26.3.2004 klo 11:26
Lausunto

Lausunto Euroopan Yhteisöjen Komission ehdotuksesta Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla

Eduskunta

Direktiivin tavoitteet

Suomen Yrittäjät katsoo, että palveluiden sisämarkkinoiden tehostaminen on kannatettava tavoite. Sisämarkkinat eivät palvelualoilla toimi moitteettomasti, ja sen vuoksi nyt käsillä olevan direktiiviluonnoksen valmistelu on ollut perusteltua.

Suomalaisten palveluelinkeinojen asemaa vahvistaa sisämarkkinoiden toimivuuden tehostaminen vähentämällä muiden EU-jäsenmaiden tarpeettomia ja haitallisia säännöksiä sekä purkamalla ja karsimalla ylimääräistä byrokratiaa. Jäsenmaissa on edelleen liian paljon säännöksiä ja käytäntöjä, jotka haittaavat jäsenvaltioiden väliset rajat ylittävää palveluiden tarjontaa ja palveluyritysten etabloitumista toiseen jäsenvaltioon. Voidaan perustellusti arvioida yleisellä tasolla, että suomalaisen järjestelmän sisältämät esteet palveluiden liikkumiselle ovat vähäisemmät kuin monen muun jäsenmaan. Näin ollen komission luonnos on suomalaisten pk-yritysten kannalta oikeansuuntainen.

Direktiiviluonnoksen soveltamisala ja sisältö ovat niin laajoja, että erityisesti sen vaikutusten toimialakohtainen arviointi vaatii vielä tarkkoja jatkoanalyyseja. Toimialat, joita direktiivi koskisi, ovat hyvin erilaisia. Kuluttajapalveluiden, yrityspalveluiden, julkisten palveluiden jne. markkinat, joita kaikkia joudutaan tarkastelemaan direktiivin valossa, poikkeavat merkittävästikin rakenteeltaan.

Esimerkiksi eri jäsenvaltioiden sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmät poikkeavat toisistaan huomattavasti ja kuuluvat pääsääntöisesti kansallisesti päätettävien asioiden joukkoon. Toisaalta sosiaali- ja terveyspalvelutkin muodostavat palvelumarkkinoita, joilla olisi tarpeen luoda riittävän markkinalähtöisiä toimintatapoja ja joilla voi olla tarpeettomia esteitä rajat ylittävään palvelukauppaan EU:n alueella. Vaikka suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluyritysten kannalta suurimmat ongelmat tällä hetkellä liittyvätkin kansallisten markkinoidemme kehittymättömyyteen, on palveluviennin mahdollisuuksista huolehtiminen myös mainituilla toimialoilla tärkeää.

Jo nyt voidaan arvioida, että toteutuessaan direktiivi johtaisi Suomessa myös uusiin viranomaismenettelyihin ja uuteen byrokratiaan, kuten keskitettyjen asiointipisteiden luomiseen. Näiltä osin direktiivin tavoitteet voidaan Suomen tapauksessa toteuttaa nykyisten viranomaisten yhteistyötä tiivistämällä ja kehittämällä.

Suomen tulee ehdotuksen jatkovalmistelussa huolehtia siitä, että direktiivistä koituisi mahdollisimman vähän uusia käytännön toimintaa haittaavia säännöksiä. Direktiivin tulee olla niin joustava kuin mahdollista, sen tehokkuutta kuitenkaan vaarantamatta. Itsessään direktiiviehdotus on niin laaja ja vaikeaselkoinen, että huoli byrokratian lisääntymisestä ei vaikuta täysin aiheettomalta.

