Vastaus Eduskunnan valtiontilintarkastajien kanslian selvityspyyntöön koskien valtiovarainministeriön hallinnonalaa
Valtiontilintarkastajien kanslia
Valtiontilintarkastajat selvittävät valtiovarainministeriön hallinnonalalla muiden asioiden ohella kansainvälistä verokilpailua. Kanslia on varannut Suomen Yrittäjille mahdollisuuden esittää näkemyksensä selvityspyynnössä käsiteltävistä asioista siltä osin, kuin Suomen Yrittäjät katsoo sen aiheelliseksi.
Kysymys A
Kysymyksessä pyydetään arviota kansainvälisen verokilpailun vaikutuksesta veropohjaan, talousarvion tasapainoon sekä mahdollisuuteen turvata peruspalvelut. Lisäksi pyydetään arviota kokonaisverokertymän vähennyksestä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, mahdollisuuksia lisätä verotuloja esim. välillisten verojen ja maksujen korotuksilla ja/tai veropohjan laajentamisella, verojärjestelmän kautta annettavien tukien vähentämismahdollisuuksia ja sitä kautta saatavan verokertymän lisäyksiä.
Kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi on viime vuosina sijoittunut säännönmukaisesti parhaimpien maiden joukkoon. Keskeisenä ongelmana on Suomen osalta yleensä nähty korkea verotus ja työmarkkinoiden jäykkyydet. Näin ollen verokilpailun todenteolla nyt kiristyessä Suomi on keskimäärin hyvästä kilpailukyvystään huolimatta huonossa lähtökohdassa useimpiin maihin verrattuna. Suomessa verorasitus on yleisesti kilpailijamaita korkeammalla tasolla. Vain Tanskassa ja Ruotsissa oli bruttoveroaste vuonna 2001 korkeammalla tasolla kuin Suomessa. Kun tuona vuonna OECD-maiden keskiarvo oli 36,9 %, oli vastaava luku Suomessa 46,1 %. Näin ollen edes teollistuneiden maiden keskiarvoon pääseminen edellyttäisi Suomelta merkittävää kokonaisverotuksen keventämistä. Kun samanaikaisesti kansainväliseen verokilpailuun on tullut aggressiivisesti mukaan maita, joissa kokonaisverorasitus on huomattavasti matalampi kuin teollistuneiden maiden keskiarvo, ovat Suomen haasteet kasvaneet merkittäviksi. Suuntana on luonnollisesti, kun kansainvälisestä kilpailukyvystä halutaan pitää kiinni, kokonaisverorasituksen alentaminen, mikä aiheuttaa haasteita valtion talousarvion tasapainon saavuttamisessa. Peruspalvelujen hoitaminen on Suomessa pääosin kuntien vastuulla. Kun kunnilla on myös verotusoikeus, tulevat ne joka tapauksessa kaikissa tilanteissa ja viime kädessä kunnallisveron suuruutta määrittämällä turvaamaan peruspalvelujen saatavuuden. Välitöntä uhkaa peruspalveluille ei siten ole nähtävissä, vaikka kokonaisverorasitusta kevennetään tuntuvastikin. Peruspalvelujen turvaamisessa merkittäviä mahdollisuuksia on myös lisätä alalla avointa kilpailua esim. palvelusetelien avulla, jotta tuotanto mahdollisimman pitkälle tapahtuu tehokkaasti ja asiakkaiden tarpeiden mukaisena.
