17.10.2003 klo 14:10
Lausunto

Hallituksen esitys koskien tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamista (HE 177/2002 vp)

Opetusministeriölle

Opetusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa hallituksen esityksestä tekijänoikeuslain muuttamiseksi (HE 177/2002 vp). Ehdotus ei olennaisesti poikkea siitä hallituksen esityksestä, joka oli eduskunnan sivistysvaliokunnan käsiteltävänä alkuvuodesta 2003. Suomen Yrittäjät ry esittää tästä opetusministeriössä jatkovalmistellusta hallituksen esityksestä lausuntonaan tiivistetysti seuraavat kommentit:

Julkinen esittäminen

Hallituksen esityksen 2 §:ään kirjoitettua julkisen esittämisen kohtaa on jatkovalmistelun yhteydessä hiukan muutettu niin, että se käsittää ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille tapahtuvan esittämisen lisäksi myös välittämisen. Tähän nimenomaiseen muutokseen Suomen Yrittäjillä ei sinällään ole huomautettavaa. Sen sijaan saman säännöksen yksityiskohtaisiin perusteluihin on myös tehty lisäyksiä, joita ei voida sellaisenaan hyväksyä. Pykälän perusteluihin on kirjattu uutuutena seuraava kohta:

”Julkisena esittämisenä pidetään myös teoksen saattamista samanaikaisesti useiden henkilöiden saataviin henkilökohtaisen kuvaruudun tai kuulokkeiden välityksellä esim. kirjastossa tai kielistudiossa, Jos henkilö itse voi määrätä ajankohdan, jolloin hän saa teoksen nähtävilleen tai kuultavilleen edellä mainittujen välineiden avulla, kyseessä on pyynnöstä tapahtuva yleisölle välittäminen”.

Oheinen perusteluteksti voi helposti yhdessä muun saman pykälän perusteluiden kanssa johtaa siihen tulkintaan, että kaikki ansiotoiminnan yhteydessä tarjottavat laitteet teosten esittämiseen synnyttävät perusteen tekijänoikeuskorvauksien maksamiselle ja kuuluvat näin oikeudenhaltijan yksinoikeuden piiriin. Tuoreesta oikeuskäytännöstä löytyy ratkaisu, joka tukee tätä perusteluosaan kirjattua ajatusmallia. Tekijänoikeusneuvoston lausunnon mukaan (TN 2001:13) kuulosuojainten käyttäminen työpaikalla katsottiin julkiseksi esittämiseksi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa työnantaja oli hankkinut radiolla varustetut kuulosuojaimet työntekijöidensä henkilökohtaiseen käyttöön ja työntekijöillä itsellään oli oikeus päättää, kuuntelivatko he musiikkia. Tällainen julkisen esittämisen piiriä laajentava tulkinta on omiaan johtamaan siihen, että kaikki työnantajan puolelta työntekijöille tarjottavat laitteet (mm. työsuhdepuhelin, tietokone, radio) katsottaisiin yleisölle välittämiseksi ja siten myös julkiseksi esittämiseksi.

Nykyisen oikeuskäytännön valossa Suomen Yrittäjät pitää ehdottoman tärkeänä, että hallituksen esityksen yksityiskohtaisia perusteluita tältä osin muutetaan. Lain esitöihin tulee selvästi kirjata, ettei pelkkä laitteiden luovuttaminen ole yleisölle välittämistä eikä siis yksinään riitä perusteeksi tekijänoikeuskorvausten maksamiselle.

Lisäksi katsotaan edelleen tärkeäksi nostaa esille lakiesityksen 2 §:ään kirjattu julkisen esittämisen käsite. Voimassa oleva tekijänoikeuslaki kuten ei puheena oleva ehdotuskaan sisällä minkäänlaista julkisen esittämisen määritelmää. Hallituksen esityksen mukaan oikeuskäytännössä katsotaan julkisen esittämisen rajat määritellyksi ja siten KKO:n ennakkopäätökset sellaisenaan sovellettaviksi lakiuudistuksen jälkeenkin. Suomen Yrittäjät pitää tätä ehdotukseen kirjattua ajatusta oikeuskäytännön nostamisesta oikeuslähteen asemaan hyvin arvelluttavana. Nykyinen oikeuskäytäntö nojaa olennaisilta kohdin aikaisempiin korkeimman oikeuden päätöksiin, jotka puolestaan ovat olleet perusteluiltaan hyvinkin puutteellisia (”on katsottava” tai ”harkitsee oikeaksi”- päätöksiä). Oikeuskäytännössä luotua rajanvetoa julkisen esittämisen suhteen ei voida pitää käyttäjäkunnan näkökulmasta kohtuullisena, koska päätösharkinnassa ei ole mitenkään huomioitu käyttäjinä toimineiden elinkeinonharjoittajien tosiasiallisia olosuhteita. Korkeimman oikeuden ratkaisuilla on ilman kirjoitetun lain tukea jatkuvasti laajennettu julkisen esittämisen käsitteen soveltamisalaa. Pelkkä oikeuskäytäntöön nojautuminen muodostaa merkittävän oikeusturvaongelman. Soveltamisalan laajentuminen mm. takseissa tapahtuvaan radion kuunteluun on esimerkki siitä, että laki nykymuodossaan on antanut mahdollisuudet niin laajaan soveltamisalaan, että sitä voidaan pitää ns. yleisen oikeustajun vastaisena. Soveltamisalaa on Suomen Yrittäjien mielestä selkeästi rajoitettava nykyisestä. Rajoittaminen voi tapahtua vain siten, että tekijänoikeuslaissa määritellään julkisen esittämisen sisältö. Määrittelyllä on kyettävä ohjaamaan julkisen esittämisen sisältö nykyistä kapeammaksi.

