Tarinatehtailijan täyskäännös | Yrittajat.fi

Etsi

Yrittäjyys

Tarinatehtailijan täyskäännös

Elokuvia, radio- ja televisio-ohjelmia, yli kaksi miljoonaa myytyä suomenkielistä kirjaa. Tässä jutussa suosikkikirjailijoiden joukkoon noussut Juha Vuorinen paljastaa, kuinka hänet uransa alussa naurettiin ulos kirjapainosta, miksi hän perheineen muutti ulkomaille, ja mitä hän haluaa vielä saavuttaa.

Kirjoita nettiin jotain hauskaa.

Eipä arvannut Juha Vuorinen, mihin 1990-luvun loppupuolella lausuttu neljän sanan pyyntö hänet johdattaisikaan. Ei, vaikka tekstiä pyydettiin mielikuvitusrikkaalta vekaralta, kuten Vuorinen itse itseään luonnehtii.

Eikä Vuorisesta edes pitänyt tulla kirjailijaa. Pikemminkin linja-autonkuljettaja, jonka työtä hän pikkupoikana harjoitteli kattilankansi kourassa. Tai lääkäri, nuorukaisen maailmanparantajahaaveiden herättyä.

Vai olisiko sittenkin? Olihan Juha-pojassa yksi tärkeä ominaisuus "tehdasasetuksena".

– Jo edesmennyt äitini väittää, että lastentarhanopettajat olisivat ihmetelleet, kuinka muut lapset olivat kokoontuneet ympärilleni kuuntelemaan luvalla sanoen melko erikoisia tarinoitani, Vuorinen muistelee Yrittäjä-lehden erikoishaastattelussa.

Iän karttuessa sama ominaisuus vei Vuorisen radioon, lehtiin, television ja myöhemmin – onnellisen vahingon kautta – kirjailijan uralle.

Kevätpörriäistä ja kolumneja

Oli Vuorinen raapustanut tekstejä aiemminkin. 1970-luvulla lasten legendaariseen Kevätpörriäiseen, seuraavalla vuosikymmenellä muutamiin paikallislehtiin.

– Muistaakseni ensimmäinen vakituinen kolumnisarjani ilmestyi Kehäsanomat-lehdessä, jonka päätoimittajana oli tuolloin pituiseni Matti Vanhanen. Vain toinen meistä jatkoi politiikan pariin.

Poliitikon ja yhteiskunnallisen vaikuttajan sijaan Vuorinen synnytti Juha Bergin, juoppohullun päiväkirjailijan – olihan pyyntönä kirjoittaa "jotain hauskaa".

Nykyajalta tuttu teknologia ei vielä näytellyt edes sivuroolia aloittelevan kirjailijan työskentelymetodeissa.

– Sinänsä hauskaa, ettei minulla ollut nettiyhteyttä kotona, joten kiikutin ensimmäiset osat levykkeellä portaalin omistaneeseen yhtiöön. Netin käyttö oli vuonna 1998 vain murto-osassa siitä, kuinka paljon siellä nykyään vietetään aikaa. Siinä mielessä on pienoinen ihme, että "Juoppis" pääsi kasvamaan siellä niin nopeasti kulttimaineeseen ja mahdollisti minulle uuden ammatin, Vuorinen miettii.

Nyt tekniikka on konkreettisesti mukana luomistyössä.

– Älypuhelin on verraton väline, joka toimii minulla joka paikan höyläävänä sanelukoneena. Olen matkan varrella oppinut myös sanelemaan viestini selkokielellä, sillä pitkään siellä oli vain irrallisia innostuneena huudettuja avainsanoja, joita purkaessani minulla ei ole ollut enää minkäänlaista aavistustakaan, mihin ne ovat mahtaneet liittyä.

"Lapsesta asti esiintymiskammoinen"

Teinivuosien tiskijukkakeikat puskivat Vuorista eteenpäin myös haaveilemallaan radiouralla.

