Lausunto ehdotuksesta ulosottokaareksi ja verotäytäntöönpanolaiksi

Oikeusministeriölle

Lausuntonaan oikeusministeriössä laaditusta ehdotuksesta ulosottokaareksi ja verotäytäntöönpanolaiksi Suomen Yrittäjät ry esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Suomern Yrittäjät pitää hyvänä, että useassa vaiheessa vuosien mittaan toteutettu ulosottolainsäädännön kokonaisuudistus ollaan nyt saamassa valmiiksi ja että eri aikoina tehdyt lainmuutokset kootaan uuteen ulosottokaareen.

Ehdotuksen sisältöön koskien mm. ulosotto-organisaation muutoksia, alaikäisen velallisen asemaa taikka täytäntöönpanoa ja muutoksenhakua Suomen Yrittäjillä ei ole lausuttavaa. Yrittäjäjärjestön näkökulmasta merkittävin ehdotukseen sisältyvä muutos koskee velkavastuun enimmäiskestoa. Ehdotuksessa velkavastuun kestolle asetettaisiin nykyistä ehdottomampi takaraja.

Velkavastuun enimmäiskesto

Tällä hetkellä luonnolliselta henkilöltä voidaan periä ulosottotoimin saatavaa 15 vuoden ajan maksutuomiosta laskettuna ja tietyissä tapauksissa 20 vuotta. Määräaikaa voidaan tietyin edellytyksin tuomioistuimen päätöksellä pidentää enintään 10 vuodella.Velkojan on vaadittava pidentämistä kahden vuoden kuluessa em. 15/20 vuoden määräajan päättymisestä. Ulosottoperusteen vanhentumisesta huolimatta saatava jää olemaan, millä on käytännön merkitystä lähinnä vasta velallisen kuoltua: velkojalla on oikeus saada tällainen vanha velkansa maksuun kuolinpesän varoista.

Nyt oikeusministeriön työryhmä ehdottaa, että luonnolliselta henkilöltä oleva saatava lakkaisi olemasta kokonaan voimassa kun em. kahden vuoden moiteaikakin on umpeenkulunut eikä jatkoaikaa saatavan voimassapitämiseksi ole myönnetty. Vanhentunut velka ei siten olisi enää perittävissä kuolipesän varoistakaan. Lopullinen vanhentuminen tapahtuisi siis normaalisti 17 vuoden kuluttua maksutuomiosta. Vanhentuminen ei kuitenkaan koskisi muita kuin sellaisia saatavia, joille on haettu maksutuomio. Saatava, jota ei ole oikeudellisin keinoin yritettykään periä, pysyisi voimassa jatkuvasti, kunhan sen voimassaolo uudistetaan määräajoin vanhentumislain mukaisesti.

Muutos ei välttämättä olisi käytännön tasolla huomattava, koska jo ulosottoperusteen vanhentuminen merkinnee monessa tapauksessa sitä, että saatavaa ei enää tulla perimään velalliselta. Alkuperäiset velkojat ovat useimmiten myyneet saatavansa esim. perimistoimistoille ja sillä tavoin itse luopuneet velan enemmästä perimisestä. Oikeusministeriön ehdotuksesta ilmeneekin, että vanhoissa ennen vuotta 1993 syntyneissä saatavissa perintätoimistot ovat velkojina n. 75 %:ssa saatavia. Näistä vanhoista saatavista on kertynyt ulosmittauksessa maksuja vuodessa noin 0,5 % saatavan määrästä kun uudemmissa veloissa kertymää on tullut n. 8 %. Vanhoissa saatavissa maksuja on saatu lähinnä toistuvaistulon, käytännössä siis velallisten eläkkeiden ulosmittauksesta. Nyt ehdotettu lopullisen vanhentumisen säätäminen siis rajoittaisi lähinnä perimistoimistojen mahdollisuuksia saada velkaa perityksi aikanaan kuolinpesän varoista. Tätä kautta se myös vaikuttaisi jossain määrin siihen hintaan, jonka velkoja voi saada saatavastaan myydessään sen perimistoimistolle.

Vaikka muutoksella ei olisi enää kovin suurta käytännön vaikutusta huomioon ottaen jo aiemmin toteutettu ulosottoperusteen vanhentumista koskeva muutos, periaatteelliselta kannalta se olisi kuitenkin olennainen, koska saatava lakkaisi kokonaan. Sopimusten sitovuuden periaatteeseen tulisi siten ehdoton ajallinen rajoitus. Käytännölliseltyä merkitykseltään määräajan säätäminen vuonna 2001 ulosottoperusteen vanhentumiselle oli kuitenkin selkeästi vaikuttavampia ja tärkeämpi toimenpide kuin nyt ehdotetut säännökset velan lopullisesta vanhentumisesta. Tuolla muutoksella poistettiin käytännössä vanhojen velkojen perimismahdollisuus. Tähän nähden oikeusministeriön nyt ehdottamaa lopullisen vanhentumisen säätämistä voisi pitää vanhentumissääntelyn selkeyttämisenä, kun mahdollisuus periä saatavaa vielä kuolinpesän varoista poistuisi. Epäselväksi tilanne tosin jäisi edelleen sen johdosta, että ne saatavat, joille ei ole haettu maksutuomiota, säilyisivät tulevaisuudessakin rajoituksetta voimassa.

Nyt ehdotetun muutoksen mahdolliset kielteiset vaikutukset kansalaisten maksukäyttäytymiseen eivät nähdäksemme poikkea ulosottoperusteen vanhentumiseen kytkeytyvistä vaikutuksista. Maksumoraaliin ehdotetut muutokset eivät siten toisi lisäheikennystä.

Oikeusministeriön ehdotuksessa arvioidaan mielestämme oikein niitä myönteisiä vaikutuksia, joita saatavan lopullisella vanhentumisella olisi. Olemme yhtä mieltä siitä’, että kansalaisen ns. normalisoitunut taloudellinen toimintamahdollisuus edesauttaa harmaan talouden ehkäisemistä ja vähentää olennaisesti velallisten tarvetta järjestellä omaisuuttaan normaalista poikkeavalla tavalla. Samoin halu työllistyä tai aloittaa yritystoiminta on parempi kuin siinä tilanteessa, että velkavastuu säilyy.

Suomen Yrittäjät hyväksyy näin ollen ehdotuksen saatavan lopullisesta vanhentumisesta.

Verosaatavien vanhentuminen

Mietinnössä ehdotetaan myös säädettäväksi uusi verotäytäntöönpanolaki, joka korvaisi nykyisen veroulosottolain. Lain sisältöön ei ole ehdotettu tehtäväksi merkittäviä muutoksia. Niinpä myös verojen viiden vuoden vanhentumisaika laskettaisiin edelleen kustakin maksuunpanopäätöksestä, mikä johtaa siihen, että vanhentumisaika verosaatavalle alkaa aina uudelleen, kun aikaisempaan maksuunpanopäätökseen tehdään jokin muutos. Näin silloinkin, kun muutos on koskenut vain vähäistä osaa maksuunpannusta verosta. Suomen Yrittäjien mielestä vanhentumisajan tulisi verosaatavien kohdalla alkaa ensimmäisestä maksuunpanopäätöksestä eikä muutosten tekemisen siihen tulisi aiheuttaa vanhentumisajan uudelleen alkamista.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Rauno Vanhanen
johtaja