Viikinsaaressa kesällä nähtävän toimistohupailun on kirjoittanut aivan toisenlaisesta tyylistä tunnettu ohjaaja

Ei se nyt täysin poikkeuksellista ole, että elokuvasta tehdään teatterikipale, mutta ehdottomasti yleisemmin asetelma on päinvastoin. Viikinsaaren kesäteatterissa tulevana suvena nähtävä Pomo kuitenkin on naputeltu teatteriversioksi Lars von Trierin 2006 ohjaaman Koko homman pomo -elokuvan pohjalta. Nelikirjaimiseen sanaan mahtuvaa teatteriversiota on sittemmin esitetty ympäri maailmaa ja Suomessakin jo useampaan otteeseen. Viikinsaari on ensimmäinen paikka, missä se nähdään kesäteatterina.

Antisynkkä

Peljästyneille se voitaneen sanoa jo tässä vaiheessa, että varsin synkin värein filmejään maalaavan von Trierin uralla Pomo on poikkeuksellisen humoristinen. Siis ehtaa kesäteatterikamaa, vakuuttaa Viikinsaaren kesäteatterin tuottaja Lotta Mikkonen.

– Halusimme toiseksi näytelmäksi tietoisesti vähän erilaisen kappaleen. Pomo ei ole se tyypillisin kesäteatteriesitys, vaikka farssikomedia onkin, Mikkonen kertoo. Samoilla linjoilla on myös näytelmän Viikinsaareen ohjaava Olka Horila.

– Trierin elokuville monesti ominaista synkkyyttä tässä ei ole lainkaan, vaan tämä on puhdas, joskin älykäs ja nokkelasti kirjoitettu komedia, ohjaaja määrittelee ja lisää, että itse tarinassa riittää käänteitä aivan loppuriveihin saakka.

Totuudesta viis

Spoilaamatta sen kummemmin näytelmän juonenkäänteitä lähtöasetelma sentään voitaneen paljastaa. Tarinan keskiössä on It-alalla toimiva yritys ja sen myyntihaluinen yrittäjäomistaja. Työntekijät ovat tästä autuaan tietämättömiä, sillä omistaja on uskotellut kaikille, että firman todellinen omistaja asuu toisaalla. Se on ollut hyvä kilpi. Siten kun kaikki ikävät ratkaisut on pystytty pistämään poissaolijan kontolle.

Strategia ajautuu mutkaan, sillä firman potentiaalinen ostaja, venäläinen rahamies, haluaa tavata ennen kauppoja ostajan kasvotusten. Ratkaisu on hieman vino, sillä totuuden paljastamisen sijaan omistaja palkkaa työttömän näyttelijän esittämään kuvitteellista omistajaa. Aivan identtinen näytelmä ei alkuperäisversiolle ole, vaan sitä on lokalisoitu. Näytelmä sijoittuu paitsi nykyhetkeen myös tamperelaisyritykseen.

– Nekalan Tieto ja Tekniikka meillä on ollut työnimenä, ohjaaja hymyilee. Myös se on erilaista Suomi-versiossa, että firman potentiaaliset ostajat ovat islantilaisten sijaan venäläisiä.

Osat vaihtuivat päikseen

Näytelmä on entuudestaan tuttu molemmille sen pääosannäyttelijöille. Heiskanen ja Peltola nimittäin olivat mukana myös kaksi vuotta sitten Helsingin Aleksanterin teatterin tekemässä versiossa. Vastaanotto oli tuolloin hyvä, sillä se myytiin loppuun. Duon roolitus oli tosin tuolloin nurinkurin. Ilkka Heiskanen on hypännyt Helsingissä nähdystä näyttelijäpomon roolista varsinaiseksi omistajaksi ja päinvastoin.

– Todella kiva tästä on nyt tehdä tuo toinen puoli, Antti Peltola kommentoi. Hän toteaa, että repliikit eivät tässä vaiheessa harjoituksia varmasti ole ikinä olleet näin hyvin tiedossa.

– Aika hyvin ne palailivat, kun harjoituksia aloitettiin, joskin paremmin vielä muisti ne aiemman roolihahmon replat, hän jatkaa.

– Hyväähän tässä on, että nyt voi kysyä kollegalta, miten tämä ja tuo kohta pitäisi näytellä, Heiskanen jatkaa.