Verotuksen vaikutuksista taloudelliseen kasvuun ja tuotannon määrän muutoksiin on tehty sekä teoreettista että empiiristä tutkimusta. Tutkimusasetelmat ja tulokset vaihtelevat runsaastikin, mutta perustulos yleensä on se, että ankara verotus kaventaa kasvumahdollisuuksia. Looginen selitys tälle voi olla se, että tuottavuuden ja tuotannon kasvu yleensä yksityisellä sektorilla on nopeampaa ja voimakkaampaa kuin julkisella sektorilla. Tällöin julkisen sektorin ollessa laajaa ovat myös kasvumahdollisuudet yhteiskunnassa vähäisempiä. Yhdysvalloissa William Niskanen on omiin tutkimuksiinsa perustuen esittänyt suhteen, jossa yhden dollarin veronkorotusta vastaa 2,5 dollarin yhteiskunnan käytettävissä olevien tulojen väheneminen. Toisin sanoen yhden dollarin verotuksen kiristymisellä bkt jää 2,5 dollaria pienemmäksi pidemmällä aikavälillä. Jos tämä sama suhde pitäisi paikkansa Suomen kansantaloudessa, voitaisiin kokonaisveroaste pudottaa nykyiseltä tasoltaan OECD-maiden keskiarvoon 36 %:iin, ja julkisella sektorilla olisi kuitenkin sama rahamäärä käytettävissä julkisten palvelujen tuottamiseen kuin nykyisellä noin 46 %:n kokonaisveroasteella. Tämä perustuisi siihen, että 10 %:n kokonaisveroasteen alentaminen nostaisi pidemmällä aikavälillä bruttokansantuotetta 25 %:lla, jolloin siitä laskettava 36 %:n kokonaisveroaste on euromääräisesti lähes täsmälleen sama kuin nykyisestä bruttokansantuotteesta laskettava osuus. Viime aikaisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että kokonaisveroasteen määrällä ja yrittäjyydellä on negatiivinen yhteys. Fölsterin tutkimuksen mukaan 3 %-yksikön kokonaisveroasteen pudotus lisäisi yrittäjyyttä noin 1 %-yksiköllä. Tämä tarkoittaisi Suomessa noin 25.000 uuden yrittäjän nettolisäystä. Tällöin kokonaisveroasteen pudottaminen 10 %-yksiköllä vastaavasti lisäisi yrittäjien nettomäärää noin 75.000:lla, jos suhteet tällöin pysyisivät ennallaan. Yrittäjyyden lisääntymiseen vaikuttaa paitsi verorasituksen suora keveneminen myös se, että julkisen sektorin oman toiminnan kaventuessa jää monilla aloilla tilaa entistä enemmän yrittäjyydelle.
Mahdollisuudet lisätä verotuloja korottamalla välillisiä veroja tai maksuja ovat vähäiset. Lähinnä kyseeseen voi tulla asiakasmaksujen korottaminen, koska välilliset verot ovat jo nykyisin Suomessa kansainvälisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen korkeita ja veropohja laaja. Maksujen korottaminen puolestaan saattaa tuoda niihin liittyvää byrokratiaa ja myöskin periaatteellisia kysymyksiä sen suhteen, missä määrin kansalaisille taataan ja tuotetaan maksuttomia peruspalveluja, esimerkiksi kirjastopalveluja.
Pääministeri Vanhasen hallituksen tekemät päätökset verotuksen keventämisestä merkitsevät jo nykyisten päätösten osalta noin 1 %-yksikön bkt-osuuden pienenemistä. Näin ollen lyhyellä aikavälillä kokonaisverokertymä tullee kevenemään ainakin 1 %-yksiköllä. Pitkällä aikavälillä kokonaisverotuksen keventämismahdollisuuksia rajoittaa väestön ikääntyminen ja siitä aiheutuvat menojen lisäykset. Tästä syystä tapahtuvaa verorasituksen uhkaavaa kiristymistä voidaan myös hillitä, jos siihen on riittävää poliittista tahtoa. Kun ikääntyvä väestö on huomattavasti aiempia sukupolvia suurempituloista, eläkejärjestelmien tultua myös yksityisen sektorin osalta täysimääräisesti voimaan vuonna 2004, on selkeästi aiempaa suurempia mahdollisuuksia hillitä veropaineita lisäämällä ikääntyvään väestöön kohdistuvien palvelujen asiakasmaksuja. Tätä keinoa tulisi ehdottomasti käyttää nykyistä enemmän, koska se myös hillitsee palvelujen käytön lisääntymistä.
Julkisen sektorin rahoitustarpeen arvioimiseksi kannattaisi tehdä vaihtoehtoinen budjettilaskelma, jossa valtion tulo- ja menoarviosta karsitaan pois kaikki ne menot, jotka eivät välittömästi liity kansalaisten peruspalvelujen turvaamiseen. Tällöin saadaan arvio siitä, mikä enimmillään on mahdollista karsia nykyisistä menoista koskematta kansalaisten kokemiin peruspalveluihin. Tämä luo tilaa ja mahdollisuuksia keventää kokonaisverotusta, jossa tavoitteena pitää olla nykyisen hallituskauden aikana EU-maiden keskiarvon, 43 %, alittaminen. Pidemmällä aikavälillä hyvä tavoite on teollistuneiden maiden keskiarvo.
