Porstuasta parrasvaloihin – Yksi iso muutos vei Yrittäjät työmarkkinapolitiikan ytimeen: ”Vaikutusvalta on voimistunut dramaattisesti”

Järjestön yhteiskunnallinen ja erityisesti työmarkkinapoliittinen vaikutusvalta on dramaattisesti voimistunut. Suomen Yrittäjät on noussut sivuroolista parrasvaloihin ja edennyt ulkokehältä ytimeen.

Näin kirjoittaa dosentti Maiju Wuokko Suomen Yrittäjien 30-vuotisen historian paketoivassa teoksessaan Työn liike (Siltala 2026). Teos julkistettiin tiistaina Suomen Yrittäjien valtuuston kokouksen yhteydessä.

Wuokko korostaa kirjassaan ratkaisevan tärkeänä Suomen Yrittäjien tietoista strategista suunnanmuutosta 2000-luvun alkupuolella.

Vuonna 1996 toimintansa aloittaneen SY:n alkuperäinen pyrkimys oli päästä mukaan korporatistiseen neuvottelujärjestelmään. Tämä kuitenkin kilpistyi, kun perinteisten työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen muodostama sisäpiiri ei ollut valmis jakamaan valtaansa.

– Tämän oivallettuaan SY siirsi toimintansa painopistettä kohti poliittista vaikuttamista ja parlamentaarista päätöksentekoa. Samalla järjestö alkoi yhä äänekkäämmin arvostella koko keskitettyä työmarkkinamallia. Juuri parlamentaarisen kanavan kautta järjestö onnistui lopulta edistämään keskeisimpiä tavoitteitaan, Wuokko kirjoittaa.

Kaksikantaan ei asiaa

Suomen Yrittäjien syntysanat lausuttiin syksyllä 1995, kun Pienteollisuuden keskusliitto ja Suomen Yrittäjäin Keskusliitto päättivät yhdistää voimansa. Uusi yrittäjäjärjestö aloitti toimintansa vuoden 1996 alussa.

Aloittaessaan toimintansa Suomen Yrittäjät toimi keskitetyn työmarkkinajärjestelmän ulkokehällä, ja sillä ei ollut juurikaan sananvaltaa työmarkkinapoliittisissa kysymyksissä.

Yrittäjien suunta oli selvä: yrittäjäjärjestö halusi tasaveroiseksi kolmikantaosapuoleksi perinteisten työmarkkinajärjestöjen rinnalle vaikuttamaan lainsäädäntöön ja myös tupo-pöytiin.

– Suomen Yrittäjien johto koki, että vain kolmikantaosapuolena järjestö voisi edistää sille asetettuja tavoitteita esimerkiksi työpaikkakohtaisen sopimisen lisäämiseksi ja työlainsäädäntöön vaikuttamiseksi, Wuokko kirjoittaa.

SY:ssä ja eri ministeriöissä useissa tehtävissä työskennellyt Antti Neimala luonnehtii kirjassa, miten neuvottelukierrosten yhteydessä käsiteltiin aina pitkiä listoja lainsäädäntömuutoksia.

– Työmarkkinajärjestöt sopivat keskenään, ”mitä valmistellaan, ketkä valmistelee, mikä lopputulos on, ja mikä lopputuloksen vaikuttavuus on”. Näihin kaksikantaisiin eli palkansaaja- ja työnantajakeskusjärjestöjen välisiin keskusteluihin ei SY:llä ollut asiaa, Wuokko kirjoittaa.

Yrittäjien tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet kolmikantaisessa säädösvalmistelussa olivat turhauttavan vähäisiä. Tai kuten parikymmentä vuotta Yrittäjissä ensin lainopillisena asiamiehenä ja myöhemmin työmarkkina-asioista vastanneena johtajana työskennellyt Janne Makkula lainsäädännön valmistelutyötä kirjassa kuvaa: EK:lla ja SAK:lla oli virallisen työryhmän sivussa oma varjotyöryhmänsä.

– Sitten ne käytännössä loppuvaiheessa sopi keskenänsä, että millä tavalla se asia hoidetaan, minkä sisältöistä lainsäädäntöä tehdään. Ja sitten se meni näin.

Strateginen muutos

Yrittäjät alkoikin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hahmotella kokonaan uutta työmarkkinamallia, jossa tupo-pöytään pääsy olisi käynyt tarpeettomaksi.

– Puheenjohtaja Risto Heikkilä muistelee henkisen käänteen ajoittuneen jo hänen vuonna 2002 päättyneelle kaudelleen, kun SY:n johto joutui myöntämään, ettei työmarkkinajärjestöjen sisärinkiin olisi pääsyä. Myös toimitusjohtaja Jussi Järventaus esittää samansuuntaisen arvion. Hän toteaa linjanvedon perustuneen oivallukseen, ettei työmarkkinajärjestelmän uudistaminen onnistuisi sisältä käsin, Wuokko kirjoittaa.

– Arkistoaineistoissa viimeiset merkit tupo-pöytään haikailusta löytyvät vuosilta 2005–2006, jolloin tavoitteeksi asetettiin aiempaa tiiviimpi osallistuminen kevään 2007 keskitettyihin työehtosopimusneuvotteluihin. Samalla tupo-pöytään pääsyn takarajaksi asetettiin vuosi 2010, Wuokko jatkaa kirjassa.

Uuden ajattelun ytimessä oli vaatimus, että poliittisten päättäjien tulisi ottaa työmarkkinajärjestöiltä takaisin heille itselleen kuuluva säädösvastuu. Kolmikantaista valmisteluakaan ei silti tarvitsisi heittää kokonaan romukoppaan.