Direktiivin toimialakohtaisista vaikutuksista soveltamisalasäännöksen valossa

Luonnoksen 2 artiklan sisältö on herättänyt suomalaisilla kuljetustoimialoilla kysymyksen direktiivin soveltamisalasta. Mainitussa artiklassa kuljetuspalvelut suljetaan pois direktiivin soveltamisalan piiristä, sikäli kuin niitä jo säännellään yhteisön säädöksissä. Artiklan perustelutekstissä (kohta 12) mainitaan sellaisina palveluina, joihin direktiiviä sovellettaisiin, mm. arvokuljetukset ja vainajien kuljetukset, mutta ei esimerkiksi taksipalveluja, joiden merkitys on kuitenkin huomattavasti suurempi. Suomen kannanottoja harkittaessa luonteva lähtökohta on, että kuljetuspalveluita ei ole syytä ottaa direktiivin piiriin, vaan niiden kohdalla on tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa samoja tavoitteita sektorikohtaisella yhteisösääntelyllä.

Direktiivin soveltamisala on merkittävä kysymys esimerkiksi taksiliikenteen harjoittamisen kannalta. On ilmeistä, että soveltamisalasäännöksen jonkin asteisesta epämääräisyydestä ja perusteluiden niukkuudesta huolimatta direktiiviä olisi tarkoitus soveltaa myös taksiliikenteen harjoittamiseen. Taksiliikennettähän ei tällä hetkellä säännellä yhteisön säännöksillä tavalla, joka automaattisesti sulkisi ne pois direktiivin soveltamisalasta.

Suomen Taksiliitto ry, joka on Suomen Yrittäjien toimialajärjestö, on toimittanut kauppa- ja teollisuusministeriöön oman lausuntonsa toimialan näkemyksistä alan tulevan sääntelyn suhteen. Maantiealan kansainvälinen järjestö IRU on muistion mukaan ollut aloitteellinen EU:n suuntaan esittäen valmistelun käynnistämistä mm. alalle tulon yhteisistä kriteereistä. Pidämme välttämättömänä, että mainittu valmistelu sen aikanaan käynnistyessä EU:n toimielimissä kytketään direktiivin valmisteluun. Toistamme sen, että olisi loogista jos eri kuljetuspalveluita näiltä osin säänneltäisiin samantyyppisin yhteisösäännöksin.
Todettakoon, että taksiliikenteen lainsäädäntökysymyksiä selvitetään parhaillaan myös kansallisessa lainvalmisteluhankkeessa. Myös tämä työ on syytä ottaa huomioon valmisteltaessa Suomen kantoja direktiiviehdotukseen.

Joka tapauksessa on tarpeellista käydä huolellisesti läpi kaikki ne kansalliset järjestelmät, joihin direktiiviä tultaisiin soveltamaan. Eri järjestelmillä on omat historiansa ja omat sinänsä yleensä hyväksyttävät tarkoitusperänsä. Niitä ei ole luotu sisämarkkinoiden toimivuuden estämiseksi, vaan ne voivat liittyä esim. kuluttajansuojaan, liikenneturvallisuuteen tai muihin vastaaviin perusteisiin. Säännösten arviointi on suoritettava objektiivisesti ja riittävän laaja-alaisesti. Lupajärjestelmien vaikutuksia onkin selvitettävä avoimesti ja riittävällä kriittisyydellä. Tässä suhteessa direktiivin yleinen lähtökohta vaikuttaa riittävän neutraalilta, kunhan kunkin palvelun mahdolliset ominaispiirteet otetaan riittävästi huomioon.

Direktiivin soveltamisalaan liittyy eräs laajempi kysymys, jolla on suoranaisia vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan. On luontevaa, että päällekkäistä sääntelyä vältetään, joten direktiivin 2 artiklan rajaukset ovat perusteltuja. Toisaalta kuitenkin myös materiaalinen yhteisön lainsäädäntö on omiaan vaikuttamaan markkinoille pääsyyn ja toimintaan. Kaikissa olosuhteissa on huolehdittava siitä, että palveludirektiivin ja materiaalisen sääntelyn vaikutukset ovat samansuuntaisia. Suomen kannalta dramaattinen esimerkki tilanteesta, jossa yhteisön lainsäädäntö on omiaan vaikuttamaan kielteisesti toimialan yritystoimintaan, on maantieliikenteen työaikasäännösten laaja ulottaminen omistajayrittäjään. Horisontaalinen sääntely, jolla huolehditaan lupamenettelyiden ja muun palveluiden vapaaseen liikkumiseen vaikuttavan byrokratian tarkoituksenmukaisuudesta, on hyödytöntä, jos toisaalla asetetaan kohtuuttomia vaatimuksia pienten yritysten toiminnalle.

Hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen

Yleinen, 5 artiklassa säädetty velvollisuus keventää erilaisia palveluelinkeinoihin kohdistuvia menettelyjä ja muodollisuuksia on oikeansuuntainen.

Direktiiviluonnoksen 6 artiklassa edellytetään erityisen keskitetyn asiointipisteen perustamista vuoden 2008 loppuun mennessä. Asiointipisteellä olisi erinäisiä direktiivin toteutumiseen liittyviä tehtäviä. Ajatus keskitetystä asiointipisteestä on hyvä, mutta jatkovalmistelussa on huolehdittava siitä, että turhaa uutta byrokratiaa ei synnytetä.

Olennaista on, että palveluntarjoajat saavat kustakin jäsenmaasta oman toimialansa kannalta tarpeelliset tiedot. Siksi asiointipiste voisi olla myös sähköinen tietosivu, jossa kerrottaisiin yhteisesti määritellyt asiat ja ne eri viranomaiset ja tahot, joihin kussakin asiassa tulee olla yhteydessä. Olemassa olevien viranomaispalveluiden kehittäminen on tarkoituksenmukainen tie direktiivin tavoitteeseen pääsemiseksi. On huomattava, että EU:llakin on omat jäsenvaltioiden alueella toimivat informaatiopisteensä. Myös elinkeinoelämän järjestöjä voidaan hyödyntää tarpeellisen informaation saatavuuden turvaamiseksi.

Yksi olennainen kysymys, joka vaikuttaa palvelujen liikkumiseen ja asiointipisteiden toimintaan, on kieli. Mitä paremmat sähköiset informaatiojärjestelmät on olemassa, sitä tehokkaammin tietoja voidaan antaa useammilla kielillä. Selvää on, että jos asiointipisteet antavat neuvontaa ja tietoja vain jäsenvaltion omalla kielellä, niiden toiminta ei juuri sisämarkkinoiden toimintaa edistä.

Lupajärjestelmiä koskeva 9 artikla määrittelee ehtoja, joita erilaisten lupajärjestelmien on täytettävä. Vaikka onkin selvää, että säännöksiä voidaan alkaa soveltaa vasta kun direktiivi on aikanaan saatu voimaan, olisi jo nyt osana direktiivin jatkovalmistelua syytä selvittää eri EU-maiden ylläpitämät sellaiset lupajärjestelmät, joita jatkossa joudutaan arvioimaan palveludirektiivin puitteissa. Sinänsä lupajärjestelmille asetettavat edellytykset vaikuttavat lähtökohdiltaan objektiivisilta ja hyväksyttäviltä. Tosin esimerkiksi tarveharkintaa koskeva artiklan 14 kohta on erittäin epäselvästi kirjoitettu.

Alkuperämaaperiaate

Lähtökohtana alkuperämaaperiaate on luonteva, kun tavoitteena on sisämarkkinoiden tehostaminen ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten palveluviennin helpottaminen. On kuitenkin ilmeisen selvää jo ehdotetun poikkeusluettelon valossa, että asia vaatii jatkovalmistelua ja -selvityksiä. Esimerkiksi 17 artiklan 21) kohdan sanamuoto ”kuluttajan tekemiin palvelujen tuottamista koskeviin sopimuksiin siltä osin kuin niitä koskevia säännöksiä ei ole kokonaan yhdenmukaistettu yhteisön tasolla” on tulkinnanvarainen ja kyse on kuitenkin varsin keskeisestä poikkeuksesta.