Hyvitysmaksu

Suomen Yrittäjien mukaan esitykseen sisällytetty kasettimaksujärjestelmän laajennus on edelleen liian laaja. Ehdotuksessa nykyinen kasettimaksujärjestelmä ulotettaisiin koskemaan kaikkia niitä tekijänoikeudella suojattuja teoksia ja maksun piiriin kuuluvia tallennusalustoja, joita merkittävissä määrin käytetään yksityiseen kopiointiin. Lakiesitystä tulisi tämän osalta muuttaa niin, että kasettimaksuvelvoite kohdistettaisiin vain niihin tallennusalustoihin, joita yksinomaan/pääasiassa käytetään yksityiseen kopiointiin.

Suomalainen lainsäädäntötyö on pitkälti noudattanut samansuuntaista sisällöllistä linjaa kuin muissakin Pohjoismaissa ja erityisesti Ruotsissa. Ruotsin tekijänoikeuslakiin ei olla tekemässä muutoksia sopivan hyvityksen osalta vaan korvausperusteet yksityisen kappaleen valmistamisesta on ehdotettu säilytettäväksi entisen käytännön mukaisena. Ruotsissa korvausperuste on määritelty laitteille, jotka on nimenomaan tarkoitettu käytettäväksi yksityiseen kopiointiin (”sådana produkter som är särskilt ägnade för privat kopiering, till exempel inspelningsbara cd, dvd, videokassetter och mp3-spelare”). Suomen tulisi noudattaa Ruotsin omaksumaa kantaa korvausperusteiden määrittelyn suhteen.

Suomen Yrittäjät katsoo, että kasettimaksu pitäisi sitoa ainoastaan todelliseen käyttöön eikä tallennuskapasiteettiin. Kasettimaksujen jälkikäteistä palautusta pidetään niin ikään riittämättömänä. Kyseinen palautusmenettely olisi yritysten kannalta kohtuuton johtaen ylimääräiseen palautusbyrokratiaan ja kustannusrasitteeseen. Yritykset tulisi yksiselitteisesti vapauttaa hyvitysmaksun piiristä.

Suomen Yrittäjät katsoo aikaisemmassa lausuntovaiheessa ilmaisemansa kannan mukaisesti, että hyvitysmaksu ei saisi lainkaan koskea yritystoiminnassa käytettäviä laitteita. Yritystoiminnassa ei ole sallittua käyttää eikä kopioida tekijänoikeudella suojattua aineistoa ilman oikeudenhaltijan lupaa, direktiivi ei tätä ehdotettua maksupohjan laajennusta edellytä eikä ehdotuskaan sisällä riittäviä perusteita sen tueksi.

Työsuhdetekijänoikeus

Lakiehdotuksen eduskuntakäsittelyn päätyttyä sivistysvaliokunta on kehottanut opetusministeriötä jatkovalmistelussa huomioimaan työsuhdetekijänoikeutta koskevat kysymykset. Nyt puheena olevaan hallituksen esitykseen ei kuitenkaan sisälly kannanottoa työsuhdetekijänoikeudesta osana tekijänoikeuslainsäädännön uudistusta. Suomen Yrittäjät pitää tärkeänä työsuhdetekijänoikeutta koskevan yleissäännöksen kirjaamista tekijänoikeuslakiin siten, että työsuhteessa luodun tekijänoikeudellisesti suojatun aineiston taloudelliset oikeudet siirtyvät suoraan lain nojalla työnantajalle.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja

Riikka Tähtivuori
lainopillinen asiamies