Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Yrittäjyys

Ei niin onnistunut kilpailutus – julkisten tarjouskilpailujen veteraani yllättyi, mutta myöntää, että asioissa on menty eteenpäin

Vasta äskettäin puolen vuosisadan iän saavuttanutta Samu Saarikoskea voi pitää julkisten tarjouskilpailujen osalta jo veteraanina. Hän itse laskeskelee osallistuneensa ensimmäiseen Tampereen kaupungin järjestämään kilpailutukseen jo 17-vuotiaana. Silloin yrittäjänalku tarjosi kaupungille ikkunanpesupalveluita.

Eipä silloin kovin paljon asioita vielä kilpailutettukaan, Samu Saarikoski myöntää ja toteaa, että vuosien saatossa julkiset kilpailutusten lukumäärät sekä soveltamisalueet ovat laajentuneet valtavasti niin Tampereella kuin muuallakin Suomessa. Saarikosken mukaan pääsääntöisesti kilpailutuksiin liittyvä osaaminen on sekin petraantunut valtavasti, mutta aina eivät kilpailutukset nappiin mene tänäkään päivänä. Tämä sai myös Saarikosken ottamaan yhteyttä Pirkanmaan Yrittäjä -lehteen.

Samu Saarikoski myöntää, että palveluntarjoajien on usein hyvin hankala arvostella julkisiin kilpailutuksia niihin liittyvistä epäkohdista, puhumattakaan päätöksistä valittamisesta.

– Kaupunki kun on monelle yrittäjälle tärkein, ehkä jopa se monopoliostaja, jonka suututtaminen olisi ongelmallista, kenties jopa yritystoiminnan päättävää, Saarikoski tiivistää.

Tässä juttutuokiossa piti olla mukana myös toinen, aivan toisella toimialalla toimiva tamperelaisyrittäjä. Myös hänellä olisi ollut kritiikkiä taannoisesta julkisesta kaupungin kilpailutuksesta. Siinä julkiseen kilpailutukseen osallistuvalta palveluntuottajalta vaadittiin esimerkiksi sertifikaattia, jonka Suomessa omaa tasan muutama alaa hallitseva jättiläisyritys. Tämä haastateltava kuitenkin päätti pohdittuaan asiaan jättää haastattelun väliin.

– Ymmärrän kyllä hyvin sen, hänelle kun kyseessä on hyvin merkittävä osa liikevaihtoa, ja liian kärkäs kommentointi ei välttämättä ole jatkon kannalta toimijalle kovinkaan järkevää, Saarikoski summaa.

Polttopisteessä kuntouttava työtoiminta

Samu Saarikoski itse kuitenkin halusi pitää haastattelusta kiinni. Se auttoi asiaa, että hänellä koko elanto ei ole riippuvainen tässä mainitusta toiminnasta. Huhtikuussa uutisoitiin esimerkiksi siitä, kuinka hän lähti ankkuriyrittäjäksi Pyynikki Brewing Companyn -toimintaan. Samu Saarikoski ei tässä haastattelussa edes puhu yritystoiminnastaan, vaan perustamastaan SAWU-säätiöstä, joka on voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen organisaatio. Tarkemmin ottaen tässä jutussa puhutaan järjestön toteuttamasta kuntouttavasta työtoiminnasta, jota se on tarjonnut sopimusasiakkaana Tampereen kaupungille jo kahdeksan vuoden ajan. Käytännössä säätiöllä on ollut kaupungissa kahdeksan erilaista työtoimintapajaa, jotka ovat työllistäneet parikymmentä työvalmentajaa.

Maaliskuussa tämän toiminnan tulevaisuus koki kolauksen. Tuolloin Tampereen kaupungilta tuli tieto siitä, että seuraavina vuosina säätiö ei ole yksi Tampereen kaupungin valitsemista palveluntuottajista. Kaikkiaan kahdestatoista tarjouksen jättäneestä tahosta palveluntuottajaksi otettiin kuusi kilpailussa paremmin pärjännyttä.

