Yrittäjän ensimmäinen vuosi: Pitkän matkan yrittäjyys

YRITTÄJÄN ENSIMMÄINEN VUOSI: OSA 12 | Simon Sinek on popularisoinut käsitteen infinite game. Toisin kuin juoksukilpailussa, jossa maaliviivalla julistetaan yksi voittaja, ei loputtomassa pelissä ole kyse sprintistä, eikä edes ultramaratonista. Loputtomassa pelissä yrityksen tavoite on vain jatkaa juoksemista. Ja jatkaa. Ja jatkaa.

Startupien aikakaudella media rakastaa bongata yksisarvisia. Nämä bisneksen Cooperin testissä parhaiten pärjänneet juoksijat palkitaan rahakkaalla exitillä, mutta startupit eivät edusta keskimääräistä yritystä. Suuri osa pk-yrityksistä ei nimittäin kasva merkittävästi, vaan ne hölkkäävät tasaisella vauhdilla eteenpäin. Harva ekokampaamo, rautakauppa tai lounasravintola tavoittelee räjähtävää kasvua.

Firma saattaa yhtenä vuonna kasvaa nopeammin kuin kilpailijansa tai saada parhaan luottoluokituksen toisena, mutta pitkässä juoksussa nämä ovat nopeasti unohtuvia väliaikoja. Sama japanilainen suku on tarjoillut Ichimonjiya Wasuke -ravintolassaan riisikakkuja jo yli tuhannen vuoden ajan eikä perhe ole koskaan halunnut kasvattaa ravintolaa isommaksi tai innovoinut itseään hengiltä. Tasainen eteneminen on valitettavasti harvemmin klikkiuutisen aihe, vaikka olisihan se joskus hienoa nähdä iltapäivälehdessä lööppi: ”Yrittäjä ei myynyt yritystään tänäkään vuonna!”

Kun firma on päässyt plussan puolelle ja työ on riittävän kivaa, on syytä pohtia minkälaisella vauhdilla haluaa edetä. Yrityksen on mielekästä määrittää raamit, joiden sisällä toiminta rullaa sujuvasti. Tuhatvuotiselle riisikakkuravintolalle se saattaa tarkoittaa muutaman kymmenen neliön toimitilaa ja muutamaa työntekijää, kun taas oransseja saksia valmistavan 365-vuotiaan monialayrityksen ideaali koko on tuhansia työntekijöitä.

Si vis pacem, para bellum

Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Vaikka yritys olisi kuinka löytänyt raamiensa mukaisen tasapainopisteen, ei ympäröivää maailmaa kiinnosta. Selviytyäkseen vuodesta toiseen yrityksen on sopeuduttava vuosi toisensa jälkeen ja pitkän matkan yrittäjyys onkin jatkuvaa kriisien väistelyä. Ichiwa selvisi ydinpommista, luostarit panivat olutta läpi mustan surman (mahtoivatkohan edes huomata?) ja Fiskars valmisti saksia läpi maailmansotien.

Meidän sukupolvemme johtajat tulevat luotsaamaan firmansa ilmastokriisiin ja sen läpi. Myrskyjä on luvassa ja mitä sekavammassa tilassa yritys on, sitä raskaampia aikoja on lähitulevaisuudessa luvassa. Muutoksen johtaminen on mahdollista ainoastaan, kun tietää mihin suuntaan on matkalla. Työntekijöiden on helpompi pysyä muutoksen kyydissä, kun firman missio on kirkastettu ja yhteisesti jaettu. Yrityksen suurin voimavara on motivoituneet ihmiset, jotka uskovat yrityksen asiaan ja joita johdetaan empaattisesti ja pitkäjänteisesti.

Ennen sopivan vauhdin löytymistä yritys on alituisessa myllerryksessä. Muutos on monissa elämänvaiheissa virkistävää ja tarpeellista, mutta ihmisen on raskasta pysyä mukana, jos maalitolpat siirtyvät koko ajan. Poukkoilevassa työssä henkilökunta kuormittuu ja ennen pitkää palaa loppuun. Jokainen on törmännyt “lomalla voi sitten ladata akut” -tyyppiseen ajatteluun. Työkulttuuri, jossa vapaa-aika käytetään palautumiseen, on lähtökohtaisesti kestämätön. On selvää, että ensimmäisiä askeliaan ottava yrittäjä joutuu ponnistelemaan löytääkseen kiinteää maata jalkojensa alle. Pitkän matkan yrittäjyydessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että kauas päästäkseen on edettävä sellaisella nopeudella, jonka ylläpitäminen onnistuu vielä vuosikymmenten päästäkin.

Jos yrittäjän työura on elämän mittainen – ja yrityksen parhaimmillaan sitäkin pidempi – ei ole tarkoituksenmukaista kuluttaa voimiaan alussa ryntäilemällä jokaisen kultahipun perässä. Ja siinä pitkälle matkalle lähtemisessä on kyse; kestävä bisnes rakentuu verkkaisesti ja työntekijöiden ehdoilla. Kestävä muutos on piinallisen hidasta, mutta kun yrittäjä tietää mihin ilmansuuntaan on matkalla, on matkan taittaminen helpompaa. Ilman kompassia suunnistava yritys saattaa jäädä poimimaan matalampia hedelmiä eikä ole lopulta edennyt ympäröivän maailman tahdissa.

