Maahanmuuttajien yritystoiminta rikastuttaa koko Lappia – ”Täällä tarvitaan monenlaista työntekijää, osaajaa ja yrittäjää!”
Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi. Oleskeluluvan saatuaan moni ottaa rohkean loikan ja kirmaa yrittäjyyden tielle tukiverkon tai kielitaidon puutteista huolimatta. Mutta miksi niin moni maahanmuuttajataustainen henkilö ryhtyy yrittäjäksi Suomessa? Entä millaista on toimia ulkomaalaistaustaisena yrittäjänä Lapissa?
Kun ulkomaalainen henkilö muuttaa pysyvästi Suomeen, joutuu hän samalla uusien haasteiden eteen: on etsittävä töitä, sopeuduttava uuteen ympäristöön ja opiskeltava kieli, jonka sanotaan olevan yksi maailman vaikeimmista. Monelle maahanmuuttajalle yrittäjyys on varteen otettava vaihtoehto, joka raottaa ovea niin suomalaiseen työmaailmaan, mentaliteettiin, yhteiskuntaan kuin kulttuuriinkin. Maahanmuuttajien yritystoiminta onkin lähtenyt huimaan nousuun 2000-luvun muuttuvilla työmarkkinoilla.
”Maahanmuuttajataustaisilla ihmisillä on usein vaikeuksia hyödyntää osaamistaan ja työllistyä perinteistä kautta uudessa maassa. Niin ollen yrittäjyys on yksi hyvä vaihtoehto työllistymiseen. Suomen Yrittäjät ovat uusien yritysten tukena aivan alkumetreiltä alkaen”, Suomen Yrittäjien maahanmuuttajayrittäjyyden koordinaattori Kaisu Keisala-Kaseja toteaa.
Tekemällä oppii yrittäjäksi
Päivän lounasmenu: Lindströmin pihvejä, nakkistroganoffia ja porkkanarakuunakeittoa. Lisäksi: leivät levitteineen, salaattibuffet, jälkiruokakiisseli ja kahvit. Voisiko ruokalista enää enempää suomalainen olla? Rovaniemellä jo kymmenettä vuotta nälkäisiä suita ruokkivan ravintola Turkoosin lounaslista ei kuitenkaan ole paljasjalkaisen lappilaisen tai edes suomalaissyntyisen kokin käsialaa. Siitä vastaa nimittäin mies, joka on kasvanut yli 3700 kilometrin päässä Napapiiriltä aivan toisenlaisen ruokakulttuurin vaikutuspiirissä.
”Kävi niin, että tapasin nykyisen vaimoni työmatkalla Rovaniemellä ja muutin tänne pysyvästi vuonna 1997. Alussa toimin torimyyjänä, sitten perustin Valta Pekan grillin ja myöhemmin lounasravintolan Rovakadulle. Ravintola-alalta minulla ei ollut lainkaan kokemusta. Opin kaiken tekemällä”, kertoo kebabin luvatusta maasta, eli Turkista kotoisin oleva ravintola-alan yrittäjä Cem Ulusoy.
Ulusoyn päätös ryhtyä ravintola-alan yrittäjäksi syntyi nopeasti, eikä se tilastollisestikaan poikkea normista. Ulkomaalaistaustaisten henkilöiden omistamat majoitus- ja ravitsemisalan yritykset ovat nimittäin pääosin Turkista ja muualta Aasiasta olevien yrittäjien käsissä. Se johtuu pitkälti siitä, että monen maahanmuuttajan koulutustaso on alhainen ja asettaa rajoituksia Suomen palkkatyömarkkinoilla. Ulusoyn kohdalla kyse ei ollut koulutuksen puutteesta. Hänellä on yliopistotutkinto, paljon työkokemusta ja neljän kielen kielitaito.
”Työvoimatoimistossa minulle ja vaimolleni kuitenkin kerrottiin, että ensin annetaan töitä suomalaisille ja vasta sitten ulkomaalaisille. Tavallaan jouduin siis yrittäjäksi työvoimatoimiston kautta. Mutta lopulta se oli hyvä asia. Olen aina ollut yrittäjähenkinen ihminen kuten turkkilaiset yleensä”, Ulusoy summaa.