Salamyhkäistä touhua

Sitä Saarikoski ihmetteli, että hinnaltaan kalliimpiakin toimijoita valittiin tuottajiksi. Etenkin kun kaupunki pudotti heidät jatkossa “kirjoituskilpailussa”.

– Hinnaltaan meitä kalliimpiakin valittiin tuottajaksi, mutta putosimme silti jatkossa. Myös kilpailussa olleet kysymykset sekä erityisesti niiden tulkinta ihmetyttivät:

– Meiltä kysyttiin ”kuinka osallistuja ymmärtää kaupungin tavoitteen” ja ”kuinka hyvin toimija on verkostoitunut”. Työtoiminta tähtää asiakkaan työllistymiseen, mutta ilmeisesti yli 30 vuotta yrittäjänä ja pitkään yrittäjäjärjestöissä toimineena en ole verkostoitunut tarpeeksi, Saarikoski kertoo.

Pääosa mukaan päässeiden vastauksista on päätetty salata, joten on mahdotonta selvittää, kuinka kaupunki on arvioinnin tehnyt. Lisäksi lyhyestä haastatteluosuudesta kaupunki ei edes tehnyt muistiinpanoja.

– Eikä siinä mitään, tarjouskilpailuja hävitään ja voitetaan, mutta enemmänkin minua huolestuttaa asia sen puolesta, että itse tarjouskilpailussa mätti tällä kertaa useampikin asia. Aika salamyhkäistä touhua siis, Saariskoski jatkaa.

Markkinavuoropuhelun ainoa puheenaihe jäi puheeksi

Saarikoski arvostelee kyseistä kilpailutusta ensinnäkin sen aikataulusta. Vaikka sopimuksen päättyminen olikin kaupungilla tiedossa ainakin puolitoista vuotta, kilpailutus jätettiin niin myöhäiseen ajankohtaan, että päätös tuli lainvoimaiseksi samana päivänä kun sopimukset päättyivät, jolloin siis päädyttiin sopimuksettomaan tilaan. Tämä siitä huolimatta, että aiemmin alan toimijoiden ja kaupungin välisissä markkinavuoropuheluissa, joiden ideana on edesauttaa yhteistyön sujuvuutta, käytännössä ainoa palveluntuottajien kaupungille esittämä toive oli, että kilpailutus järjestettäisiin mahdollisimman hyvissä ajoin.

– Ja sitten lopputulos oli tämä, Saarikoski huokaa ja muistuttaa, että asioiden jättäminen viime tippaan ei ole kenenkään etu. Ei kaupungin, yrityksen tai sen työntekijöiden tahi sitten niiden palvelun varsinaisten asiakkaiden – eli tässä tapauksessa työllistymistä kaipaavien kuntoutujien.

– Selvä on, että epätietoisuus on huonoksi sekä näille palvelun asiakkaille että työtä tekevälle henkilökunnalle. Ja kaikki tämä olisi vältetty pelkästään sillä, että kilpailutus olisi teetetty vähän aikaisemmin. Se, että asia olisi tehty vaikka kolme kuukautta aikaisemmin, ei olisi maksanut kenellekään, Saarikoski kertoo ja ottaa vertailevan esimerkin terveyspuolelta.

– Jos esimerkiksi siitä, jatkuuko Linnainmaan terveyskeskuksen toiminta vai ei, kerrottaisiin päivän varoajalla, eiköhän siitä aika kohu nousisi.

Kallista lystiä

Palveluntarjoajalle tämänkaltaisissa äkkiliikkeissä myrkkyä ovat myös sen aiheuttamat kustannukset. Olipa se sitten yritys tai yleishyödyllinen organisaatio, äkkinäiset liikkeet voivat käydä hyvin kalliiksi.

