulle Tuomiokirkonkadun liikkeeseen ja nyt tämä lapsi on isosena rippikoulussa.

Jenni mainitsee Business Festivaaleilla kuulemansa ajatuksen, että meillä on keskimäärin 29 000 päivää elinaikaa. Se tekee vajaa 700 000 tuntia. Tämä sai hänet pohtimaan, kuinka käyttää tämän ajan parhaiten.

– Se kuulostaa todella vähältä, kaikki toteavat yhteen ääneen.

Juhani lisää, että kellosepän työssä ajan merkitys korostuu. Kun hän korjaa asiakkaalle kellon, hän luovuttaa asiakkaalle tunteja tuosta omasta tuntipotistaan, omasta elämästään.

– Olen varmaankin jo yliajalla, ja siksikin niin kiitollinen, että olen saanut antaa aikaani juuri tähän työhön, Juhani toteaa tyytyväisenä.

Kalevan Kello H & J Pietarila on Yrittäjien jäsenyritys ja sen oma paikallisyhdistys on Tammerkosken Yrittäjät.

Teksti: Sanna Seiko Salo
Kuvat: Pietarilan kotialbumi, Sanna Seiko Salo