Roolittaja Tutsa Huuhka on mukana sadoissa suomalaisissa elokuvissa – Casting on monipolvinen työ, jossa myöhästyneetkin hakijat täytyy tarkistaa: ”Jos hän onkin kaikkein paras”
Yksinyrittäjä Tutsa Huuhka lukee työssään satoja käsikirjoituksia useaan kertaan ja karsii lukemattomien hakijoiden joukosta jokaiseen rooliin parhaiten sopivat ehdokkaat.
Roolittaja Tutsa Huuhka on uransa aikana ollut mukana noin kolmessasadassa suomalaisessa elokuva- ja tv-tuotannossa sekä sadoissa mainoksissa. Hänen työnsä jälkeä voi nähdä useissa suomalaisittain suuren mittaluokan elokuvissa, kuten Tuntemattomassa sotilaassa, Tom of Finlandissa, Omerta 6/12:ssa tai Veden vartijassa.
Tutsacast-yrityksessään castingia tekevän Huuhkan ura alkoi 1980-luvun lopulla Teatterikorkeakoulussa. Hän järjesti valintakokeita näyttelijäntyön laitoksella sekä teki lukujärjestyksiä ja muita sihteerin ja tuottajan töitä. Vuodenvaihteessa 1998-1999 hän perusti Roolituspalvelu-yrityksen kollegansa Pia Pesosen kanssa. Yritys toimi vuoden 2021 loppuun saakka, jonka jälkeen Huuhka on tehnyt töitä yksinyrittäjänä.
– En tehnyt markkinointikamppanjaa, vaan ilmoitin vain vanhoille tutuille, että sähköposti on muuttunut. Olen työllistynyt älyttömän hyvin.
Aina aikaa draamalle
Yleensä roolitusprojekti alkaa, kun tuottajalta tai ohjaajalta tulee yhteydenotto, jossa käydään läpi, millaisia näyttelijöitä tuotantoon tarvitaan.
– Minulla on aina aikaa tehdä draamaa. Revin sen ajan vaikka mistä, koska se on intohimoni, Huuhka sanoo.
Yleensä Huuhka roolittaa kulloisenkin tuotannon päärooleja ja muita keskeisiä replikoivia rooleja. Hän ei juurikaan hae avustajia, koska työnkuva on akuutimpi ja kiinni kuvausten päivittäisessä aikataulussa. Useimmiten Huuhka ehdottaa rooleihin esiintyjiä suurella haarukalla. Ohjaaja valitsee ne, jotka häntä ja tuotantoa kiinnostavat.
Yleensä hakijoita pyydetään lähettämään kuvia ja kertomaan itsestään. Sen jälkeen karsiutuneelta joukolta pyydetään selftape. Se on itse tehty, minuutin-parin mittainen videopätkä, jossa rooliin pyrkivä henkilö esittelee itsensä ja näyttelee ennalta lähetetyn tekstin.
Selftape-videoiden perusteella osa hakijoista kutsutaan varsinaiseen koekuvaukseen. Koekuvauksissa on paikalla usein myös ohjaaja ja vastanäyttelijä. Varsinaiset valinnat rooleihin tekee aina ohjaaja, usein tuottajaa kuunnellen.
Henkilö käsikirjoituksen mukaan
Huuhka kertoo saaneensa kritiikkiä siitä, että rooleihin haetaan henkilöitä, joiden sukupuoli on määritelty mieheksi tai naiseksi. Hän korostaa, että reunaehdot kumpuavat käsikirjoituksesta, jossa määriteltyjen ominaisuuksien perusteella hän hakee parasta mahdollista näyttelijää. Huuhkan mielestä tärkeintä olisi, että draamojen käsikirjoituksissa päästäisiin erilaisista stereotypioista.
– Sitä vastaan taistelen koko ajan.
Huuhkan työhön kuuluu varsinaisen castingin lisäksi valtavasti taustatyötä. Hän saattaa lukea käsikirjoituksia useita kertoja, koska ne muuttuvat ajan kuluessa.
– Saatan lukea kahdeksan tv-sarjan jaksoa kahdesta kolmeen kertaa. Rooleja voi esimerkiksi hävitä niin, että ensimmäisessä versiossa voi olla 32 replikoivaa ihmistä, lopullisessa noin 20.
Rohkeammin kameran eteen
Suomessa Huuhkalla on parikymmentä kollegaa, jos mainospuolen castaajat lasketaan mukaan. Draamaroolituksia tekee Suomessa alle kymmenen henkilöä. Usein pääroolien roolituksen, tai osan siitä, ohjaaja ja tuottaja ovat miettineet valmiiksi jo, ennen kuin roolittaja astuu kuvioon.
Kotimainen draama- ja mainostuotanto on melko pientä, joten hyvillä suhteilla tuottajiin ja ohjaajiin on merkitystä. Monet tekevät yhteistyötä niiden kanssa, joiden kanssa ovat tottuneet toimimaan.
Huuhka arvioi, että nykyisin ihmiset ovat aiempaa rohkeampia toimimaan kameran edessä. Rooleihin haetaan hetken mielijohteesta, kun vielä 1990-luvulla roolia tavoitteleva nuori oli usein jo harrastanut pitkään teatteria.
– Nykyään kaikki, lapsenlapsestani lähtien, tekevät omia videoita hienoilla tehosteilla.
Huuhka toivoisi, että rooleihin pyrkivät lukisivat ilmoitukset mahdollisimman hyvin: mitä haetaan ja minkälaisessa muodossa materiaali pitää lähettää. Lisäksi hakemukset pitäisi lähettää ajoissa.
– Dead line -päivän iltana tulee usein soittoja, että unohdin, vieläkö ehtii. Yleensä annan periksi, koska pakkohan se on katsoa, jos hän onkin se, joka on kaikkein paras kyseiseen rooliin.
