29.9.2005 klo 15:28
Lausunto

Lausunto hallituksen esityksestä Eduskunnalle uudeksi osakeyhtiölainsäädännöksi (HE 109/2005 vp)

Eduskunnan talousvaliokunnalle

Suomen Yrittäjät ry esittää kunnioittavasti lausuntonaan hallituksen esityksen johdosta seuraavaa:

Suomen Yrittäjät suhtautuu myönteisesti siihen, että koko osakeyhtiölaki kirjoitetaan uudelleen, kuten esityksessä ehdotetaan. Voimassa oleva laki on alkuperäisessä muodossaan säädetty nykyisestä paljonkin poikkeavissa oloissa mm. siinä suhteessa, että pienet yritykset eivät tuolloin käyttäneet osakeyhtiömuotoa lainkaan siinä mitassa kuin nykyisin on laita. Huomioon ottaen lakiin eri aikoina tehdyt lukuisat muutokset, erityisesti EY-oikeuden vaatima laaja muutos vuodelta 1997, osakeyhtiölaki on käynyt monin kohdin vaikeaselkoiseksi. Lain kokonaisuudistukselle on selkeä tarve.

Ehdotus uudeksi osakeyhtiölaiksi on kirjoitettu monessa suhteessa nykyisestä poiketen ja uudenlaisen ryhmittelyn pohjalta. Uudistuksen tavoitteeksi otettua joustavuuden ja yhtiöiden toimintavapauden lisäämistä pidämme hyvänä. Ehdotusta laadittaessa on pidetty yhtenä tavoitteena sen soveltuvuutta nykylakia paremmin pienen yritystoiminnan tarpeisiin. Lukumääräisesti lähes kaikki osakeyhtiöt Suomessa ovat hyvin pieniä, yhden tai muutaman osakkeenomistajan yrityksiä. Pienen yritystoiminnan huomioon ottaminen osakeyhtiölakia kirjoitettaessa on tärkeää lisäksi siitä syystä, että osaltaan myös osakeyhtiölain sisällöllä voidaan edistää sitä, että osakeyhtiömuotoa voidaan käyttää pienimmässäkin yritystoiminnassa. Tämä on tärkeä mahdollisuus yritystoimintaa harjoittavan henkilön oman elämänhallinnan kannalta; lainsäädännöllä on syytä pyrkiä antamaan hänelle mahdollisuus pitää erillään yksityistaloutensa ja yritystoimintansa velvoitteet.

Sisällöllisesti ehdotettuja muutoksia voidaan pitää valtaosaltaan yritystoiminnan kannalta parannuksina ja näin ollen kannatettavina.

Eräitä yksityiskohtia koskevia huomioita

Konsernitilanteissa voitonjako emoyrityksessä vaatii ehdotuksen mukaan konsernitilinpäätöksen laatimisen siitä riippumatta, minkä kokoisesta yrityskokonaisuudesta on kysymys (OYL 8:9 §). Suurimpia yrityskokonaisuuksia silmällä pitäen laaditut säännökset konsernitilinpäätöksestä ovat sangen vaativia ja kustannuksia aiheuttavia, kun niitä joudutaan soveltamaan pienissä yrityksissä. Konsernitilinpäätöshän on muutoin laadittava vain julkisissa yhtiöissä ja suurimmissa konserneissa (raja-arvot: liikevaihto 25 milj.€, tase 12,5 milj.€, väh. 250 työntekijää). Mielestämme olisi ollut syytä antaa pienemmille yrityksille mahdollisuus korvata konsernitilinpäätös jollakin vähemmän kustannuksia aiheuttavalla laskelmalla tai selvityksellä. Konsernitilanteita voi syntyä suhteellisen pienissäkin yrityksissä esim. yrityskaupan seurauksena. Sellaisia konserneja, joissa emoyhtiö on suomalainen, toimii suomessa n. 2300.

Myönteistä on, että ehdotukseen on nyt sisällytetty yritysmuodon muuttamista koskevat säännökset myös osakeyhtiön muuttamisesta henkilöyhtiöksi ja yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi samoin kuin osuuskunnaksi (OYL 19:4 §). Yritysmuodon muutosten tekeminen yhtiölainsäädännöllä mahdolliseksi kaikkiin suuntiin on tarpeellista. Jollei kuitenkaan verosääntelyä kyetä kehittämään vastaavasti, muuntamismahdollisuudet jäävät käytännössä monessa tapauksessa hyödyttömiksi.

