Tunnettujen tavaramerkkien suojaa koskeva työryhmäehdotus

Kauppa- ja teollisuusministeriö

Kauppa- ja teollisuusministeriö on pyytänyt Suomen Yrittäjät ry:ltä lausuntoa otsikkoasiassa. Suomen Yrittäjät lausuu asiasta kunnioittavasti seuraavaa:

Kauppa- ja teollisuusministeriön maaliskuussa 2005 perustama työryhmä on pohtinut toimenpiteitä hyvin tunnettujen tavaramerkkien suojan edistämiseksi. Työryhmä on päätynyt siihen, ettei hyvin tunnettujen tavaramerkkien (”well-known”) suojan kehittäminen erityisellä rekisteröintimenettelyllä ole tarpeen. Lisäksi mainittu uusi rekisteröimällä toteutettava hyvin tunnettujen merkkien suojaus voisi olla ristiriidassa yhteisölainsäädännön kanssa. Niinpä työryhmä on päätynyt katsomaan, että voimassa oleva tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukainen laajalti tunnetun tavaramerkin (”with a reputation”) suoja vastaa niitä tarpeita, joita oikeudenhaltijoilla on saada tavara- ja palvelulajin ylittävää suojaa. Ehdotus lähtee siten siitä, että Suomeen perustettaisiin viranomaisen ylläpitämä luettelo, joka levittäisi tietoisuutta em. lainkohdan mukaisista laajalti tunnetuista merkeistä ja helpottaisi näytön esittämistä. Luettelolla ei ehdotuksen mukaan olisi lakiin perustuvia oikeusvaikutuksia, vaan sen tarkoitus olisi lähinnä informatiivinen. Luettelon tiedot yhdistettäisiin kuitenkin tavaramerkkirekisterin tietojärjestelmään, jotta ennakkotutkimusten yhteydessä kävisi ilmi, että tietty merkki on luettelossa. Todettakoon vielä erikseen, että työryhmä ei ehdota lakimuutoksia.

Laajalti tunnettujen merkkien luetteloa ylläpitäisi Patentti- ja rekisterihallitus, joka myös hakemuksesta hyväksyisi tai hylkäisi tavaramerkin pääsyn luetteloon. Merkintä olisi voimassa viisi vuotta, jonka jälkeen näyttö tunnettuudesta tulisi esittää uudelleen. Pääsy luetteloon ratkaistaisiin ehdotuksen mukaan soveltamalla tunnettuuden arviointiin tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin säännöstä. Näin ollen Suomessa laajalti tunnettu merkki pääsisi luetteloon. Toisaalta työryhmän enemmistö on lähtenyt myös siitä, että merkin tunnettuus tietyssä kohderyhmässä olisi riittävä kriteeri luetteloon pääsemiseksi.

Suomen Yrittäjät pitää sinänsä hyvänä ehdotuksen tavoitetta siitä, että tietoisuutta laajalti tunnetuista tavaramerkeistä lisätään. Voitaneen katsoa, että tietoisuus lisää oikeusvarmuutta ja ehkäisee riitaisuuksia. Näin ollen tällaisten merkkien luettelointia voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavana.

Luettelointiin saattaa kuitenkin liittyä oikeudellisesti hankalia kysymyksiä, jotka tulisi ratkaista ennen kuin lopullista päätöstä asian jatkovalmistelusta tehdään. Työryhmä lähtee ehdotuksessaan siitä, että laajalti tunnettujen merkkien luettelolla ei olisi lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia. Vaikka lähtökohta sinänsä on järkevä ja johdonmukainen, saattaa se käytännön näkökulmasta olla ongelmallinen. On nimittäin vaikea kuvitella tilannetta, jossa viranomaisen pitämä luettelo olisi täysin vailla oikeusvaikutusta. Lieneekin selvää, että luettelolla on jokin merkitys, koska jo harkittaessa merkin luetteloon pääsyä tehdään oikeudellista arviointia merkin tunnettuuden asteesta. Vaikka ehdotuksen mukaan luettelomerkintää ei pidettäisi legaalisena presumptiona merkin laajalti tunnettuudesta, voitaneen arvioida, että luetteloon päässeiden merkkien suoja käytännön näkökulmasta vahvistuu suhteessa niihin merkkeihin, jotka eivät ole päässeet luetteloon. Selvää toki on, että riippumattomat tuomioistuimet lopulta ratkaisevat, mikä merkitys luettelomerkinnällä yksittäistapauksessa on. Tärkeä on myös huomata, että vaikka merkki sinänsä olisi tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mukaan laajalti tunnettu, se saa suojaa yli tavaralajien ainoastaan silloin, jos myös muut tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin edellytykset täyttyvät.