Bisneksen sydän

Kirkas missio helpottaa palveluvalikoiman kasaamista. Jos firman liikeidea on sidoksissa yhden tuotteen myyntiin tai teknologian kaupallistamiseen, on firma altis horjumaan kehityksen kehittyessä ja markkinoiden muuttuessa. Elintarvikefirma, jonka missio on tehdä helposti valmistettavaa ruokaa, on todennäköisemmin pystyssä 50 vuoden päästä kuin yritys, jonka bisnes on einespizza. Kun missio on määritelty, on helpompi miettiä, mitkä tuotteet palvelevat tätä tarkoitusta parhaiten. Vaihtuvat maisemat tuovat mukanaan perspektiiviä ja kilometrien myötä on helpompaa ymmärtää mikä firman tosiasiallinen bisnes on.

Oma yritykseni aloitti toimintansa musiikkistudiona, mutta musiikki tuotetaan nykyään makuuhuoneissa. Festarien äänitekniikka kompastui pandemiaan. Äänikirjat ovat vielä hetken ajan oiva rahasampo äänistudioille, mutta äänisynteesi sulattaa senkin bisneksen 20-luvun loppuun mennessä. Kaikki nykyiset palvelumme tulevat kuolemaan ajan saatossa tarpeettomina, jolloin tekijöidemme osaamiselle on löydettävä uusia käyttökohteita. Ja siinä tärkein havaintomme olikin; Artlabin ydin ei koskaan ollutkaan musiikin tuotanto, äänisuunnittelu tai tapahtumien äänitekniikka, vaan tunteen ja tiedon välittäminen äänen keinoin. Formaatteja tulee ja menee, mutta niin kauan kuin jossain on tarve kertoa ja toisaalla tarve kuulla, on liiketoiminnallamme jatkuvuutta. Se pitää vain sopeuttaa zeitgeistiin.

Terra firma

Valtiot ja valuutat ovat romahtaneet ympäriltä, mutta Ichiwa on kuin kiinteä maaperä; pysynyt samassa paikassa ja saman kokoisena, vaikka päälle on satanut ydinpommeja. Ichiwan liikeidea on kaikessa japanilaisessa minimalismissaan ikuinen; he valmistavat parhaita mahdollisia riisikakkuja. Niin kauan kun ihmisen tarvitsee syödä, on Ichiwalla bisnes, joka elättää yrittäjät ja työn tekijät. Omalla yritykselläni on vielä 990 vuotta jäljellä päästäksemme samaan pisteeseen kuin tämä muutaman pöydän ja penkin kokoinen kioski. Mutta eipä sillä ole kauheasti merkitystä, pääasia on että juoksu jatkuu. Sillä kun yrityksen ihmiset tietävät miksi töitä tehdään, ollaan aina matkalla hyvään suuntaan.

Mieti, minkä kokoista bisnestä haluat pyörittää ja ennen kaikkea miksi. Vedä lenkkarit jalkaan ja nauti matkasta. Jos hengästyttää, hidasta, ja jos veri kiertää, nopeuta. Älä ryntäile, sillä hyvien asioiden toteutumiseen tulee menemään vuosia. Kärsimättömästi mahdollisimman hyvien väliaikojen perässä ryntäilevä yritys kompastuu lopulta omiin jalkoihinsa. Luin vuosia sitten Matti Alahuhdan johtamisen klassikkokirjan. Takakannen suljettuani en ollut järin vaikuttunut ja koin hukanneeni aikaani. Mutta sitten katsoin vielä kerran otsikkoa: ”Kirkas suunta ja ihmisten voima.” Siinähän se olikin.

Loppusanat

Vuoden 2021 HYNY:n artikkelisarja Yrittäjän ensimmäinen vuosi on käsitellyt laaja-alaisesti yrityksen alkumetrien toimintaa perustamisesta ja verotuksesta aina merkitykseen asti. Sarja on vain varpaiden dippaus yrittäjyyden syvään maailmaan, mutta toivottavasti sisältö on herättänyt sinussa oivalluksia ja ennen kaikkea uteliaisuutta.

Tämän sarjan avulla halusimme saada sinulle tunteen siitä, että yrittäjyys on todellakin mahdollisuus, eikä mikään siihen liittyvä asia itsessään ole liian vaikea selätettäväksi. Jokainen saa rakentaa omasta polustaan itsensä näköisen ja taittaa matkaansa valitsemassaan askellajissa. Töitä saa toki tehdä niin isossa kuin pienessäkin firmassa, mutta siellä missä on yrittäjyyttä, on myös vapautta.

Suuri ajattelija Buzz Lightyear tiivisti yrittäjän ajatusmaailman hyvin: ”Kohti ääretöntä ja sen yli!”

Artikkelin kirjoittaja Anttoni Palm on Helsingin Yrittäjien nuorten yrittäjien HYNY:n hallituksen jäsen ja äänituotantoyhtiö Artlabin toimitusjohtaja, joka matkustaa mieluummin junalla kuin lentokoneella, sillä junasta näkee maisemia.