Nauvolainen viinitila pyrkii kansainvälisille viinimarkkinoille
Herman ja Annika Haapmanin viinitilalla viljellään muun muassa Cabernet Sauvignon -rypälelajiketta, ensimmäisenä Suomessa.
22.9.2023 klo 14:01
Uutinen

Nauvossa tehdään pian suomalaista viinihistoriaa – Ensimmäisten pullojen hinta nousee 1 500 euroon: ”Paremmat mahdollisuudet kuin Ranskan Bordeauxissa”

Nauvolaiset viininviljelijät Herman ja Annika Haapman aikovat tehdä tilansa viinistä kansainvälisen tason luksustuotteen.

Nauvolainen Chateau Nagun viinitila on Suomen leveysasteilla erikoinen ilmestys. Tilalla tuotetaan jaloviinilajikkeita kuten Pinot Noiria, Cabernet Sauvignonia ja Rieslingiä kasvihuoneolosuhteissa. Samaiset lajikkeet ovat tuttuja perinteisten viinimaiden viineistä.

Yrittäjä Herman Haapman kutsuu tilaansa ”Suomen ensimmäiseksi ja ainoaksi oikeaksi viinitilaksi”. Hän omistaa tilansa yhdessä puolisonsa Annikan kanssa.

– Täällä on periaatteessa paremmat mahdollisuudet viinin viljelyyn kuin Ranskan Bordeauxissa, Herman Haapman sanoo.

Kasvihuoneessa ilman lämpötilaa voidaan säädellä avaamalla ja sulkemalla kattoikkunoita. Kasvihuoneita ei lämmitetä, vaan kaikki lämpöenergia on peräisin auringosta.

– Huhtikuussa saamme kasvihuoneeseen 20 asteen lämpötilan, jos aurinko paistaa. Jos haluamme, voimme pitkittää kasvukautta yhtä pitkäksi kuin eteläisessä Italiassa, Haapman kertoo.

Herman ja Annika Haapman.

Kesällä kasvihuoneessa on hyvin lämmin ja valoa riittää. Tämän ansiosta rypäleisiin kertyy Haapmanin mukaan enemmän makua kuin esimerkiksi Ranskassa.

– Kun syksy tulee ja illat viilenevät, maut monipuolistuvat entisestään. Saamme näin ollen lämpimän ja kylmän ilmaston parhaat puolet, tilallinen jatkaa.

”Jos haluamme, voimme pitkittää kasvukautta yhtä pitkäksi kuin eteläisessä Italiassa.”

Herman Haapman, viinitilallinen

Ensimmäiset pullot keräilijöille

Kiinnostus suomalaista viiniä kohtaan on heräämässä. Siitä kertoo se, että ensimmäisestä sadosta pullotettavat viinit on käytännössä jo varattu. Kyse on tänä vuonna istutetuista köynnöksistä, joiden rypäleistä saadaan noin 50 pulloa viiniä.

– Viini myydään lähinnä keräilijöille 500–1500 euron hintaan per pullo, Haapman kertoo. Hän myöntää, että hinta on kova, mutta sille on perusteensa.

– Kyse on pienestä sadosta ja suomalaisesta työvoimasta. Se maksaa. Eikä kukaan ole tehnyt tätä Suomessa aikaisemmin.

EU:n määräykset kieltävät tällä hetkellä viini-sanan käytön suomalaisissa, rypäleistä valmistettujen alkoholijuomien markkinoinnissa. Syynä on se, ettei EU ole antanut Suomelle viininviljelymaan statusta.

Haapmanin tilalla kasvatettavaa Noble Rot Rieslingiä ei yrittäjän mukaan kasvateta missään muualla pohjoisessä Euroopassa. Siitä valmistetaan makeita jälkiruokaviinejä.

Jatkossakaan nauvolainen ”viini” ei ole välttämättä tavallisen tallaajan tuote, sillä Haapman haluaa tehdä siitä luksustuotteen myös ulkomaalaisille markkinoille.

– Teemme kaiken viimeisen päälle. Tilamme on biodynaaminen, eli emme käytä minkäänlaisia myrkkyjä. Suojaamme jokaisen tertun pienellä pussilla. Se tarkoittaa, että edes banaanikärpäset eivät ime nestettä ulos marjoista. Samalla estämme sen, että ylimääräiset bakteerit pääsisivät pilaamaan marjoja. Tämän ansiosta rypäleet ovat melko täydellisiä. Suomalaiset rypäleet maistuvat todella hyvältä.

Viinitilallinen uskoo, että nyt ensimmäiset pullonsa ostavat tekevät hyvät kaupat.

– Jokainen pullo numeroidaan. Kymmenen vuoden päästä ne ovat arvostettuja sijoituskohteita.

Jo ensi vuonna sadon koko kasvaa reilusti. Haapman ennakoi, että vuoden 2025 kesällä myyntiin saadaan jo yli tuhannen pullon erä.

”Tämä on todella kovaa työtä”

Viininviljelyyn Haapmanin tilalla on valjastettu noin 10 000 neliötä kasvihuonetilaa. Yrittäjä on käynnistänyt toiminnan kokonaan ilman pankkilainaa.

– Kasvihuoneet olivat jääneet käyttämättömiksi edelliseltä omistajalta. Jos nyt haluaisin rakentaa vastaavat kasvihuoneet nollasta, niiden kustannus olisi yli viisi miljoonaa euroa.

Haapman on kasvattanut viinejä harrastuksena parinkymmenen vuoden ajan ja tehnyt omia viinejä kymmenkunta vuotta. Viime vuonna hän vietti muutaman kuukauden eteläisen Euroopan viinitiloilla opiskelemassa alaa.

Nyt harrastuksesta on tarkoitus tehdä ammatti.

– Tämä on todella kovaa työtä. Kaikki tehdään käsin. Teemme 18-tuntisia työpäivä. Aikaa ei riitä mihinkään muuhun.

Artikkelia päivitetty 28.9. Tekstiin on lisätty tieto siitä, ettei EU ole luokitellut Suomea viininviljelymaaksi.

Vinkkaa meille juttuaihe!

  • Kerro siis meille, mitä yrittäjän elämässä tapahtuu.
Pauli Reinikainen