Kysymys B
Kysymyksessä haettiin vastausta eräiden euroalueiden maiden suunnittelemien talouden rakenteiden sekä tulo- ym. verojen kevennysten heijastusvaikutuksiin maamme kilpailukykyyn ja verojärjestelmään. Lisäksi kiinnitettiin huomiota ansiotuloverotuksemme rakenteeseen ja tasoon verrattuna kilpailijamaihin.
Kysymyksestä ei käy ilmi, mitä euroalueiden maita se koskee, eikä myöskään, mistä veroista on kysymys. Euroalueen maista merkittävimmin kilpailukykyyn vaikuttava asia on Saksan verouudistukset ja Saksan taloudessa oleva Maastrichtin kriteerit ylittävä alijäämä. Tämä periaatteessa lisää euroon liittyvää epävakaisuutta ja näin ollen euroalueen korkotasoa, vaikkakin se tällä hetkellä muista syistä johtuen on poikkeuksellisen matala. Tätä merkittävämmän haasteen Suomelle asettaa uusien EU-maiden aggressiivinen politiikka sillä ainoalla keinolla, mikä niillä on suhteessa nykyisiin EU-maihin. Ne pyrkivät vetämään kilpailukykynsä mahdollisimman hyväksi matalilla veroilla ja kustannuksilla houkutellakseen investointeja, yrityksiä ja työtä omiin maihinsa. Tällainen politiikka on itse asiassa ainoa mahdollisuus nopeasti saada kiinni nykyisten EU-maiden etumatkaa elintasossa. Politiikka on käytännössä sama, jota Suomi on harjoittanut suhteessa muihin pohjoismaihin vuosikymmenien ajan. Nämä uudet EU-jäsenmaat ovat esittäneet viime aikoina yhä matalampia veroprosentteja verouudistuksissaan. Näin houkutellaan myös suomalaista tuotantoa siirtymään näihin maihin veroetujen mukana. Erityisesti ansiotulojen veroaste ja marginaaliverot ovat Suomessa korkeita kaikilla tulotasoilla. Suomen tuloveroprosentit ja marginaaliveroprosentit ylittävät kaikilla tulotasoilla selkeästi Euroopan 12 maan keskiarvon. Ero kasvaa tulojen noustessa niin, että korkeilla tulotasoilla Suomen verotus on erityisen ankaraa. Hallituksen jo tekemistä päätöksistä huolimatta edelleenkin on tarvetta Suomen ankaran ansiotuloverotuksen keventämiseen.
Kysymys C
Tässä kysymyksessä käsitellään yritys- ja pääomatulojen verotusta sekä siihen suunniteltujen muutosten vaikutuksia yritysten ja veronsaajien kannalta.
Suomen vuonna 1993 käyttöön ottama yritys- ja pääomatuloverotus on osoittautunut myös kansainvälisesti tarkastellen suureksi menestykseksi. Veron tuotto on ylittänyt monin verroin uudistuksen valmisteluvaiheessa tehdyt arviot, järjestelmä on tukenut yritysten vakavaraisuuden parantamista ja verovelvolliset ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä verotukseensa. Suomen nykyjärjestelmä onkin sekä teoreettisesti että rakenteellisesti hyvin lähellä optimaalista yritysten ja pääomatulojen verotusta. Järjestelmän kantavia periaatteita ovat matalat verokannat, laaja veropohja sekä kaikkien pääomatulojen mahdollisimman yhtenäinen verottaminen. Kansainvälisessä paineessa tästä järjestelmästä ollaan nyt luopumassa ja siirtymässä osittain kahdenkertaiseen osinkotulojen verotukseen. Veroteoreettisesti ja käytännön toimivuudenkin kannalta ollaan siis siirtymässä lähes ideaalista verojärjestelmästä selkeästi huonompaan ratkaisuun.