Vähimmäisosakepääoman korottaminen ns. vanhoissa yhtiöissä

Esitykseen sisältyvän osakeyhtiölain voimaanpanolain 2 §:ssä ehdotetaan, että ns. vanhojen yhtiöiden, joiden perustamiskirja on allekirjoitettu ennen 1.9.1997, olisi korotettava osakepääomansa vähintäään 8.000 euroon viimeistään kolmen vuoden kuluessa uuden OYL:n voimaantulosta. Jollei yhtiön omistaja kykene korottamaan osakepääomaa, yhtiö lopetettaisiin viranomaistoimin, jollei omistaja sitten päätä muuttaa yritysmuotoa henkilöyhtiöksi tai yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi.

Osakepääoman tätä ns. takautuvaa korottamista pohti aiemmin myös oikeusministeriön asettama työryhmä (OM:n työryhmämietintö 2003:12). Mietinnössä on perusteellisesti arvioitu takautuvaan korottamiseen liittyviä eri näkökohtia. Työryhmän enemmistö piti tuolloin perusteltuna sitä, että takautuvasta korottamisesta luovuttaisiin kokonaan.

Takautuvasta korottamivaatimuksesta kiinni pitäminen hallituksen esityksen mukaisesti merkitsisi, että noin puolessa kaikista toiminnassa olevista osakeyhtiöistä eli 50.000 yhtiössä osakepääomaa olisi korotettava. Kun taannehtiva korottamisvaatimus aikanaan vuonna 1997 säädettiin, sen toteutti tuolloin asetetun 7 vuoden kuluessa noin neljännes siihen velvollisista eli 15.600 yhtiötä.

Siitä, millaiset yhtiöt ovat korotuksen toteuttaneet ja mitkä taas eivät, ei ole selvitystä hallituksen esityksessä. Voidaan kuitenkin olettaa, että osakepääomaansa korottaneet yhtiöt ovat hyvin monessa tapauksessa olleet sellaisia, joissa korotus on ollut mahdollista tehdä ns. rahastoantina eli siirtämällä muusta omasta pääomasta korotusmäärä osakepääomaan. Tämä on ollut mahdollista erityisesti tuotannollista toimintaa harjoittavissa yrityksissä, joissa on siinä määrin reaaliomaisuutta esim. tuotantovälineissä tai kiinteistöissä, että taseessa on oman pääoman eriä merkittävämmin. Korotuksesta pidättäytyneet yritykset taas lienevät tyypillisesti palvelualoilla toimivia pieniä yrityksiä, joilla toiminnan luonne ei edellytä sellaisia investointeja, että se näkyisi myös taseessa oman pääoman erien vahvistumisena. Niille ei siten ole yleensä kertynyt taseeseen osakepääoman korottamiseen käytettävissä olevia varoja.

Korotamisvaatimuksen säätäminen taannehtivaksi johtui aikanaan tarpeesta ehkäistä yhtiöiden perustamista laajamittaisesti ns. pöytälaatikkoyhtiöiksi, kun vähimmäispääomaa korotettiin 15.000 mk:sta 50.000 mk:aan. Tämä tarve lakkasi kuitenkin jo lainmuutoksen tullessa voimaan. Sitä syytä, jonka vuoksi taannehtivuus siis varsinaisesti säädettiin, ei enää ole. Nyt siitä kiinnipitämistä perustellaan ilmeisesti lähinnä lainsäädännön uskottavuudella. Käsityksemme mukaan lainsäädännön uskottavuus ei kuitenkaan kärsi, kun peruste sääntelylle on poistunut.

Emme näe, että korottamisvaatimuksesta luopuminen loukkaisi minkään yrityksen yhdenvertaisuutta tai oikeutta muutoinkaan. Ne yritykset, jotka korottamisen ovat jo tehneet, ovat useimmiten voineet tehdä sen ilman, että omistajien on tarvinnut sijoittaa yritykseen uusia varoja. Omistajan tai yrityksen varallisuusasema ei näissä tapauksissa ole mitenkään muuttunut. Yritys tai sen omistaja ei ole korotuksen johdosta kärsinyt minkäänlaista taloudellista vahinkoa, lukuunottamatta kaupparekisterin ilmoitusmaksua, jos samalla ilmoituksella ei ole tehty mitään muuta muutosilmoitusta.

