Uusi EU-asetus tuo lisäbyrokratiaa yrittäjille – ”Pienelle yritykselle tämä voi olla ratkaiseva kynnys”

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus edellyttää, että tuotteita ulkomaille lähettävä yrittäjä selvittää ja hoitaa velvoitteensa erikseen jokaisessa kohdemaassa maakohtaisten vaatimusten mukaan.

EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetuksen soveltaminen alkoi keskiviikkona 12. elokuuta. Uusi asetus korvasi aiemman pakkaus- ja pakkausjätedirektiivin.

Asetus koskee yrityksiä, jotka myyvät tuotteitaan verkkokaupan tai muun etämyynnin kautta EU:n alueelle. Yrittäjän on selvitettävä velvoitteensa jokaisessa maassa, johon tuotteita lähetetään. Tämä voi tarkoittaa liittymistä paikalliseen tuottajavastuujärjestelmään sekä kierrätykseen ja jätehuoltoon liittyvien maksujen maksamista kohdemaassa. Käytännöt vaihtelevat edelleen maittain.

Suomessa muutos koskee erityisesti sitä, mille yritykselle vastuu tietyistä pakkauksista kuuluu. Mikroyrityksille asetus sisältää joitakin rajattuja poikkeuksia ja kevennyksiä. Poikkeukset eivät kuitenkaan poista velvollisuutta selvittää pakkaus- ja tuottajavastuuta koskevia velvoitteita etenkin rajat ylittävässä myynnissä.

– Erityisen raskaalta kokonaisuus näyttää pienille yrityksille ja yksinyrittäjille, joille kansainvälinen myynti voi olla satunnaista tai määrältään vähäistä. Usean maan sääntöjen selvittäminen, rekisteröityminen ja maksujen hallinnointi voivat viedä kohtuuttomasti aikaa ja kasvattaa kustannuksia suhteessa myynnin arvoon. Pahimmillaan useisiin maihin kohdistuvat maksut voivat nousta pienyrittäjälle hyvin merkittäviksi, jopa kymmeniin tuhansiin euroihin, sanoo Pirkanmaan Yrittäjien vaikuttajavaliokunnan jäsen Jari Rantala.

Selkeämpää yhden luukun mallia tarvitaan

Rantala pitää tärkeänä, että sääntely ei muodostu esteeksi mikroyritysten kasvulle ja kansainvälistymiselle.

– Pirkanmaalla on paljon pieniä yrityksiä, joille verkkokauppa ja EU:n sisämarkkinat avaavat tärkeitä kasvumahdollisuuksia. Jos velvoitteet täytyy selvittää ja maksut hoitaa jokaiseen maahan erikseen, moni joutuu arvioimaan, onko ulkomaille myyminen enää taloudellisesti järkevää, Rantala sanoo.

Rantalan mukaan haasteena on, miten monimutkaiseksi velvoitteiden hoitaminen voi pienelle yritykselle muodostua. Ratkaisut on löydettävä EU-tasolla pikaisesti. Tarve korostuu, koska käytännöt vaihtelevat yhä maittain. Jos suomalainen yritys myy tuotteita verkkokaupan kautta kuluttajille muihin EU-maihin, sen on nykyisten sääntöjen mukaan nimettävä kuhunkin myyntimaahan valtuutettu edustaja hoitamaan tuottajavastuuseen liittyviä velvoitteita. Euroopan komissio on ehdottanut, että tämän vaatimuksen soveltaminen keskeytettäisiin EU:hun sijoittautuneiden tuottajien osalta, mutta ehdotusta ei ole vielä hyväksytty.

– Tarvitsemme EU-tasolle aidosti toimivan yhden luukun palvelun, jossa yritys voisi hoitaa pakkausten jätehuoltoon liittyvät velvoitteensa yhdellä kertaa ja löytää kaiken tarvittavan tiedon yhdestä paikasta. Lisäksi vähäiselle myynnille ja pienille yrityksille tarvitaan selkeät poikkeukset, jotta sääntely ei pysäytä kasvua jo ennen kuin se ehtii alkaa, Rantala sanoo.

Yrittäjät on vaikuttanut asetukseen aktiivisesti yhdessä eurooppalaisia pk-yrityksiä edustavan SMEunitedin kanssa ja esittänyt siihen kohdennettuja kevennyksiä, jotta pk-yritysten hallinnollinen taakka vähenisi ja sääntely olisi helpompi toteuttaa käytännössä.

Yrittäjien kannattaa seurata asetuksen toimeenpanoa ja pyytää tarvittaessa apua velvoitteiden selvittämiseen. Pirkanmaan Yrittäjien puheenjohtaja Jari Haapaniemi korostaa, että tapaus osoittaa EU-tason vaikuttamisen merkityksen.

– On tärkeää, että suomalaisten yrittäjien ääni kuuluu esimerkiksi SMEunitedin kautta. Uskon, että myös tähän asetukseen voidaan saada korjauksia määrätietoisella EU-vaikuttamisella, Haapaniemi sanoo.