– Esimerkiksi tässä tapauksessa tilojen ja työsuhteiden irtisanominen olisi onnistunut vasta useamman kuukauden viiveellä. Meidän tapauksessamme tämä olisi tarkoittanut kyllä helposti 100 000 euron menetyksiä, Samu Saarikoski kertoo. Onneksi näin jyrkkiin toimenpiteisiin ei säätiön tapauksessa kuitenkaan pitänyt ryhtyä. Koko säätiön henkilöstölle oli tiedossa töitä myös tästä kyseisestä kilpailupäätöksestä huolimatta.

Miten pisteytetään hyvä verkostoituminen tai kaupungin tavoitteiden ymmärtäminen?

Samu Saarikosken kritiikin toinen kärki kohdistuu kilpailun toteutustapaan. Hän puhuu siitä ”kirjoituskilpailuna”. Tällä hän tarkoittaa, että kuntouttavan työtoiminnan palveluntarjoajia valittaessa ei hakuprosessissa vaadittu laatupisteiden saamiseksi oikeastaan mitään selkeästi mitattavissa olevia vaatimuksia, vaan pelkästään avoimia kohtia.

– Ei sanota esimerkiksi, että sosionomista saa yhden pisteen ja kahdesta kaksi, vaan tiedustellaan asioita, joita arvioija voi pisteyttää täysin mielivaltaisesti ja ilman perusteita, Saarikoski kertoo.

Valittaminen ei kannata

Virallista valitusta kilpailutuksesta Saarikoski ei jättänyt eikä ole jättämässä. Se tie on tunnetusti hyvin kivinen, pitkä ja kallis. Lisäksi usein käytäntö on opettanut, että suu kannattaa pitää supussa.

– Jos arvostelet kilpailuttajaa tai teetät sillä lisätöitä, niin kyllä se pyrkii joko vähentämään ostojasi tai esimerkiksi tehostaa valvontaiskuja. Kukaan, joka kuvittelee tekevänsä kaupungille töitä jatkossakin, ei uskalla siksi puhua, mies kertoo. Ongelmana ainakin sosiaalipuolen kilpailutuksissa tuntuvat olevan myös jääviyskysymykset.

– Sosiaalialan ihmiset ostavat toisilta sosiaalialan ihmisiltä. Ongelma on, että kilpailuttamisosaamista ei ole. Ja ilmeisesti näin asia halutaan pitääkin niin, että halukkaat saadaan poimia oman mielen mukaan sieltä joukosta, hän tuumaa, joskin alleviivaten, että ongelma koskee vain osia kilpailutuksia.

Tältä näyttää kotimainen korruptio

SAWU-säätiön tapauksessa onni oli se, että he tarjoavat kuntouttavaa työtoimintaa myös kaupungin toiselle organisaatiolle. Kuntouttavaa työtoimintaa siis Tampereella järjestää kaksi eri organisaatiota.

Saarikoski korostaa, että hänen kritiikkinsä kohdistuu näistä vain toiseen eli Työllisyys- ja kasvupalveluiden kilpailutukseen.

– Toisen kaupungin organisaation suhteen kilpailutukset ovat olleet huomattavasti puolueettomammat, ja he toteuttivat tämänkin hankinnan ilman mielivaltaista kirjoituskilpailua.

Samu Saarikosken mielestä sanaa korruptio arkaillaan turhaan Suomessa. Hän on kuitenkin itse pitkälti sitä mieltä, että epämääräisesti toteutetut julkiset kilpailutukset täyttävät tässä asiassa sanan sanakirjamääritelmät.

– Kai tämä on suomalainen versio korruptiosta. Tässä ei anneta kenellekään ruskeaa kuorta, vaan se on enemmänkin rakenteellista. Se kuitenkin on selvä, että kaupungin tai asukkaiden etu tämänkaltainen toiminta ei ole, Saarikoski päättää.

Teksti ja kuva: Ville Kulmala

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pirkanmaan Yrittäjä -lehdessä 8.6.2021