Nyt käynnissä olevia lukuharjoituksia näyttelijät tekivät vielä pääkaupunkiseudulla. Paikan päälle Tampereella harjoittelemaan on tarkoitus päästä ohjaajan mukaan toukokuussa. Esityksen muissa rooleissa nähdään Onni Reili, Maija Silander, Jarkko Tiainen sekä Birgitta Putkonen. Kaksi viimeistä ovat kuuluneet Viikinsaaren kantaviin voimiin jo useamman vuoden.

Hyvätuuliset katsojat jäivät Heiskasen mieleen

Antti Peltola vierailee Viikinsaaressa nyt ensimmäistä kertaa, mutta ohjaaja Olka Horilalle ja Heiskaselle estradi on tuttu jo entuudestaan. Horilan edeltävä ohjaus Viikinsaaressa on toissavuonna nähty musikaali 506 ikkunaa. Heiskanen puolestaan vietti saaressa suven 2016, jolloin hän oli Mies joka ei osannut sanoa ei -näytelmässä suomenhevosen roolissa. Kokemusta hän muistelee lämmöllä ja myöntää odottavansa tulevaa kesää jo innoissaan.

– Viikinsaari on paikkana todella hieno, ja siellä on hyvät tunnelmat tehdä teatteria. Olen sitä mieltä, että sinne tulevat ovat jo valmiiksi plussahyvällä tuulella. Lauttamatkoineen tämähän täyttää kaikki onnistuneen retken vaatimukset, Heiskanen tuumaa.

Esitysaikataulussa mietittiin yrityksiä

Tuottajan toiveissa on, että näytelmä houkuttelisi teatteriin myös vähän nuorempaa porukkaa. Siis väkeä, jotka jättävät syystä tai toisesta ne perinteisimmät maalaiskomediat väliin. Lisäksi hän uskoo työpaikalle sijoittuvan komedian houkuttelevan paikalle myös yrityksiä.

– Yritykset ovat meille ehdottomasti tärkeä kohderyhmä. Tämä on myös yksi syy siihen, että ajoitimme näytelmän jatkumaan pitkälti elokuuhun, tuottaja kertoo.

Päätähtikaksikko on melko vakuuttunut siitä, että katsomoon päätyvä yleisö lähtee kotiin tyytyväisenä näkemäänsä.

– Minun mielestäni tämä on valtavan hauska ja erittäin hyvin kirjoitettu näytelmä, jossa repliikkien sisältä löytyy useampiakin merkitystasoja, Antti Peltola tuumaa.

– Ja tietysti näyttämösuoritukset ovat myös erinomaisia, Heiskanen lisää vino hymynkare huulilla.

_________________________________________________________________________

Toiveet korkealla

Ohjaaja ja näyttelijä myöntävät, että sataprosenttista varmuutta Pomon esittämisestä ei vielä ole. Koronaepidemia kun on kiusannut näyttämötyöntekijöitä oikein urakalla, ja mahdollistahan on, että rajoitukset jatkuivat kesälläkin. Ohjaaja on kuitenkin optimisti.

– Olen hyvin toiveikas tämän suhteen. Me olemme kuitenkin ulkotiloissa, ja ensi-iltakin on verraten myöhään eli vasta heinäkuun puolella. Eikä tällaista negatiivista ajatusta voi päästää ajatuksiin, ohjaaja tuumaa ja näyttelijät kertovat olevansa samoilla linjoilla. Antti Peltonen myöntää, että esimerkiksi hänestä on ihanaa palata töihin. Se kun ei ole ollut näyttelijälle viime aikoina mikään itsestäänselvyys.

– Olin täällä Tampereella työväenteatterilla tekemässä Pikku Vampyyria, kun korona alkoi, ja sen jälkeen esityksiä on peruuntunut tai siirtynyt harmittavan paljon, hän myöntää. Ilkka Heiskanen myöntää olleensa itse siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hänelle on riittänyt töitä melko mukavasti myös poikkeustilanteessa.

– Viime kevät oli hiljainen, mutta minulla on kuitenkin ollut radiokuunnelmaa, ohjaustyö Kotkassa ja kaikkea pikku sälää, Heiskanen kertoo ja huomauttaa, että monella kollegalla ja työkaverilla tilanne on ollut huomattavasti synkempi.

– Onhan tämä mielipuolista, kuinka rankalla kädellä tauti on iskenyt meidän alallemme. Surullisena tätä on katsonut etenkin nuorempien teatterintekijöiden puolesta, hän kertoo.

Teksti: Ville Kulmala

Kuva: Viikinsaaren kesäteatteri

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 8.6.2021