Korotamisvaatimuksesta kiinni pitäminen olisi taloudellisesti merkittävä toimenpide pienille yrityksille, jos oletetaan että valtaosassa tapauksia korottamista ei voida toteuttaa rahastoantina. Pelkkä korotusmäärä 50.000 yrityksen kohdalla merkitsee arviolta 300 miljoonan euron määräistä omistajien rahapanostusta. Tämän lisäksi tulevat kaupparekisterimaksut, joiden määrä jää riippumaan siitä, kuinka monessa tapauksessa olisi samalla muutettava yhtiöjärjestystä. Jos yhtiöjärjestys muutettaisiin kaikissa tapauksissa, pelkät kaupparekisterimaksut (à 330 euroa) olisivat yhteensä n. 16,5 miljoonaa euroa. Näiden lisäksi tulisivat vielä kustannukset tilintarkastajan lausunnon hankkimisesta ja monessa tapauksessa toimenpiteestä olisi maksettava korvaus sen käytännössä toteuttavalle ulkopuoliselle taholle kuten tilitoimistolle.

Hyötyjä korottamisesta ei ole nähtävissä. Velkojiensuoja ei sen johdosta käytännössä paranisi. Jos ajatellaan, että osakepääoman määrällä olisi pienissä yhtiöissä sidosryhmien kannalta merkitystä, se olisi epäilemättä tullut kuluneiden 7 vuoden aikana esille ja yhtiöt olisivat “markkinoiden pakottamina” pyrkineet korottamaan osakepääomiaan. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Todettakoon vielä, että valmistelun aikana oli pohdittavana myös luopuminen Suomessa kokonaan vähimmäisosakepääomasta osakeyhtiöissä. Se ettei siihen ole menty, ei ilmeisesti ole johtunut siitä, että osakepääomavaatimuksella nähtäisiin olevan ratkaisevaa merkitystä velkojiensuojan kannalta. Osuuskunnassa ei ole vähimmäispääomaa ja jäsenet toimivat silti ilman henkilökohtaista vastuuta.

Haittana on myös se, että rekisteriviranomaisille korottaminen aiheuttaisi lisäkustannuksia ilmoitusruuuhkan syntymisen seurauksena ja yhtiömuodon muutosten tai yhtiöiden lopettamisen lisääntymisen seurauksena. Ruuhkautuminen aiheuttaisi haittaa kaikille kaupparekisterissä asioiville yrityksille ja muille tahoille.

Jollei omistaja kykenisi korottamaan osakepääomaa mutta haluaa kuitenkin jatkaa yrityksensä toimintaa, hänen olisi muutettava yritysmuoto henkilöyhtiöksi tai yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi. Yritysmuodon muutoksesta seuraisi henkilökohtainen velkavastuu kaikista osakeyhtiön veloista. Henkilökohtaisen vastuun syntymiseltä voisi välttyä vain, jos lopettaa toimivan yrityksensä. Yritystoiminta on kuitenkin aikoinaan aloitettu osakeyhtiömuodossa ilman henkilökohtaista velkavastuuta. Vaihtoehdoiksi siis annetaan joko yrityksen kokonaan lopettaminen tai henkilökohtaisen vastuun ottaminen, jos osakepääoman korotusta ei kyetä suorittamaan. Erityinen ongelma on vielä vähemmistöosakkaan asema: osakkaan asema muuttuu joko äänettömäksi yhtiömieheksi ilman päätösvaltaa yhtiössä tai sitten kaikista veloista henkilökohtaisesti vastaavaksi vastuunalaiseksi yhtiömieheksi.

Takautuvasta korottamisvaatimuksesta kiinni pitäminen aiheuttaisi suurelle määrälle yrityksiä perusteettomia taloudellisia rasitteita ilman, että mikään taho yhteiskunnassa juuri siitä hyötyisi. Toimenpide olisi myös selkeässä ristiriidassa hallituksen muutoin tavoitteekseen asettaman yritystoiminnan edistämisen kanssa.

Esitämme, että osakeyhtiölain voimaanpanoa koskevia säännöksiä muutetaan siten, että takautuvasta osakepääoman korottamisesta vanhoissa yhtiöissä luovutaan. Sillä ei käsityksemme mukaan olisi myöskään sellaisia heijastusvaikutuksia ehdotettuun uuteen osakeyhtiölakiin, joka muodostaisi esteen vaatimuksesta luopumiselle.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Rauno Vanhanen
johtaja