Verokannan alentaminen 29 %:sta 26 %:iin keventää kaikkien osakeyhtiömuotoisten yritysten verotusta ja on siten uudistuksen selkein ja suurin yksittäinen myönteinen tekijä. Yrittäjyyden näkökulmasta toinen merkittävä positiivinen tekijä on yhteen kertaan verotettavien osinkotulojen nettovarallisuusliittymän säilyttäminen. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että valtaosin ei-listautuneissa yrityksissä jaettavat osingot edelleenkin verotetaan vain yhteen kertaan yrityksessä, ja järjestelmään sisältyy kannustin omien pääomien kartuttamiseen. Selkeitä kielteisiä piirteitä hallituksen periaateratkaisussa ovat matalien ansiotulo-osinkojen verotuksen kiristyminen järjestelmän muutoksesta johtuen sekä yhteen kertaan verotettavien osinkotulojen henkilökohtainen enimmäisraja 90.000 euroa. Periaateratkaisu tarvitseekin erityisesti näiden kahden tekijän osalta korjauksia. Ratkaisuun sisältyvää 90.000 euron yhteen kertaan verotettavan osinkotulon enimmäisrajaa voidaan myös tarkastella laajemmasta näkökulmasta kuin vain niiden yrittäjien, joita raja koskee. Pääomatuloista on otettu yksi osa, ei-listautuneiden yritysten maksamat osingot, joihin kohdistetaan tällainen henkilökohtainen enimmäisraja. Samanaikaisesti vuokratuloihin, korkotuloihin sekä luovutusvoittoihin ei tällaista rajaa kohdisteta. Tämän monet yrittäjät ovat tulkinneet yrittäjyyden näkökulmasta tarkoittavan hallituksen linjaa käytännön toimenpiteissä yrittäjyyden edistämiseen, eikä se anna hyvää kuvaa hallituksen aikomuksista edistää yrittäjyyttä maassa.
Suomen Yrittäjät on tiedustellut 320:lta satunnaisesti valitulta pk-yritykseltä uudistuksen vaikutuksia yrityksen kasvuhalukkuuteen ja työllistämiseen. Tulokset näkyvät liitteenä olevista taulukoista. Selvityksen mukaan uudistus jossain määrin parantaisi enemmän kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia kuin heikentäisi niitä.
Kysymys D
Kysymyksessä tarkastellaan EU:n laajenemisesta aiheutuvia verotuksellisia ongelmia. Erityisesti kysytään verotason eroavuudesta johtuvia kaupan ja tuotannon siirtymiä esim. Viroon ja siihen liittyviä ongelmia ja keinoja haittojen minimoimiseksi. Lisäksi kysytään, voiko Suomi pitää verokilpailussa puoliaan, vai jäämmekö pelkäksi tytäryhtiötaloudeksi?
EU:n uudet jäsenmaat ovat valinneet hyvin aggressiivisen yritysveropolitiikan. Keskeisissä Itä-Euroopan maissa yritysveroprosentti uudistusten jälkeen alittaa 20 %. Lisäksi näihin maihin tehtäville sijoituksille annetaan usein erilaisia tukia alkuvuosina. Näin ollen kyse ei ole pelkästään verotuksesta, vaan sellaisesta paketista, jonka osina ovat hyvin houkutteleva verotus, maahan tehtävien investointien tuki, edullinen ja koulutettu työvoima sekä EU-jäsenyyden tuoma parantunut oikeusvarmuus toimintaympäristönä. Nämä tekijät ovat yhdessä johtaneet siihen, että kiinnostus esim. Viroon sijoituskohteena on merkittävästi lisääntynyt viime aikoina. Tämä tulee ilmi sekä eri puolilla Suomea asiantuntijaorganisaatioihin ja kirjanpitotoimistoihin tulevista tiedusteluista, erilaisten Viroon liittyvien sijoittumisseminaarien kysynnän lisääntymisestä sekä alalla toimivien konsulttien asiakaskunnan lisääntymisestä. Mikäli Suomi ei mitenkään reagoi näihin kehitysnäkymiin, siirtyy suomalaista tuotantoa ja osaamista merkittävästikin näihin maihin niiden tarjoamien etujen vuoksi. Vastaavasti tilanteeseen positiivisesti reagoimalla voidaan näitä siirtymiä jossain määrin vähentää, mutta ei kokonaan poistaa. Siirtymiä tapahtuu joka tapauksessa, ja se on taloudellisesti järkevää myös siitä syystä, että näiden maiden markkinoiden oletetaan kasvavan myös EU-jäsenyydestä johtuen voimakkaasti lähivuosina. Tällöin on liiketaloudellisesti perusteltua ja hyvä olla mukana näillä markkinoilla ja saada oma osuutensa markkinoiden kasvusta. Tällaisessa tilanteessa Suomen tulee keventää omaa verotustaan ja auttaa sillä tavalla suomalaisen tuotannon pysymistä omassa maassamme, mutta se ei voi olla ainoa toimenpide, jolla tähän uuteen tilanteeseen reagoidaan. Lisäksi on pidettävä huolta muista kilpailutekijöistä markkinoilla pärjätäksemme.