Suomi elää yrittäjyydestä
Työnteko on tyypillisesti koettu parhaaksi tavaksi integroitua uuteen yhteiskuntaan ja oppia maan tavoille.Se tarjoaa lisäksi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: maahanmuuttajataustaisen henkilön tekemä työ palvelee paitsi häntä itseään, myös paikallista väestöä ja infrastruktuuria. Keisala-Kaseja muistuttaa, että jokainen perustettu yritys työllistää parhaassa tapauksessa paitsi itse yrittäjän, myös monia muita henkilöitä. Hänen mielestään yritysten perustamisen voi siten nähdä pelkästään positiivisena asiana, oli kyse sitten suomalais- tai ulkomaalaistaustaisen henkilön yrityksestä.
”Yrittäjä on ennen kaikkea yrittäjä ja täällä tarvitaan monenlaista työntekijää, osaajaa ja yrittäjää. Kyllä meille Suomeen mahtuu!” Keisala-Kaseja vakuuttaa.
Keisala-Kasejan mukaan ”yrittäjämäinen työnteko” yleistyy Suomessa kohisten. Meneillään on uudenlainen työelämän murros, jonka tiimoilta myös maahanmuuttajataustaisia henkilöitä tulisi kannustaa yrittäjyyteen entistä vahvemmin. Se on perusteltua siksi, että maahanmuutto jatkuu, palkkatyömarkkinoiden kynnykset ovat paikka paikoin hyvinkin korkeat, maahanmuuttajaryhmissä on usein vahva yrittäjyyden perinne ja riskinottokynnys kantaväestöä matalammalla.
Lisäksi maahanmuuttajayrittäjien ikärakenne on perinteisesti kantaväestöä alhaisempi. Ulkomaalaistaustaiset yrittäjät voivat siis parhaimmillaan tuoda arvokasta tietotaitoa ja nuoria tekijöitä paikalliselle yrityskentälle. Mutta se vaatii myös paikallisen yhteisön tuen.
”Yrittäjälle verkostot ovat elinehto. Verkostoituminen oman alueen tai muiden saman alan yrittäjien kanssa auttaa viemään bisnestä eteenpäin. Maahanmuuttajayrittäjälle toiset yrittäjät ovat todella arvokkaita paikallisia kontakteja, joilta saa tukea yrittäjätaipaleelle”, Keisala-Kaseja ynnää.
Vastavuoroista oppimista
Maahanmuuttajataustainen yrittäjä tuo mukanaan myös maahanmuuttajataustansa. Hän ei siis suinkaan ole ainoa, joka saa mahdollisuuden oppia uutta ja rikastuttaa elämäänsä vierasperäisillä vaikutteilla. Uuden yrityksen kylkiäisenä tuleva kieli-, kulttuuri- ja yrittäjyysosaaminen tarjoaa näet myös kantaväestölle ja muille lähiseudun yrittäjille väylän kansainväliseen verkostoitumiseen ja tietotaitojen päivittämiseen. Kyse ei ole tiukasta rajanvedosta suomalais- ja ulkomaalaistaustaisten yrittäjien välillä. Kyse on yrittäjien välisestä yhteen hiileen puhaltamisesta ja yrittäjyyden tukemisesta kautta rantain.
”Rovaniemellä tunsin oloni todella tervetulleeksi. Torimyyntiaikoina ihmiset ostivat minulta turkkilaisia tuotteita vain tukeakseen toimintaani. Se oli rohkaisevaa. Rasismia en ole kokenut ja uskon, että sitä liioitellaan paljon. Eivät suomalaiset ole sen rasistisempia kuin muutkaan”, Ulusoy vakuuttaa.
Turkissa muun muassa turismin parissa työskennellyt, korkeasti koulutettu Ulusoy on oivallinen esimerkki ulkomaalaistaustaisesta yrittäjästä, joka omalla ahkeruudellaan, sisullaan ja sitkeydellään on sopeutunut uuteen kulttuuriin, oppinut kielen ja mahdollistanut yrityksensä menestymisen vieraassa kulttuurissa. Hän kokee, että menestys on paljolti yrittäjyyteen kannustavan turkkilaisen kulttuurin ja kasvatuksen ansiota.
”Meillä Turkissa on sellainen sanonta, että parempi omistaa vaikka vain pieni yritys, kunhan se on oma. Itse aloitin yrittäjänä vain kahdeksan kuukautta sen jälkeen kun olin saanut oleskeluluvan. Uskon, että kaikki on itsestä kiinni, eikä koskaan pidä luovuttaa”, hän kuittaa.
