9.10.2006 klo 14:20
Lausunto

Lausunto koskien HE 50/2006, laki julkisista hankinnoista

Eduskunta
Talousvaliokunta

Hallituksen esitys koskee julkisista hankinnoista annetun lainsäädännön kokonaisuudistusta. Julkisia hankintoja koskevat säädökset jaetaan esityksessä kahteen eri lakiin: tavara- ja palveluhankintoja sekä rakennusurakoita koskevaan hankintalakiin ja ns. peruspalveluhankintoja koskevaan erityisalojen hankintalakiin. Viimeksi mainitusta laista ei Suomen Yrittäjillä ole erikseen lausuttavaa.

Hankintalakien tavoitteena on julkisten hankintojen kilpailuttamisen avulla tehostaa julkisten varojen käyttöä ja lisätä hankintojen avoimuutta. Kilpailuttamisvelvoitteen ja kilpailuttamista koskevien säännösten tarkoituksena on mahdollistaa uusien alalle pyrkivien tarjoajien pääsy markkinoille ja turvata kaikille tarjoajille tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu hankintamenettelyssä.

Hankintalakiehdotuksessa on esitetty uusia joustavampia hankintojen toteuttamismuotoja ja laajennettu hankintojen ilmoitusvelvollisuutta. Hankintalaista on tullut jossakin määrin monimutkaisempi. Lain tavoitteiden toteutuminen edellyttää säännösten selkeyttämisen lisäksi julkisten hankintayksiköiden hankintaosaamisen kehittämistä.

Muutamia huomioita hankintalain yksityiskohdista

Lain soveltamisen rajat

Nykyisen hankintalain mukaan kaikki vähäistä suuremmat hankinnat tulee kilpailuttaa. Oikeuskäytännössä vähäiseksi hankinnaksi on katsottu noin 2 500 euroa. Lakiuudistuksen myötä kilpailuttamisvelvollisuus supistuu oleellisesti.

Hankintalailla asetetaan julkisille hankinnoille ns. kansalliset kynnysarvot, jotka määrittelevät lain soveltamisen rajat. Tavara- ja palveluhankintojen kynnysarvoksi lakiesityksessä on määritelty 15 000 euroa, sosiaali-, terveys- ja eräiden koulutuspalvelujen 50 000 euroa ja urakoiden 100 000 euroa. Kynnysarvojen määrittämistä tietylle tasolle on perusteltu sillä, että hankintalain mukaisista kilpailuttamismenettelyistä aiheutuu kustannuksia. Suurin osa hankinnoista, varsinkin soveltamisalan alarajoilla olevat hankinnat ovat kuitenkin toistuvia. Hankintaosaamista on kertynyt jo aiemmistakin hankinnoista, eikä työmäärä tulisi lisääntyminen oleellisesti. Sosiaali- ja terveyspalvelujen oma kynnysarvo on mielestämme keinotekoinen ja tulee vain aiheuttamaan tulkintaongelmia siitä, mikä hankinta kuuluu sosiaalipalveluihin ja mitkä tukipalveluihin, joilla kummallakin on omat kynnysarvorajansa.

Esitetyt kynnysarvot, etenkin rakennusurakoita koskeva kynnysarvo, jäävät korkealle Suomen markkinoiden ja julkisten hankintojen nykyinen koko huomioiden. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäisi kauppa- ja teollisuusministeriön tekemän lain vaikuttavuusarvion mukaan kappalemääräisesti yli 90 prosenttia julkisten hankintayksiköiden hankinnoista. Yhteensä yli miljoonasta hankinnasta vain 42 000 hankintaa tulisi kilpailutettavaksi hankintalain mukaisesti. Vaikkakin arvomääräisesti noin 90 % hankinnoista olisi kilpailuttamisen piirissä, ovat asetetut kynnysarvot niin korkeita, että hankintojen pilkkominen tarkoituksena välttää lain mukainen kilpailutusvelvoite tulee lisääntymään.

Kynnysarvojen asettamista korkeiksi on perusteltu sillä, että hankintapäätöksistä valitetaan liian usein markkinaoikeuteen. Nykyisen hankintalain mukaan kilpailutuksen piiriin kuuluu noin miljoona hankintaa ja niistä vain noin 500 tapausta on saatettu vuosittain markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Tästä johtuen em. perustelu ei ole mielestämme kestävä. Nopea tutustuminen markkinaoikeuden antamiin päätöksiin osoittaa myös sen, että valituksen alaiset hankinnat ovat pääosin isoja ja olisivat jo kokonsa vuoksi jatkossakin hankintalain mukaisen kilpailutuksen piirissä.

