Marjayrittäjä pelkää, että uudet työehdot eivät enää houkuttele thaimaalaisia poimijoita Suomeen – ”Kerään itse ja myyn torilla”

Mäntyharjulainen marjayrittäjä Riina Jussila on edelleen epätietoinen siitä, jääkö iso osa luonnonmarjoista tänä kesänä poimimatta.

– Moni yritys jättää tänä vuonna poimijat hankkimatta, hän harmittelee.

Kyse ei ole pelkästä harmituksesta, sillä vaarassa on paitsi Jussilan marjaelinkeino, myös isompien marja-alan yritysten tulevaisuus.

Jussila on aikaisempina vuosina saanut Thimaasta useita kymmeniä poimijoita. Nyt hän ei ole varma, tuleeko yhtäkään.

Taustalla on viisumimuutos, joka edellyttää marjanpoimijoiden palkkaamista suoriin työsuhteisiin. Ulkomaalaiset marjanpoimijat tarvitsevat lisäksi työluvan. Kesätyöviisumi ei heidän kohdallaan tule kyseeseen, koska luonnonmarjapoimijoita ei ole mainittu voimassa olevassa kausityöasetuksessa. Työluvat myöntää Maahanmuuttovirasto, joka on pahoin ruuhkautunut. Marjanpoiminta-alan yrityksillä on kiire saada työluvat työntekijöille ennen poimintakauden alkamista.

– Prosessi työntekijän saamiseksi Suomeen kestää kokonaisuudessaan vähintään kaksi kuukautta. Voi siis olla, että vaikka saisin työntekijän, hän ei ehdi poimimaan. Elokuussa mustikkakausi on jo ohi ja metsässä olevat marjat ovat huonolaatuisia, Riina Jussila sanoo. Hänen mukaansa viranomaisten olisi pitänyt antaa ohjeistuksensa alkuvuodesta.

– Jos poimijalle jää vain kuukausi aikaa työhön, hänelle itselleen ei jää juuri mitään, koska lentoliput on maksettava itse ja viisumi maksaa yli 500 euroa, Jussila jatkaa.

“Prosessi työntekijän saamiseksi Suomeen kestää kokonaisuudessaan vähintään kaksi kuukautta. Voi siis olla, että vaikka saisin työntekijän, hän ei ehdi poimimaan.”

Riina Jussila, yrittäjä

”Jokainen tietää itse parhaiten”

Jatkossa marjanpoimijat tekevät töitä rajoitetun ajan, vielä vahvistamattomien tietojen mukaan noin kahdeksan tuntia päivässä. Jussilan mukaan työaika ei palvele marjanpoimijoiden etua.

– Moni miettii, kannattaako Suomeen enää tulla poimimaan. Jos työntekijä ei saa tehdä töitä kuin kahdeksan tuntia päivässä ja sunnuntai pakotetaan vapaapäiväksi, tuloihin tulee iso lovi.

Jussilan käyttämät poimijat ovat saaneet aikaisempina kesinä päättää itsenäisesti työaikansa ja vapaapäivänsä.

– En pakota heitä mihinkään. Jokainen tietää itse parhaiten, jaksaako lähteä poimimaan. Joskus joku pitää pyykkipäivän tai kerää esimerkiksi sieniä omaan käyttöönsä. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Siinä missä poimija saattoi aikaisempina kesinä tienata itselleen 5 000–6 000 euroa kulujen jälkeen, työehtosopimuksen jälkeen tulot saattavat Jussilan mukaan tippua alle 2 000 euroon.

– Jos saan myydyistä marjoista omalle yritykselleni 30 senttiä kilolta ja työntekijöistä on maksettava eläkemaksut ja muut kulut, toiminta ei ole enää kannattavaa. 

Työehtosopimus vielä auki

Marja-alan etuja valvovan Arktiset aromit ry:n toiminnanjohtaja Birgitta Partanen on epätietoinen tilanteesta.

– Asiat ovat edelleen sekaisin. Prosessi ei toimi, ja yhteys Migriin toimii heikosti tai ei lainkaan.

Partasen mukaan työehtosopimuksista neuvotellaan vielä tällä viikolla. Neuvotteluissa ovat mukana Maaseudun työnantajaliitto ja Teollisuusliitto. Alan yrityksiä on kuultu neuvottelujen aikana.

– Yritykset on nyt laitettu avaamaan työpaikkoja ilman, että tiedetään, millaista työehtosopimusta käytetään. Oleellinen asia on, mikä katsotaan marjanpoimijoiden työajaksi. Lisäksi matkat poimintapaikalle sekä työajan seuranta ja valvonta ovat yhä selvitettävinä.

Jatkossa poimija ei saisi kerätä marjoja vapaa-ajallaan eikä varsinkaan myydä niitä työnantajalleen. Yrittäjän kalustoa ei saa käyttää muina kuin työaikoina, jotta toimintaa ei katsota ylityöksi.

Partanen on samoilla linjoilla Riina Jussilan kanssa rajoitetun työajan ongelmallisuudesta sen mahdollisista joustoista huolimatta.

– Siinä käy helposti niin, että poimijat eivät pääse riittäviin ansioihin eivätkä saa kerätä niin paljon kuin haluavat. Hehän tulevat Suomeen tekemään tiliä.

Alalla pelätään, että uudet määräykset tulevat näkymään pian marjayritysten toiminnassa. Partanen huomauttaa, että luonnonmarjojen poiminnan vähentyminen vaikuttaa myös moniin jatkojalostusta tekeviin yrityksiin.

– Kokonaisvaikutusten arviointia ei ole tehty missään vaiheessa. Muutama yritys jo laittanut pillit pussiin. Verotulot ja työpaikat vähentyvät. Yrityksille aiheutuu paljon lisäkuluja, mutta marjojen hintaa ei voi nostaa niin paljon, että kulut saadaan katettua.

Jatkossa poimija ei saisi kerätä marjoja vapaa-ajallaan eikä varsinkaan myydä niitä työnantajalleen.

”Kaikki yritykset leimataan”

Lapin käräjäoikeudessa alkoi viime viikolla laaja marja-alan ihmiskauppaoikeudenkäynti, jossa marjayhtiö Kiantaman toimitusjohtajaa syytetään yhteensä 56 törkeästä ihmiskaupasta.

Riina Jussila ei hyväksy sitä, että kymmenet pienet marja-alan yritykset leimataan yksittäisten yritysten rikkomusten takia.

– Tämä ihmiskauppa-asia leimaa kaikki alan yritykset. Viranomaisille ei merkitse mitään, että minä hoidan asiat hyvin ja poimijat ovat tyytyväisiä. Pienen joukon virheet aiheuttavat ongelmia suurelle määrälle yrityksiä. Se on väärin.

Alan haasteita lisää se, että suomalaisia poimijoita ei pyrkimyksistä huolimatta saada riittävästi töihin. Jussila on tarjonnut paikkoja kymmenillä suomalaisille poimijoille TE-toimiston kautta.

– Suomalaisilta työnhakijoilta ei tullut yhtäkään hakemusta. Ainoa vaihtoehto on, että kerään tänä kesänä itse ja myyn marjat torilla.

Thaimaasta Jussila tietää ainakin sata halukasta poimijaa, jotka olisivat valmiita hyppäämään koneeseen. Hekin odottavat tietoa työehtosopimuksista.

– Osa voi tulla, mutta eivät he varmasti ilahdu rajoituksista. Viranomaisten pitäisi ottaa huomioon myös poimijoiden tarpeet.