Lausunto eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostolle lisätalousarvioesityksestä HE 67/2002 vp erityisesti painottuen työllisyystoimenpiteiden vaikuttavuuteen

Työllisyysvaikutukset

Talousarvioesityksessä arvioidaan aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden, tässä tapauksessa työllistämistoimien, vaikutuksia toimenpiteillä työllistyneiden määrää laskemalla, ali ns. bruttovaikutusta.1) Tämän arvion mukaan yhteensä 4.083.000 euron työllistämistoimet johtavat 645 henkilötyövuoden työllisyysvaikutuksiin.

Vaikuttavuusarvioiden perusteena edellä mainittu bruttovaikutus on kuitenkin harhaanjohtava. Työmarkkinoille on tyypillistä huomattava dynamiikka: uusia työsuhteita solmitaan jatkuvasti, myös ilman erityisiä työllistämistukia. Työllisyystoimenpiteiden vaikuttavuutta arvioitaessa onkin perusteltua käyttää ns. nettovaikuttavuutta, jolloin pyritään mittaamaan toimenpiteiden osallistumisen vaikutusta. Tämä mittaamistapa edellyttää työllisyystoimiin osallistuneiden henkilöiden vertaamista sellaisiin henkilöihin, jotka eivät toimenpiteiden kohteena ole olleet. Luonnollisesti tällöin toimenpiteisiin osallistuneiden henkilöiden ja vertailuryhmän on oltava mahdollisimman samankaltaisia.

Vuoden 1997 työvoimapoliittisten toimien vaikuttavuus seurantavuonna 1998 oli seuraavanlainen (taulukko mukailtu lähteessä mainitusta artikkelista)

Taulukossa esitettyjen tulosten mukaan työllistäminen kuntatyönantajalle näytti olevan pitempiaikaisen työllistymisen kannalta tehotonta. Suora johtopäätös taulukosta antaisi itse asiassa olettaa, että työllisyystoimenpiteillä on kielteinen vaikutus: Kuntien työllistämistoimenpiteiltä välttyneet ovat työllistyneet paremmin kuin niissä mukana olleet. Tulkinnoissa on kuitenkin syytä olla varovainen, sillä vertailututkimuksiin sisältyvien virhemahdollisuuksien vuoksi kovin pienet erot on syytä jättää huomiotta.

Työllisyystoimet yksityiselle sektorille näyttävät sitä vastoin tuottavan positiivisia tuloksia. Tässäkin suhteessa varauksellisuus on paikallaan, sillä yksityisen sektorin toimenpiteisiin valikoituu erilaisia henkilöitä kuin kuntien toimenpiteisiin.

Vaikutukset sosiaaliseen syrjäytymiseen

Työvoimapoliittisia toimia on niiden työllisyysvaikutusten ohella tarkasteltava myös keinona torjua työttömäksi joutuneiden syrjäytymistä. Tässä suhteessa toimet vaikuttavat ainakin kahdella tavalla:

1. Työllistämistoimien aikana maksettu palkka on työttömyysturvaetuuksia ja niitä täydentäviä sosiaalisia tulonsiirtoja suurempi. Tulojen nousu lievittää köyhyyttä ja mahdollistaa aktiivisemman ja täysipainoisemman elämän.

2. Toimenpiteillä tuetun työllistämisjakson aikana aiemmin työttömänä ollut henkilö pääsee mukaan työhön ja työyhteisöön. Tämä palauttaa työttömänä olleen henkilön itsetuntoa, sosiaalisia kykyjä ja pitkän tähtäyksen työelämävalmiuksia.

Edellä olevat vaikutukset saattavat kuitenkin jäädä vähäisiksi tai olemattomiksi.

1. Työllistämistoimilla tuetuista töistä maksettavat palkat ovat säännönmukaisesti kyseisen työn ja ammattialan palkka-asteikkojen alapäästä. Tulojen nousu ei sen vuoksi ole merkittävä – esimerkiksi asuntovelkojen tai muiden vastaavien suurten menojen hallinnan kannalta. Vielä olennaisempaa on, että tulojen lisäys ei sinänsä välttämättä helpota syrjäytymisen varsinaisia ongelmia. Syrjäytyminen ei ole sama asia kuin pienituloisuus: pienituloinen korkeakouluopiskelija ei ole lainkaan syrjäytynyt. Vastaavasti työllistetty henkilö, joka joutuu tyytymään työllisyystöistä maksettavaan – kenties työttömyysjaksoa edeltänyttä pienempään – palkkaan, ei koe elämänhallintamahdollisuuksiensa lainkaan parantuneen työllistämistöissä.

2. Toista edellä olevista perusteista onkin arvioitava työllisyystöiden pitkän tähtäyksen vaikutuksista elämänhallintaan. Edellä olevat työllisyysvaikutusarviot käyvät hyväksi osviitaksi vaikutuksista elämänhallintaan: Jos työllisyystoimet eivät paranna, tai kenties jopa huonontavat, työllistymistä avoimille työmarkkinoille, on niillä haitallinen vaikutus itsetuntoon, sosiaalisiin kykyihin ja työelämävalmiuksiin.

Muita vaikutuksia

Aktiivista työvoimapolitiikkaa pidetään julkisessa keskustelussa keskeisenä valtiovallan toimena työttömyyden lieventämisessä. Välillisesti vaikuttavaan rakenne- tai finanssipolitiikkaan verrattuna se on helposti konkretisoitavaa ja ymmärrettävää. Lisäämällä työllisyysmäärärahoja valtiovalta viestittää kantavansa huolta työttömyydestä. Tällä on merkitystä paitsi kansalaismielipiteelle, myös useille etujärjestöille.

Työllisyystoimenpiteillä voidaan myös saada aikaan tilapäisiä muutoksia eri talousalueiden työllisyys- ja työttömyysasteen eroissa. Erityisesti työllisyysmäärärahojen osoittaminen julkiselle sektorille vaikuttaa työttömyyteen niillä alueilla, joilla sekä työttömyys että julkisen sektorin työllisyysosuus ovat suuria. Osittain määrärahat ovat myös omiaan tasoittamaan kuntatalouksien eroja – samasta syystä.

Yhteenvetona on toteamme seuraavaa:

Kunnioittaen

Suomen Yrittäjät ry

1) Työllisuyysvaikutusarvion perusteena on Työelämän tutkimuskeskuksen tutkijan, yhteiskuntatiet. lis. Simo Ahon artikkeli Työpoliittisessa Aikakauskirjassa 4/2001, julkaisija Työministeriö. Termit ”bruttovaikutus” ja ”nettovaikuttavuus” ovat artikkelissa käytettyjä.