– SY:n mielestä siitä piti vain tulla normaalien valmisteluprosessien osanen sen sijaan, että hallitukset joutuivat päätöksissään työmarkkinajärjestöjen panttivangeiksi. SY:n kannanotoissa ja ulostuloissa uusi sävy vaikuttaa sementoituneen vuoteen 2010 mennessä, jolloin muovattu agenda kirjattiin seuraavan viisivuotiskauden tavoiteohjelmaan, Wuokko kuvaa yrittäjäjärjestön suunnanmuutosta.

Yrittäjäjärjestön mukaan maan hallitusten ei tullut pyytää tai jäädä odottamaan työmarkkinajärjestöiltä lupaa päätösten tekemiseen, vaan parlamentaarista vastuuta kantavien päättäjien oli uskallettava ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Sipilän kausi

Wuokko nostaa Juha Sipilän pääministerikauden 2015–2019 merkittäväksi virstanpylvääksi Suomen Yrittäjien yhteiskunnallisen aseman kehittymisessä. Kilpailukykysopimuksen jälkeisessä paikallisen sopimisen uudistushankkeessa Suomen Yrittäjät oli lopulta ratkaisevassa roolissa, kun hanke lopulta kaatui.

Yrittäjät vastusti EK:n ja SAK:n kompromissiratkaisua, joka Yrittäjien mukaan olisi johtanut luottamusmiespakkoon työpaikoilla. Lopulta SY:n vastustus kaatoi koko uudistushankkeen.

Johtaja Janne Makkula toteaakin kirjassa, että ”tuolloin kävi ilmeiseksi, että SY:llä oli työmarkkinakysymyksissä enemmän vaikutusvaltaa kuin järjestö oli itsekään oivaltanut”.

Wuokko kirjoittaa, että Sipilän hallituskausi lakkoineen oli ratkaiseva käännekohta myös SY:n asennoitumisessa ay-liikkeeseen. Wuokon mukaan myös epäluottamus EK:n suuntaan oli syvää Mikael Pentikäisen aloittaessa Yrittäjien toimitusjohtajana vappuna 2016.

Sipilänkausi ja kiky-prosessi luottamusmieskiistoineen eivät Wuokon mukaan kuitenkaanjohtaneet syvenevään kyräilyyn SY:n ja EK:n välillä.

– Päinvastoin kevään ja kesän 2016 kiistat olivat yrittäjä- ja työnantajajärjestöille paitsi kriisin paikka, myös uuden alku. Välirikosta virisi melko nopeasti entistä parempaa ja tiiviimpää yhteistyötä, Wuokko kirjoittaa.

Jos Yrittäjät muutti linjaansa jo aiemmin, niin Etelärannan vuoro oli myöhemmin.

– Etelärannan linjanmuutos kirkastui vuoden 2015 sääntömuutoksesta alkaen ja kiteytyi 2020-luvun alussa. EK muuttui työmarkkinaosapuolesta leimallisemmin yleispoliittiseksi etujärjestöksi, jonka toiminnassa korostivat poliitikkojen lobbaaminen ja lainsäädäntöuudistusten edistäminen.

– EK:n käännös korporatismista parlamentarismin kannalle oli ratkaisevan tärkeä edellytys sille, että liike-elämän yhteisrintamasta tuli poliittisesti käyttökelpoinen, vaikka jännitteet eivät edelleenkään täysin hävinneet EK:n ja SY:n väliltä, Wuokko tiivistää muutoksen Etelärannassa.

Makeampaa mannaa

Petteri Orpon neljän puolueen hallitus aloitti kesäkuussa 2023. Suomen Yrittäjät oli muiden etujärjestöjen pyrkinyt vaikuttamaan hallitusohjelmaan.

– Hallituksen kokoonpano vastasi siis täydellisesti SY:n preferenssejä. Sen ohjelma tarjosi SY:lle vielä hallituskokoonpanoakin makeampaa mannaa. Jo Sipilän hallitusohjelma oli ollut SY:n näkökulmasta varsin hyvä, mutta Orpon hallitusohjelma oli vielä huomattavasti parempi, Wuokko kirjoittaa.

Wuokko jatkaa Janne Makkulan muistuttaneen, että menestys perustui pitkäjänteiseen työhön ja että ”töitä oli paiskittu pitkään, ei vain vuosia vaan vuosikymmeniä”.

Hallituksen työmarkkinauudistukset aiheuttivat laajaa lakkoliikehdintää hallituskauden alkupuolella. Wuokko kirjoittaa yrittäjäjärjestön ”antaneen osaltaan hallituspolitiikalle vahvaa taustatukea ja puolustaneen kiivaasti työmarkkinauudistuksia ja työllisyystoimia”.

Wuokon haastattelemat Suomen Yrittäjien vaikuttajat kuitenkin korostavat, että ”edes Orpon hallitus ei suinkaan täyttänyt kaikkia Yrittäjien tavoitteita”.

Yhteenvedossaan Wuokko kirjoittaa Suomen Yrittäjien yhteiskunnallisen ja erityisesti työmarkkinapoliittisen vaikutusvallan voimistuneen dramaattisesti.

– SY:n keskeisin työmarkkinapoliittinen ydintavoite on vuosikymmenestä toiseen ollut muuttumaton. Järjestö on peräänkuuluttanut laajempaa paikallista sopimista eli työnantajille lisää mahdollisuuksia sopia työnteon ehdoista yritystasolla yhdessä työntekijöidensä kanssa. SY on perustellut tavoitettaan sillä, että sopimisvapauden lisääminen auttaisi erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä kasvattamaan toimintaansa ja henkilöstöään. Se sysäisi liikkeelle hyvän kehän, jossa kansantalous, tuottavuus ja työllisyys kasvaisivat ja hyvinvoinnin edellytykset vahvistuisivat.