Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n ja maatilatalouden tuloverolain 7 §:n muuttamisesta

Valtiovarainvaliokunta
Verojaosto

Muutoksen tausta

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja maatilatalouden tuloverolain säännöksiä siten, että sakkojen ohella kaikki oikeudenvastaisten tekojen johdosta määrätyt ja oikeussäännösten noudattamista tehostavat sanktionluonteiset maksuseuraamukset olisivat vähennyskelvottomia. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin ehdotetaan sisällytettäväksi säännös myös siitä, että lahjukset ja muut vastaavat epäasiallisessa tarkoituksessa annetut edut eivät olisi tuloverotuksessa vähennyskelpoisia.

Lausunto

Sanktionluonteisten maksujen vähennyskelvottomuus

Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin sisällytetty sakkojen, pysäköintivirhemaksujen, ylikuormamaksujen tai muiden vastaavien rangaistusluonteisten maksuseuraamusten vähennyskelvottomuus on rajannut selkeästi kulujen vähennyskelvottomuuden nimenomaan rangaistuksenluonteisuuden pohjalta. Hallinnollisessa menettelyssä määrättävään sanktionluonteiseen seuraamukseen ei ole tätä vähennyskelvottomuutta liitetty.

Yritykselle määrättävän taloudellisen seuraamuksen taustalla on kyseessä olevan erityislainsäädännön vastainen menettely. Menettelyn lainvastaisuus todetaan hallinnollisessa menettelyssä, jossa usein luodaan tiettyyn kaupalliseen alaan liittyvien normaalien toimintatapojen rajoja. Sinänsä sanktionluonteisen seuraamuksen määrääminen voi olla hyvin laajojen selvitysten ja äärimmäisen tarkkojen rajanvetojen tulosta ja arviointi suoritetaan aina jälkikäteen. Yritysten ei ole usein helppoa tiedostaa tehneensä virhettä tai menetelleensä siten virheellisesti, että laissa määrätty seuraamus voidaan määrätä. Erityisen vaikeaa tällainen arviointi on liiketoimintaa harjoitettaessa ja päätöksiä tehtäessä. Kyse on selkeästi toiminnasta, joka liittyy tulon hankkimiseen. Hallituksen esityksen luonnostekstissä on nostettu tältä osin esimerkeiksi kilpailu-, päästökauppa-, rahoitustarkastus- ja viestintälainsäädäntö. Menettelylle määrätty sanktio arvioidaan suhteessa menettelyn säännöstenvastaisuuteen. Vähennyskelvottomuus verotuksessa tekisi taloudellisen seuraamuksen huomattavasti ankarammaksi ja aiheuttaisi seuraamusten kumuloitumisen. Vähennyskelvottomuuden epääminen voi tällöin muodostua jopa kohtalonkysymykseksi koko yritykselle. Kyseisiä maksuja ei myöskään määrätä yksityishenkilöille, joten eriarvoisuutta verokohtelun osalta ei voida käyttää perusteluna siten kuin luonnoksessa on esitetty.

Kilpailunrajoituslainsäädännön osalta on lisäksi todettava, että seuraamus voi olla taloudellisesti erittäin merkittävä, enimmillään 10 prosenttia yhtiön tai konsernin liikevaihdosta. Päästökauppalailla on pyritty rajoittamaan globaalilla tasolla tiettyjä teollisuuden päästöjä ja päästöoikeudet ovat ainakin jollakin aikavälillä niukka hyödyke; niitä ei ole välttämättä edes hankittavissa markkinoilta. Todettakoon myös, että verohallituksessa on valmisteilla ohjeluonnos päästökaupan verotukseen liittyvistä kysymyksistä. Etujärjestöillä lausunnolla olleen luonnoksen mukaan puheena olevat maksut olisivat vähennyskelpoisia. Ohjeluonnoksen mahdollisen muutoksen osalta ei lausuntoja ole pyydetty.

Edellä käsitellyt hallinnollisessa järjestyksessä määrättävät maksut poikkeavat taloudelliselta luonteeltaan sakoista ja muista rangaistusluonteisista maksuista. Niiden vähennyskelvottomuutta ei tulisi rajoittaa laajentamalla EVL 16 §:n ja MVL 7 §:n säännöksiä.