Koska luettelomerkintään em. perusteilla saattaa liittyä käytännön oikeusvaikutuksia, on kysyttävä, miten hakemuksen tekijöiden ja toisaalta kolmansien osapuolten oikeusturva varmistetaan. Lienee selvää, että viranomainen – tehdessään hakijan tai muiden oikeuksiin käytännössä vaikuttavan päätöksen – käyttää julkista valtaa, jonka tulee perustua lakiin. Voitaneen mahdollisesti lähteä siitä, että hallintolaki (6.6.2003/434) yleislakina soveltuu toimintaan. Tällöin ongelmaksi muodostuu kuitenkin päätösten perustelu: mihin oikeussäännökseen viranomainen perustaa hyväksyvän tai hylkäävän ratkaisunsa, ellei nyt ehdotetusta luetteloinnista ole lainkaan säännöstä? Mielestämme tätä tulee selvittää kattavasti asian mahdollisessa jatkovalmistelussa.

Kuten todettu, luetteloon ottamisen kriteerinä olisi ehdotuksen mukaan tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin mainitsema laajalti tunnettuus tässä maassa. Myös tunnettuus tietyssä kohderyhmässä riittäisi. Näin ollen myös pienen yrityksen tavaramerkki olisi mahdollista ottaa luetteloon edellytysten täyttyessä. Joka tapauksessa arviointikriteeri olisi varsin avoin ja arvostuksenvarainen, mikä tekisi arvioinnista vaikeaa. Ehdotuksessa on todettu, että tunnettuusarviointia koskeva tuomioistuinkäytäntö ei ole erityisen mittavaa. Samoin on todettu, että PRH:n noudattamat arviointiperusteet merkin tunnettuuden asteesta vaihtelevat tapauksesta riippuen. Kysymykseksi nouseekin tästä näkökulmasta se, miten hankalasti arvioitava ”tunnettuus” saadaan erilaisissa tilanteissa siten yhteismitalliseksi, että elinkeinonharjoittajat ovat keskenään yhdenvertaisessa asemassa. Mielestämme arvioinnin vaikeus korostuu etenkin tilanteissa, joissa harkitaan tietyn kohderyhmän riittävän laajaa merkin tuntemusta elinkeinotoiminnan niche-alueilla. Esimerkiksi niche-alueella toimivan pienyrityksen tavaramerkki saattaa olla (suppealle) kohderyhmälle jopa erittäin hyvin tunnettu. Kuinka laajaa tällaisen suppean kohderyhmän merkin tuntemuksen tulee olla, jotta pienikin yritys voisi saada tavaramerkkinsä luetteloon, ja miten yritys voi osoittaa suppean kohderyhmän merkin laajan tunnettuuden viranomaiselle?

Arvioinnin hankaluudesta seuraava ja lähinnä hakijan oikeusturvaan liittyvä tärkeä seikka on viranomaisen antaman hylkäävän päätöksen muutoksenhakukelpoisuus. Voidaanko päätökseen hakea muutosta ja jos voidaan, niin minkä sääntelyn puitteissa? Sama ongelma nousee esille silloin, jos luetteloon jo päässyt merkki poistetaan sieltä kolmannen vaatimuksesta. Ehdotuksessahan lähdetään siitä, että kuka tahansa voisi PRH:lle tehtävällä hakemuksella vaatia merkkiä poistettavaksi luettelosta milloin tahansa, jos se on otettu luetteloon vastoin tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentin edellytyksiä. Voiko merkin haltija hakea muutosta PRH:n tekemään ratkaisuun merkin poistamisesta? Entä voiko merkin poistamista vaatinut hakea muutosta hylkäävään ratkaisuun? Työryhmä ei ole käsitellyt mainittuja seikkoja. Pidämme tarpeellisena näiden asioiden selvittämistä mahdollisessa jatkovalmistelussa.

Työryhmä esittää lopuksi, että luettelo olisi maksullinen ja maksu määräytyisi liiketaloudellisin perustein. Katsomme, että luettelon maksullisuus on perusteltua ja maksun määrä tulisi asettaa työryhmän enemmistön katsomalla tavalla selkeästi alle sen, mitä tavaramerkin rekisteröinti kaikissa luokissa tällä hetkellä maksaa. Perustelluimmalta näyttäisi maksun jakaminen kahteen osaan siten, että hakemusta jätettäessä perittäisiin hakemusmaksu, jonka osuus kokonaismaksusta olisi pienempi kuin hakemuksen hyväksymistä seuraava luettelointia koskeva maksu (luettelointimaksu). Näin on siksi, että hakija saa varsinaisen hyödyn vasta, kun merkki on otettu luetteloon. Toisaalta jo hakemuksen maksullisuus edellyttää mielestämme sitä, että viranomaisen tekemään päätökseen voidaan hakea muutosta.

SUOMEN YRITTÄJÄT RY

Jussi Järventaus
toimitusjohtaja

Janne Makkula
lainopillinen asiamies