Viime aikoina on kannettu huolta Suomen muuttumisesta tytäryhtiötaloudeksi. Varsinainen syy tähän on heikko riskinottokyky ja yrittäjyysinnostuksen vähäisyys maassa. Ulkomaiset riskinottajat ja yrittäjät ostavat sellaisia yrityksiä, joilla on hyvät menestymismahdollisuudet, mutta suomalaiset riskisijoittajat ja yrittäjät eivät halua tätä mahdollisuutta ottaa. Näin ollen verotustakin tärkeämpiä asioita saattavat olla konkurssilainsäädännön kehittäminen Yhdysvaltain järjestelmän suuntaan niin, että riskin toteutuessa seuraukset eivät olisi niin totaalisia ja vaikeita kuin ne tällä hetkellä Suomessa ovat sekä yrittäjyyden yleinen edistäminen ja yrittäjyysinnostuksen parantaminen maassa.
Kysymys E
Kysymyksessä tarkastellaan työllisyyden lisäämisen vaikeutumista, julkisten menojen hillintää rakenteita ja hallintoa tehostamalla niin, että palveluiden laadusta ei jouduta tinkimään sekä Suomen houkuttelevuutta investointikohteena.
Talouskasvu on primäärinen työllisyyden parantamiskeino, ja sen viime vuosina hidastuessa ovat myös keinot työllisyyden parantamiseksi vähentyneet. Toisaalta samaan aikaan on työikään tulevien ikäluokkien suuruus pienentynyt, jolloin siirrytään itse asiassa lähivuosina pikemminkin ongelmiin ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden kanssa ainakin tietyillä alueilla ja toimialoilla. Jo tällä hetkellä meillä on samanaikaisesti melko vaikea työttömyys ja pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mikä on edelleen pahentumassa.
Julkisia menoja kohdistuu melkoisesti sellaisiin toimiin, joilla ei ole välitöntä vaikutusta väestön peruspalveluiden määrään tai laatuun. Näin ollen ensisijaisesti tulee julkisia menoja karsia niiltä osin, kun ei ole välittömästi kysymys väestön peruspalveluista. Lisäksi myös palveluiden tuotantoa voidaan kokemusten mukaan selvästi tehostaa käyttämällä hyväksi yksityisiä palveluntuottajia avoimessa kilpailutuksessa. Tällöin julkisen vallan rooli on toimintojen järjestäminen ja kilpailuttaminen ja varsinainen tuotanto tapahtuu pääosin yksityisissä yrityksissä. Näin palvelut saadaan joustavammiksi ja paremmin väestön tarpeita vastaavaksi esim. palveluseteleiden käytöllä. Sinänsä julkisiin palveluihin liittyy Suomessa paljon sellaista osaamista ja laatutasoa, jolla on merkittävää kysyntää lähes kaikkialla maailmassa. Suurimmassa osassa maailman maita on kysyntää mm. rehellisesti ja läpinäkyvästi toimivalle tullilaitokselle, verottajalle, poliisitoiminnolle, hyvästä perusterveydenhuollolle, toimivalle ja laadukkaalle koulujärjestelmälle sekä rehelliselle virkakunnalle. Suomessa on näihin aloihin liittyvää myös kansainvälisissä tutkimuksissa todettua osaamista ja kokemusta. Tätä kokemusta ja osaamista ei kuitenkaan myydä markkinoille, jotka ovat maailmalla valmiina olemassa. Tällä alalla olisi merkittävää palvelutarjontaa mahdollista saada aikaan, kun se oikein järjestettäisiin ja hyvin markkinoitaisiin yhdessä julkisen sektorin ja palvelualan konsulttiyritysten kanssa. Esimerkkinä vastaavasta kansainvälisille markkinoille myydystä osaamisesta on Suomen kansainvälisesti tunnustettuun ja erittäin kilpailukykyiseen metsäklusteriin liittyvä osaamisen myynti. Vastaavalla konseptilla olisi periaatteessa mahdollista myydä myös julkiseen sektoriin liittyvää osaamista monilta eri julkisen sektorin aloilta. Kysyntä maailmalla on jo olemassa ja Suomella monella alalla tunnustettua osaamista, mitä viedä.