Veronkorotuksen vähennyskelvottomuus

Veronkorotusten täydellisen vähennyskelvottomuuden perusteena on esitetty, että veronkorotuksen taustalla on aina ilmoittamisvelvollisuuden puutteellinen tai virheellinen täyttäminen. Koska kyse on kuitenkin aina yksittäisestä tilanteesta ja tietyistä olosuhteista, joissa veronkorotus on määrätty, tulisi tämä erityispiirre ottaa huomioon eikä säätää veronkorotusta vähennyskelvottomaksi. Esimerkiksi aliurakoitsijoiden käyttämisen yhteydessä jälkikäteen verotarkastusten yhteydessä tehtävät arvioinnit työn tekijän olosuhteista ja suhteesta toimeksiantajaan ovat usein sellaisia, ettei toimeksiantajalla voida osoittaa olevan moitittavaa huolimattomuutta hänen käsiteltyä työn tekijää itsenäisenä yrittäjänä palkansaajan sijaan. Koska veronkorotuksen määräämisen taustalla olevat yrityksen toimet ja niiden perusteet ovat varsin moninaiset ja vain harvoissa tapauksissa selkeästi moitittavat tai törkeän puutteelliset, ei veronkorotuksen vähennyskelpoisuutta tulisi rajoittaa nykyisestä. Seuraamusten taloudellinen merkitys on yleensä pk-sektorin yrityksille jo likviditeetin kannalta erittäin raskas. Yksinään korkoseuraamusten suuruus (veronlisäyksen määrä 9 % vuonna 2005) ja niiden vähennyskelvottomuus verotuksessa ovat jo riittävän ankaria.

Lahjusten käsittely verotuksessa

Lahjuksen antamisesta aiheutunut meno on yleisesti hyväksytyn ja noudatetun verotuskäytännön mukaan vähennyskelvoton tuloverotuksessa. Vähennyskelvottomuus perustellaan yleisten tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneiden menoja koskevien vähennyssäännösten kautta. Näissä tilanteissa vähennyskelpoisuuden epäämisen edellytyksenä ei ole toimenpiteen rikosoikeudellinen tuomittavuus. Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten (esim. HE:ssa mainittu KHO 1985 T 5265) mukaan verotuksellisen arvioinnin lopputuloksen kannalta on riittävää todeta, etteivät lahjan luonteiset edut ole vähennyskelpoisia, lukuun ottamatta tavanomaisia lahjoja. Yleissäännöksillä voidaan siis jatkossakin puuttua kaikenlaisiin epätoivottavasta toiminnasta aiheutuviin vähennystilanteisiin.

Jos ulkoisen uskottavuuden vahvistamiseksi halutaan EVL:iin sisällyttää lahjuksen vähennyskelvottomuutta koskeva nimenomainen erityissäännös, tulee sen osalta selkeästi säätää, että vain erillisessä rikosoikeudenkäynnissä lahjomaksi todettu erä on vähennyskelvoton. Teon paheksuttavuuden pitää olla hallituksen esityksen sisältämän erityissäännöksen kohdalla nimenomaisesti todettua. Jos erityissäännökseen ei tällaista edellytystä sisällytetä, menoerän arvioiminen lahjukseksi tai muuksi epäasiallisessa tarkoituksessa annetuksi eduksi sisältää sellaista tulkintaa, jonka tulisi kuulua tuomioistuimelle (rikosasiassa) eikä hallintoviranomaiselle. Ongelmallista arviointia ei nykysäännösten voimassa ollessa ole tarpeen tehdä. Nyt esitetty uusi EVL 16 § 8-kohta on veronalaisen tulon hankintaan liittyvän menon vähennyskelvottomuutta koskeva säännös olisi poikkeussäännös, jolloin sen soveltamisalan pitää olla suppea.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on pitkään osoitettu Suomen olevan yksi maailman vähiten korruptoituneista valtioista. Yritysten toiminta on aina sidoksissa sen toimintaympäristöön ja toimintaympäristöä koskeviin säädöksiin. Jos Suomen rikoslainsäädäntö säätää lahjuksen antamisen rangaistavaksi teoksi, tulee nimenomaisesti lahjuksena vähennyskelvottomaksi katsottavan menoerän taustalla olla myös vastaava rikosoikeudellinen arviointi. Tämän edellytyksen sisällyttäminen elinkeinotulon verottamisesta annettavaan lakiin lisättäväksi esitettyyn 16 § 8-kohtaan nimenomaan täyttäisi siten esim. OECD:n suosituksen verolainsäädännön sisältämästä lahjuksen vähennyskelvottomuudesta.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain uusi 16 § 8-kohta edellä esitetyllä tavalla tarkennettuna:

16 §
Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole:
– – – – – – – – – – – –
8) erillisessä rikosoikeudenkäynnissä lahjukseksi todettu annettu etuus.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Leena Romppainen
varatuomari, veroasiantuntija