Halu tuottaa tarinoita eri muodoissa myllersi lopulta niin voimakkaana, että se kaatoi Vuorisen kaikki estot ja sisäiset raja-aidat.

– Hulluinta koko hommassa on, että olen lapsesta asti ollut esiintymiskammoinen. Kaikkein hirveintä oli astella luokan eteen pitämään turpa kirsikanpunaisena esitelmää ja kuitenkin päädyin työhön, missä joudun kakomaan vieläkin isompien yleisöjen edessä.

– Radio on ollut minulle aina suuri rakkaus ja sen kanssa ei ole ongelmia, mutta televisiotyö ja puheiden pitäminen merkitsevät minulle edelleenkin jättiloikkaa kauas pois omalta mukavuusalueelta, Vuorinen tunnustaa.

Kirja kasaan kopiointiliikkeessä

Nettiin kirjoitetusta hauskuudesta noussut viinanhuuruinen ”Juoppis”, Juha Berg, ei päässyt kirjan kansien väliin ilman vastoinkäymisiä. Hänet naurettiin teoksensa kanssa ulos kirjapainosta.

– Siinä saa jo tehdä vähän enemmän töitä, kun digipainon omistaja ei suostu painamaan pientä muutaman sadan niteen erää, vaikka he muuten suostuvat painamaan mitä tahansa ja kenelle tahansa. Nykyään se on minulle iso meriitti ja kirjapainon silloinen omistaja varmasti katuu sitä vielä tänä päivänäkin.

– Tosin hänen uskonnollinen vakaumuksensa oli kuulemma este ensimmäisen Juoppohullun päiväkirjan painamiselle, joten syyt olivat hengelliset, Vuorinen tietää.

Mies ei kuitenkaan luovuttanut. Seuraava vierailukohde oli pieni kopiointiliike Keravalla, joka kopioi ja liimasitoi yksitellen Juoppohullun päiväkirjan alkupään tuotannon.

– Se on "tarinan" kannalta paljon kiinnostavampaa ja hohdokkaampaa kuin digipaino, joka sylki ulos kuitenkin ihan kirjan näköistä materiaalia. Minun ensimmäiset "kirjani" sen sijaan olivat todella kopiokoneliikkeestä tulleen näköisiä, Vuorinen muistelee.

Sopimusneuvotteluissa kahden eikä yhden kauppa

Kirjan kustansi Vuorisen perustama Diktaattori Oy.

– Toki välissä on ollut piipahduksia Yleisradion palkkalistoilla, mutta pääsääntöisesti olen aina ollut yksityisyrittäjä, myös mieleltäni. Haluan itse sanella ehdot. Juoppohullun päiväkirjan kustantanut Diktaattori Oy on ollut toiminnassa vuodesta 1995, jolloin se pääasiassa myi minun tekemiä radio- ja tv-tuotantoja. Nykyään se on erikoistunut lähinnä vain kustannustoimintaan ja kirjojen verkkokauppaan.

– Minulle oli päivänselvää, että kustannan itse Juoppohullun päiväkirjan kirjaversion, mutta käydessäni kysymässä Like Kustannuksesta neuvoja pokkareiden kustantamiseen, he innostuivatkin tekemään kanssani julkaisusopimuksen.

Vuorisen yritys työllistää 2-4 kuukausipalkkalaista, pääasiassa kausityöntekijöitä. Kirjaprojektin pyöriessä kuumimmillaan 7-10 henkilöä, elokuvatuotannossa pitkälti toistasataa ihmistä.

Vuorinen kertoo ajattelevansa sopimuksia tehdessään myös vastapuolta, ei pelkkää omaa etuaan.

