21.4.2005 klo 10:36
Lausunto

Lausunto Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta; Suomen viides määräaikaisraportti

Ulkoasiainministeriö

Ulkoasiainministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoaiheessa mainitusta asiasta. Suomen Yrittäjät haluaa kiinnittää Ulkoasiainministeriön huomiota eräisiin yrittäjän sosiaaliturvaa koskeviin kysymyksiin.

Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden sosiaaliturvaan sosiaalivakuutus mukaan luettuna. Artiklan 2 mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan, että yleissopimuksessa mainittuja oikeuksia käytetään ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa syrjintää.

Suomen Yrittäjät katsoo, että sosiaaliturvan erot palkansaajan ja yrittäjän välillä ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisia silloin, kun eroavuutta ei voida perustella yritystoiminnan luonteesta ja siihen kuuluvasta yrittämisen riskistä johtuvilla seikoilla. Kun kysymys on esimerkiksi iästä, vanhemmuudesta tai sairastumisesta aiheutuvista riskeistä, tulisi yrittäjän olla yhtä lailla turvatussa asemassa kuin palkansaajankin.

Suomen Yrittäjät haluaa kiinnittää ministeriön huomiota seuraaviin seikkoihin, joissa eriarvoista kohtelua ilmenee:

Sairausvakuutuksen karenssi

Sairausvakuutuslain mukainen oikeus sairauspäivärahaan alkaa vasta karenssiajan jälkeen, jonka pituus on sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää. Palkansaajilla karenssiajan aiheuttamat ongelmat on ratkaistu työsopimuslaissa velvoittamalla työnantaja maksamaan karenssiajalta täysi palkka. Maatalousyrittäjällä on sairastuessaan mahdollisuus saada nk. Mela-sairauspäivärahaa. Päivärahaa maksetaan sairausvakuutuksen omavastuuajalta neljännestä sairauspäivästä lähtien.

Käytännössä yrittäjät ovat suurin yksittäinen ryhmä, joihin sairausvakuutuksen karenssiaikaa sovelletaan kokonaisuudessaan. Kun palkansaajien toimeentulo lyhytaikaisen sairastumisen ajalta on turvattu lakisääteisesti, Suomen Yrittäjät katsoo, että yrittäjät on asetettu eriarvoiseen asemaan palkansaajien kanssa ilman yritystoiminnan luonteesta johtuvaa perustetta.

Yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturva

Työttömyysturvalain mukaan henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysturvaan siltä ajalta, jona hän työllistyy päätoimisesti yrittäjänä tai sitä vastaavalla tavalla omassa työssään. Säännöksen sinällään hyväksyttävänä tavoitteena on ollut, ettei yritystoiminnan riskiä voida siirtää sosiaaliturvajärjestelmälle. Nykyinen sääntely kuitenkin aiheuttaa sen, että yrittäjän perheenjäsen, joka ei välttämättä omista pientäkään osaa yrityksestä ja on työoikeudellisessa mielessä työntekijä, jää työttömyysturvan ulkopuolelle.

Työttömyysturvalaissa ei ole eroteltu yrittäjän perheenjäsentä yrittäjästä, vaan heitä kohdellaan samojen säännösten mukaan. Yrittäjäksi katsotaan muun muassa henkilö, joka työskentelee osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään puolet osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta.

Tyypillisessä perheyrityksessä molemmat puolisot työskentelevät säännöllisesti yrityksen palveluksessa. Tässä tilanteessa työn väheneminen yrityksessä ei oikeuta toista puolisoa saamaan työttömyysturvaa. Ilman työtä jäänyt perheenjäsen, joka ei löydä uutta ulkopuolista työtä, on lähtökohtaisesti ikuisesti vailla työttömyysturvaa. Lainsäädännössämme ei ole esimerkiksi määritelty minkäänlaista ajanjaksoa, jonka jälkeen perheen yrityksestä työttömäksi jäänyt voisi saada työttömyysturvaa. Työttömyysturvan piirin voi päästä vain siten, että henkilö löytää vähintään 10 kuukaudeksi uutta työtä. Käytännössä yritystoiminnan taloudellisen kannattavuuden heikentyessä siten, ettei yritys enää pysty työllistämään kaikkia perheenjäseniä, on yrittäjäperheen päätettävä lopettaa koko liiketoimintansa, jotta he voisivat saada sosiaaliturvaa toimeentuloaan varten. Jos kyseessä taas on yrittäjäperheen ulkopuolinen palkansaaja, voidaan työntekijä joko lomauttaa tai irtisanoa tuotannollisin ja taloudellisin perustein, jonka jälkeen palkansaaja saa työttömyyspäivärahaa 7 päivän omavastuuajan jälkeen.

Vuoden 2003 työttömyysturvalain säätämisen yhteydessä täsmennettiin yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaa koskevaa säännöstä siten, että myös yrityksen osaomistajan katsotaan aina työllistyvän yrityksessä kunnes yrityksen toiminta on kokonaan lopetettu. Säännöstä on tulkittu lain säätämisen jälkeen siten, että yrittäjän perheenjäsen, joka aiemmin on työllistynyt yrityksessä, ei missään tapauksessa voi saada työttömyysturvaa, ellei hän ole työllistynyt vähintään 10 kuukautta palkansaajana perheen yrityksessä työllistymisen jälkeen. Käytännössä tilanne on johtanut siihen, että yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvan saamisen edellytykset kiristyivät uuden lain myötä entisestään.

Yrittäjän eläkevakuutuksen ja työttömyysturvan yhteensovittaminen

Työttömyysturvalain mukaan yrittäjän työssäoloehdon täyttyminen edellyttää yritystoiminnan olleen laajuudeltaan olennaista. Valtioneuvoston asetuksen työttömyysturvalain toimeenpanosta mukaan yritystoiminta on olennaista niinä kuukausina, joina henkilöllä on voimassa yrittäjien eläkelain mukainen vakuutus toiminnasta, josta määritetty työtulo on vähintään 710 euroa kuukaudessa (8520 € vuodessa).

Yrittäjien eläkevakuutusta ei sen sijaan ole velvollisuutta ottaa yrittäjällä, jonka vuotuisen työtulon on arvioitava olevan alle 5504,14 € vuodessa (v. 2004).

Työttömyysturvan ja YEL-vakuutuksen saamisen erisuuruinen alaraja aiheuttaa sen, että yrittäjä saatetaan katsoa yrittäjäksi eläkevakuutuksessa ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevaksi työttömyysturvassa. YEL-vakuutetuista yrittäjistä noin 25 %:lla työ-tulo on 5504,14 ja 8520 euron välillä. Käytännössä eläkevakuutuksen ja työttömyysturvan erisuuruiset alarajat aiheuttavat sen, että yrittäjistä noin 25 % katsotaan eläketurvassa yrittäjiksi ja työttömyysturvassa heidän katsotaan olevan työmarkkinoiden ulkopuolella.

Komitean aiemmat Suomea koskevat suositukset

Komitea on aiemmin suositellut Suomea antamaan vähimmäispalkkaa koskevat kan-salliset määräykset varmistaakseen myös sellaisen työntekijöiden suojelun, joita alakohtaiset työ- ja virkaehtosopimukset eivät koske. Suomen Yrittäjät haluaa kiinnittää ministeriön huomiota siihen, että komitean suositusten antamisen jälkeen voimaan tulleessa työsopimuslaissa on säädetty sekä vähimmäispalkasta työehtosopimuksen puuttuessa että työsopimuksen kohtuuttomien ehtojen sovittelusta.

Annan mielelläni lisätietoa edellä mainituista asioista.

Merja Berglund
Työmarkkina-asiamies