Investointien houkutteleminen Suomeen edellyttää keskeisten kilpailukykyä heikentävien tekijöiden parantamista. Käytännössä tämä tarkoittaa verotuksen keventämistä ja nykyisten merkittävien klustereiden, metsäteollisuuden ja informaatioteknologian, vahvistamista sekä uusien klustereiden luomista esim. juuri julkisen sektorin osaamisen alueelle. Toistaiseksi tällaisen klusterin luominen esim. bioteknologia-alalle on osoittautunut vaikeaksi ja tulokset ovat olleet pääsääntöisesti heikkoja. Muitakin oraallaan olevia klustereita maasta löytyy mm. ympäristöteknologian alalta sekä energiataloudesta.
Kysymys F
Kysymys liittyy EU:n verotuksen harmonisointipyrkimyksiin ja niiden vaikutuksiin Suomeen. EU:n verotuksen harmonisointi on pääasiassa kohdistunut arvonlisäverotukseen, mutta harmonisointia on tapahtunut myös energiaverotuksen alalla sekä pyrkimyksiä ollut yritysverotuksen harmonisointiin. Sen sijaan henkilöverotus ja sosiaaliturvan rahoitus ovat selkeästi olleet kaikkien harmonisointipyrkimysten ulkopuolella.
Verotuksen harmonisointi sinänsä on hyvä asia, koska pieni maa ei yksin pysty vaikuttamaan markkinoilla muiden maiden käyttäytymiseen. Tällöin pienten maiden ainoa mahdollisuus on pyrkiä saamaan yleiset kansainväliset pelisäännöt, joita kaikki toimijat noudattavat. Kuitenkin jo EU:n sisällä, ja vielä enemmän uusien jäsenmaiden tullessa EU:n jäseniksi, on merkittäviä eroja maiden välillä veropyrkimyksissä. Tästä syystä on käytännössä mahdotonta saada esim. yritysverotuksen alalta merkittäviä harmonisointeja aikaan tulevaisuudessakaan. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että merkittävät, EU:n ulkopuoliset, maailmalla toimivat kilpailijat eivät suostu minkäänlaisiin harmonisointitavoitteisiin esim. yritysverotuksen osalta. Ainoat harmonisointimahdollisuudet tältä osin liittyvät WTO:n toimivaltaan kuuluvassa kilpailun avoimuuden periaatteiden noudattamisessa. Tässä suhteessa merkittävä päätös tulee olemaan WTO:n kanta Yhdysvaltain yritysverotuksessa oleviin vientiä tukeviin poikkeamiin. Suomalaisten yritysten toimiessa yhä enemmän globaaleilla markkinoilla ja kohdatessa yhä useammin kilpailijoita, jotka tulevat EU-alueen ulkopuolelta, on itse asiassa WTO:n puitteissa tapahtuva kilpailuneutraalisuuden varmistaminen verotuksessa entistä tärkeämpi verotuksen harmonisointitavoite. EU:n omat harmonisointipyrkimykset ja tavoitteet on käytännössä käyty loppuun ja ne kohdistuvat pääasiassa arvonlisäverotukseen ja energiaverotukseen.
Kysymys G
Valtiontilintarkastajien kanslia pyytää näkemyksiä kotitalousvähennyksestä ja sen merkityksestä harmaan talouden torjunnassa, yritysten perustamisessa ja työllisyyden lisäämisessä. Lisäksi kansliaa kiinnostaa mahdollinen vähennysoikeuden laajentaminen ja muut kehittämistarpeet.