– Olen tottunut pitkiin yhteistöihin ja suurin este sellaiselle on, jos alkaa ahnehtia ja lypsää pikavoittoa. Minulle sopimus tarkoittaa kahden osapuolen välisen yhteistyön sinettiä. Tärkeintä on, että molemmat sopijaosapuolet ovat nimen paperiin raapaistuaan tyytyväisiä. Niissä karkeloissa myönnän joskus joutuneeni teroittamaan toiselle sopijaosapuolelle, että tässä tehdään nyt kahden eikä yhden kauppaa.

"Ei varaa ylpistymiseen"

Kun kirjaa oli myyty noin 40 000 kappaletta, Vuorinen palautti julkaisuoikeudet takaisin yritykselleen.

Nyt "Juoppista" on kaupattu yli 200 000 kappaletta, kaikkia kirjoja suomenkielisinä laitoksina yli kaksi miljoonaa.

Samalla Vuorinen on noussut vakionimeksi myydyimpien kirjailijoiden listoille muun muassa Leena Lehtolaisen, Sofi Oksasen, Ilkka Remeksen sekä Antti Tuurin seuraan.

Nousu suomalaiskirjailijoiden kermaan ei ole kihahtanut pitkänhuiskean tarinatehtailijan päähän.

– Koko alan myynti on laskenut niin radikaalisti huippuvuosistani, ettei senkään vuoksi ole minkäänlaista varaa ylpistymiseen. Mutta siitä olen terveellä tavalla ylpeä, että olen omissa "kilpailuluokissani" pysynyt edelleenkin vähintään myyntitilastojen mitalikolmikossa.

– Itse ainakin tulkitsen sen ammatillisena onnistumisena, jos ihminen menee kauppaan ja haluaa maksaa kirjoittamistani tarinoista. Käsi sydämellä, jos on myynyt vajaassa 20 vuodessa Suomen kokoisessa maassa yli kaksi miljoonaa kirjaa, niin eiköhän silloin kannata olla lähinnä kiitollinen kuin leuhka.

Vuorisen vertailulla, vähän kuin jääkiekkokatsomossa nähty kannattaja, jolla on 1990-luvulla hankittu fanipaita päällä.

– Siinä alkaa olla seurauskollisuus kohdallaan ja se on jotain, joka voisi olla tavoittelemisen arvoista, jos joku tälle alalle halajaa.

Viisi syytä boikotointiin

Myyntiluvuista ja kansansuosiosta huolimatta tietyt tahot eivät ole suoneet Vuoriselle kirjailijan statusta.

– Monet kulttuuripiireistä tulevat ystäväni ovat vähän kuin pahoitellen tunnustaneet, etteivät ole koskaan halunneet lukea kirjojani, koska niiden maine on mitä on.

Vuorinen kertoo kysyneensä kritisoijilta kirjojensa – ja hänen itsensä – maineesta. Boikotoinnin syyt tulivat lopulta selville, joista Vuorinen rustaa TOP 5 -listan.

1. Olen hypännyt kulttuuripiirien ulkopuolelta myydyimpien kirjailijoiden joukkoon. 

2. Olen kritisoinut apurahasysteemiä.  

3. En kumartele valtavirran vaan omassa päässäni juoksevan virran mukaan. 

4. Minulla on mutkaton kontakti tavalliseen kansaan.  

5. Kirjani ovat täynnä kakka- ja pissahuumoria. 

– Vain yksi näistä kohdista liittyy kirjojeni sisältöön ja jos lukisi koko tuotantoni läpi saattaisi hämmästyä, minkä verran sitä paskassa ja kusessa rypemistä niissä sitten lopulta onkaan.

Megamenestyksiä kumppanuuksilla

Vuonna 2012 Vuorisen Diktaattori ja Sofi Oksasen Silberfeldt aloittivat kustantamoiden välisen yhteistyön pokkarimarkkinoilla.

Juuri yhteistyötä Vuorinen pitää "tulevaisuuden avainsanana."