Jatkossa on tärkeää vaikuttaa siihen, että myös kynnysarvojen alapuolisissa hankinnoissa noudatetaan riittävää avoimuutta ja tehokkuutta. Näiden hankintojen oheistuksen tulisi noudattaa hankintalain menettelymuotoja, jolloin hankintaosaamista saataisiin lisättyä.

Hankintamenettelymuotojen lisääntyminen

Lakiesitys sisältää uusia hankintamenettelymuotoja, joilla tavoitellaan joustavuutta hankintojen toteuttamiseen. On kuitenkin tärkeää huomata, että uusilla menettelyillä ei ole tarkoitus vähentää avoimuutta ja tarjoajien tasapuolista kohtelua hankintojen toteuttamisessa. Uudet menettelymuodot ovat kuitenkin vaativia ja edellyttävät hankintayksiköiltä hyvää osaamista. Osaamisen puute voi johtaa kilpailuttamatta jättämiseen, suorahankintaan tai hankinnan pilkkomiseen.

Kansallista neuvottelumenettelyä koskeva kynnysarvo

Hankintalakiehdotuksen 66 §:ään on kirjattu uusi kansallinen neuvottelumenettely, joka on mielestämme hyvin ongelmallinen. Esityksen mukaan sitä voidaan käyttää alle 50 000 euron tavara- ja palveluhankinnoissa ja alle 500 000 euron rakennusurakoissa. Kumpikin raja on korkea pk-yritysten näkökulmasta. Varsinkin rakennusurakoita koskeva rajaa tulee alentaa huomattavasti.

Kansallisen neuvottelumenettelyn säännökset on laadittu siten, että menettelyssä olisi lain hengen avoimuuden, syrjimättömyyden ja tasapuolisuuden noudattamista vaikea jälkikäteen todeta. Tämän menettelyn tärkein ero varsinaiseen neuvottelumenettelyyn on se, ettei siinä aina tarvitsisi laatia kirjallista tarjouspyyntöä ennen neuvottelujen alkamista tai neuvottelujen kulun kertovia pöytäkirjoja. Epäselviä tilanteita syntyisi menettelyssä helposti ja kynnys valittaa markkinaoikeuteen olisi tämän vuoksi alempi kuin muissa menettelymuodoissa. Näytön hankkiminen esimerkiksi syrjimisen kohteeksi joutumisesta tulee olemaan kuitenkin hankalaa. Päätöksen oikeellisuuden tutkiminen tulisi myös markkinaoikeudessa olemaan vaikeata. Mikäli tämä neuvottelumuoto jää nykyisessä muodossaan lakiin, tulee siinä edellyttää kirjallista tarjouspyyntöä ja neuvottelujen eri vaiheiden kirjaamista.

Ilmoitusvelvollisuus

Julkisten hankintayksiköiden on uuden lain mukaisesti ilmoitettava hankinnoistaan laajemmin ja avoimemmin kuin tähän asti. Ilmoitusvelvollisuuden laajeneminen koskemaan kaikkia lain soveltamisalaan kuluvia hankintoja edistää lain edellyttämää avoimuutta ja sitä kautta kilpailun toteutumista julkisissa hankinnoissa.

Vertailuperusteiden ilmoittaminen

Lakiesitys velvoittaa hankintayksikön ilmoittamaan ennakolta vertailuperusteiden tärkeysjärjestyksen EU:n kynnysarvot alittavissa ja myös niiden painotukset EU:n kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa. Tämä esitys yhtenäistää tarjouspyyntökäytäntöjä ja tuo avoimuutta valintaperusteisiin. Tarjoajan kannalta painoarvot myös auttavat tekemään tarkempia tarjouksia silloin, kun hankintaviranomaisen hankinnalle asettamat tavoitteet ja painotukset selviävät tarjouspyynnöstä.

Julkisten hankintojen valvonta

Lakiesitys ei sisällä ehdotusta hankintojen valvonnan järjestämisestä eikä sanktioita kilpailuttamatta jättämisestä. Tämä johtaa lainsäädännön uskottavuuden näkökulmasta kestämättömiin tilanteisiin. Käytännössä hankintayksikkö, joka ei kilpailuta lainkaan ja siis ei noudata lakia, selviää sanktiotta. Ja toisaalta hankintayksikkö, joka yrittää noudattaa lakia ja tekee virheen, voi joutua korvausvelvolliseksi. Hankintalakia tulee täydentää julkisten hankintojen valvonnan organisoimista ja kilpailuttamatta jättämisen sanktioimista käsittelevillä säädöksillä.

Suomen Yrittäjät ry

Martti Pallari
johtaja