Verovelvollinen voi vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä kotitalousvähennyksenä. Vähennykseen oikeuttavaa työtä on tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Vähennyksen määrä on vuonna 2003 ollut enintään 1.150 euroa vuodessa, ja se myönnetään siltä osin kuin kustannukset ylittää 100 euroa. Kotitalousvähennyksen saajia oli viimeiseltä verohallinnon tilastointivuodelta, vuodelta 2002, 89.516. Verotuksessa oli tuolloin vähennetty 42,5 milj. euroa. Vähennys tehdään suoraan verosta eikä veronalaisesta tulosta. Vähennyksen tehneiden henkilöiden määrä oli kasvanut 23,6 % edellisestä vuodesta.
Kotitalousvähennyksen suosio on viime vuosina kasvanut voimakkaasti samanaikaisesti, kun sen määrää on lisätty ja se on ulotettu koskemaan myös koko maata. Kotitalousvähennys osittain kilpailee kunnallisen kotipalvelun kanssa samoista asiakkaista hoiva- ja hoitotyön sekä kotitaloustyön osalta, mutta suurelta osin kohdistuu muihin asiakasryhmiin kuin kunnallinen kotipalvelu. Täysin erillisiä asiakasryhmiä ovat vakituisen asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito tai perusparannustyöt. Vähennyksen tuki-intensiteetti on tällä hetkellä jo korkea, 60 % aiheutuneista työkustannuksista, jolloin sillä on jo merkittävää vaikutusta sekä asiakkaan kokemaan hintaan että myöskin harmaan talouden torjuntaan. On todennäköistä, vaikkakaan mitään tiedossa olevia luotettavia tutkimuksia asiasta ei ole tehty, että vähennys on tuonut merkittävästi verotuksen piiriin aiemmin harmaana työnä tehtyä kotitaloustyötä. Näin ollen on vaikeata sanoa, missä määrin kotitalousvähennys on kokonaisuudessaan lisännyt kysyntää markkinoilla, koska ei tiedetä, missä määrin vastaavia palveluja on tarjottu harmailla markkinoilla tai olisi tarjottu ilman vähennystäkin. Täten vähennyksen kohteena vuonna 2002 ollut kokonaistyöpanos, 70 milj. euroa, ei ole vähennyksen johdosta täysin uutta tuotantoa. Kuitenkin tiedot markkinoilta ovat sen suuntaisia, että vähennyksen laajennukset ja tietoisuuden lisääntyminen vähennyksen käytettävyydestä on selkeästi lisännyt palvelujen kysyntää esim. kotitalouksien siivouspalveluissa. Tämä on johtanut sekä uusien palvelualan yritysten perustamiseen että vanhojen yritysten työvoiman määrän lisäyksiin. Jos mainitusta 70 milj. euron työpanoksen määrästä puolet on täysin uutta tuotantoa, merkitsisi se runsaan 1.000 työpaikan määrän kasvua ja useiden satojen uusien yritysten syntymistä markkinoille. Korkeasta tuki-intensiteetistä johtuen yhden työpaikan hinnaksi tulisi tällöin runsaat 40.000 euroa vuodessa.
Toistaiseksi tietoisuus järjestelmästä on vasta lyömässä itseään läpi markkinoilla ja markkinat eivät siten ole vielä kypsät, joten vähennyksen käyttö ja vähennyksen aikaansaamat työpaikat tulevat edelleenkin nousemaan. Vaikuttavuudessa on toki otettava huomioon se, että tuki-intensiteetti on varsin voimakas, 60 %. Tällaisessa markkinatilanteessa ei vähennyksen ehtoja ehkä kannata muuttaa, vaan keskittyä informoimaan markkinoilla toimivia tästä vähennysmahdollisuudesta. Näin saadaan lopullisempaa tietoa siitä, mikä on vähennyksen merkitys ja vaikutus markkinoilla. Jos vähennyksen ehtoja muutetaan, tulisi ensisijaisesti korottaa vähennyksen enimmäismääriä.
SUOMEN YRITTÄJÄT
Jussi Järventaus
toimitusjohtaja
Risto Suominen
johtaja
