23.1.2002 klo 09:49
Lausunto

Lausunto vuoden 1999 koululainsäädännön vaikutuksista ja lainsäädännön tavoitteiden toteutumisesta

Opetusministeriö

Suomen Yrittäjät pitää uutta, vuonna 1999 voimaan astunutta, koululainsäädäntöä keskeisiltä osiltaan onnistuneena. Tästä esimerkkeinä haluamme nostaa esiin seuraavat lainsäädännön piirteet:

– Kunnat ja koulutuksen järjestäjät saavat itsenäisesti päättää, miten eri koulutuspalvelut järjestetään. Koulutus ei ole enää sidottu tiettyyn institutionaaliseen järjestämis- tai koulutuspalveluiden tuottamistapaan. Tämä antaa aiempaa paremmat mahdollisuudet toteuttaa koulutusta yksilöiden eri koulutustarpeet huomioiden sekä elinkeino-, alue- ja yrityslähtöisesti. Tätä uuden järjestelmän tarjoamaa mahdollisuutta ei kuitenkaan mielestämme ole vielä riittävästi käytetty. Koulutus toteutetaan usein oppilaitosmuoto- ja rahoituslähdeohjautuvasti, mitä voidaan pitää resurssien tuhlauksena ja koulutuksen laatua heikentävänä asiana.

– Ammatillisen toisen asteen tutkinnon antama kelpoisuus hakea korkeakoulutukseen nostaa ammatillisen koulutuksen arvostusta ja tarjoaa väylän, elinikäisen oppimisen filosofian mukaisesti, työn ja koulutuksen vuorottelulla jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen. Tämä on erityisen myönteinen signaali nuorille heidän ammatinvalinnassaan. Elinkeinoelämä tarvitsee jatkossa henkilöitä, joilla on jokin ammatillinen koulutus.

– Yrittäjien oppisopimuskoulutuksen ottaminen mukaan oppisopimuskoulutuksen lainsäädäntöön lisää yrittäjien tasa-arvoista mahdollisuutta koulutukseen. Tämä on luonut lisäedellytyksiä yrittäjän ammatilliselle kehittymiselle.

Haluaisimme kiinnittää huomiota pariin koululainsäädännön kehittämistarpeeseen:

– Ammatillisiin perustutkintoihin on sisällytetty työssäoppimista. Tämä merkitsee, että osa ammattitaidon oppimista tapahtuu työpaikalla. Työssäoppimisen järjestämisestä aiheutuvien kustannusten kompensoimiseksi yrittäjille voidaan maksaa koulutuskorvauksia. Käytäntö on korvausten maksamisen suhteen jossain määrin epäyhtenäinen. Tämä johtuu siitä, että opetushallinto ei ole asiassa antanut riittävää ohjausta. Kuitenkin työpaikkaohjauksesta työnantajalle maksettavista korvauksista todetaan asetuksessa: ”asianomainen ministeriö voi antaa määräyksiä korvauksista, joita koulutuksen järjestäjät maksavat työnantajille työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta.” Epäkohta tulisi korjata niin, että työnantajille maksetaan työpaikkaohjauksesta asianmukainen korvaus. Työssäoppiminen ei ole pk-yrittäjälle tulonhankkimista, vaan työssäoppimisesta syntyy yritykselle kustannuksia. Työnantajan työssäoppimiskorvauksessa on kyse ansiomenetyksen korvauksesta, jolla kompensoitaisiin käytetystä ajasta yms. resursseista syntyneitä kustannuksia.

– Yrittäjien oppisopimuskoulutuksen tehokkaan toteutumisen pullonkaulaksi ovat nousseet koulutuspaikkakiintiöt. Oppisopimuskoulutuksena toteutettavan ammatillisen lisäkoulutuksen kiintiöt eivät ole riittäneet. Ehdotammekin, että oppisopimuskoulutus mahdollistettaisiin yrittäjille ilman kiintiörajoituksia. Vaihtoehtoisesti esitämme, että vuotuisesta noin 18. 000 oppilaan koulutuspaikkakiintiöstä varattaisiin 2 000 yrittäjien oppisopimuskoulutuksena toteutettavaa lisäkoulutusta varten. Ehdottamaamme ratkaisua puoltavat niin elinkeino-, työllisyyspoliittiset kuin kansantaloudellisetkin syyt. Toteamme vielä, että uudet yrittäjien ammatti- ja erikoisammattitutkintojen näyttötutkintojen perusteet tulevat lisäämään kiinnostusta tutkintojen suorittamiseen ja näin lisäämään kiintiöistä vapautumisen tarvetta.

SUOMEN YRITTÄJÄT

Martti Pallari
johtaja

Veli-Matti Lamppu
koulutusasiamies