Työntekijöiden tilapäinen lähettäminen

Työntekijöiden tilapäistä lähettämistä koskevan 24 artiklan mukaan alkuperäjäsenvaltion edellytettäisiin varmistavan, että palveluntarjoaja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alkuperäjäsenvaltion ja lähettämisen kohdejäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille toimitetaan kahden vuoden kuluessa siirron päättymisestä tietyt direktiivissä erikseen mainitut tiedot.

Käsityksemme mukaan direktiiviehdotuksen tarkoituksena ei ole ollut luoda palveluntarjoajalle velvollisuutta toimittaa kyseisiä tietoja jokaisen lähetetyn työntekijän osalta, vaan direktiiviehdotuksen tarkoituksena on ollut varmistaa, että palveluntarjoaja pystyy toimittamaan kyseiset tiedot pyydettäessä, mikäli niitä tiedustellaan kahden vuoden kuluessa siirron päättymisestä. Suomen Yrittäjät katsoo, ettei jokaista lähetettyä työntekijää koskevan ilmoitusvelvollisuuden luominen ole perusteltua, mutta palveluntarjoajalle voidaan asettaa em. velvollisuus säilyttää tiedot kahden vuoden ajan voidakseen luovuttaa tiedot pyydettäessä niitä tiedustelevalle viranomaiselle.

24 artiklassa on luotu kaksiportainen järjestelmä, jossa sekä kohdejäsenvaltion että alkuperäjäsenvaltion viranomaiset ovat mukana lähetettyjen työntekijöiden työehtojen valvonnassa. Suomen Yrittäjät pitää tällaista kaksiportaista menettelyä varsin raskaana, mutta katsoo, että se voidaan toteuttaa direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi.

Kolmansien maiden kansalaisten tilapäistä siirtoa koskeva 25 artikla edellyttäisi ilmeisesti muutoksia Suomen ulkomaalaislainsäädäntöön. Suomen Yrittäjät katsoo kuitenkin, ettei ulkomaalaislainsäädännön muuttamiselle näiltä osin ole esteitä.

Palvelujen laatu

Palvelujen laatua koskevat säännökset ovat ymmärrettäviä sitä taustaa vastaan, että kuluttajien luottamus palveluiden asianmukaiseen laatuun on markkinoiden kehittymisen kannalta tärkeää. Direktiiviluonnoksen säännökset vaikuttavat kuitenkin kankeilta. Niiden jatkovalmistelussa on pyrittävä kuluttajansuojan turvaamiseen kuitenkaan tarpeettomia uusia velvoitteita luomatta.

Luonnoksen 26 artiklan informaatiovelvoitteet ovat hyvin laajoja. Ottaen huomioon, että tietoja on artiklan mukaan annettava ennen sopimuksen tekemistä, säännösehdotukset eivät ole käytännössä toteuttamiskelpoisia ainakaan kaikissa tilanteissa. Mahdollisuus antaa tiedot sähköisessä muodossa helpottaa velvoitteen täyttämistä, mutta vaikuttaa jossakin määrin ristiriitaiselta sen edellytyksen kanssa, että tiedot on aina annettava ennen sopimuksen tekemistä.

Luonnoksen 27 artiklassa edellytettävät ammatilliset vakuutukset ja takuut tuntuvat yksityisten palveluntarjoajien kannalta ylimitoitetuilta. Tässä kysymyksessä tulee antaa joustavasti erilaisia mahdollisuuksia järjestää palvelujen ostajan riittävä suoja. Myös säännösehdotus, jossa luodaan palveluntarjoajalle velvollisuus takuun tai vakuuden esittämisestä palvelun ostajalle on raskas.

Rinnakkaistoimet palveluiden laadun kehittämiseksi vaikuttavat oikeansuuntaisilta. Hyvän laadun edistäminen edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Eri asia on, että direktiivin asianomaisia säännöksiä ei voida pitää vahvasti velvoittavina ja että yhteistyön tekeminen on välttämättömyys jo kansallisista syistä johtuen.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Antti Neimala
johtaja