– Kaikkia osapuolia tyydyttävät kumppanuudet erilaisten jakelukanavien kanssa on se juttu, jolla voidaan tulevaisuudessa saavuttaa minun Juoppohullun päiväkirjan tai Sofi Oksasen Puhdistuksen kaltaisia megamenestyksiä.

Kustantamoyhteistyötä tärkeämpi kriteeri on kumppanin tuotteen luonteva symbioosi Vuorisen omien tuotteiden kanssa.

Ja Vuorinen on tehnyt toisenlaisillakin perusteilla diilejä.

– Ehkä kapeakatseisesti tihrustettuna "sopimattomin pari" minulle oli aikanaan markkinointiyhteistyö kirjailija Paulo Coelhon kanssa. Teimme ison kampanjan, jossa olivat Coelhon Alkemisti sekä minun Juoppohullun päiväkirja. Ehdotin kampanjan nimeksi Alkemisti feat. Alkoholisti. Coelhon manageri esti tämän suojellakseen minua! Se oli minusta ihanan liikuttava ele, sillä hän oletti, etten ole ihan kärryillä, miten voi myös itseironisesti kaupitella itseään. Mutta kampanja oli megamenestys.

"Äänikirjamarkkinoilla huimia juttuja"

Kirja-alallakin toimijat jakaantuvat kahteen eri kerrokseen, menestyjiin ja häviäjiin. Monet karsiutuvat jatkosta.

– Siitä he saavat syyttää itseään. Ilman markkinointia ei tänä päivänä myydä riviäkään kirjasta ja toinen kompastuskivi tulee olemaan kustantamon haluttavuus yhteistyökumppanina. Jos sillä ei ole sellaisia tuotteita, joiden kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä, niin tulevaisuuden monihaaraisessa kustannusketjussa tie on pystyssä.

Ihmisten ajankäytön muuttuessa ja mullistuessa myös lukutottumukset ovat suuressa murroksessa.

– Jatkossa hyviä tarinoita ja viihdettä käytetään paljon enemmän kuin nyt, mutta niiden jakelukanavat tulevat kokemaan mullistuksen. Enää ei riitä, että naputtelet tarinan ja lähetät sen kirjapainoon. Sillä pitää olla monta muutakin esitysmuotoa, jotka tukevat toinen toistaan.

Vuorinen kertoo saavansa tästä rutkasti lisäkipinää.

– Olen aina ollut altis kokeilemaan uusia asioita. Esimerkiksi äänikirjamarkkinat ovat Suomessa vielä sellainen alue, jossa voi tehdä aivan huimia juttuja, ja jos se minusta on kiinni, niin yllätyksellisellä tavalla.

Vuorisen mielestä "vanhoilla kaavoihin kutistuneilla kirjailijoilla on suuri ongelma" mikäli he eivät suostu aktivoitumaan sosiaalisessa mediassa sekä toimimaan yhdessä julkisuuden kanssa.

– Ainakin esikoiskirjailijoiden on tähän ryhdyttävä, jos aikovat päästä läpi entistäkin tiheämmästä viihdemuurista.

"Antaa elämän viedä"

Palataan ajassa vuosikymmenen alkuun. Aikaan, joka toimi Vuorisen elämässä kuuluisana vedenjakajana. Tapahtui isoja asioita, kuten mies itse ajanjaksoa kuvailee.

Ensimmäinen elokuva, useita kirjoja ja radiosarjoja, äidin kuolemaan johtanut sairaus.

Oli pakko pysähtyä.

– Näiden kaikkien tapahtumien jälkeen jotenkin tajusin, että jos jatkan samaa tahtia, kaikki tulee kärsimään. Oma terveys, työni jälki ja suhde perheeseeni, Vuorinen sanoo.

Samalla Vuorisen klaanissa alkoi versota pitkään harkittu haave kokeilla ulkomailla asumista ja samalla mahdollisuutta antaa lapsilla kunnon kielikylvetys.

Laulaja-näyttelijä Samuli Edelmannin esimerkin innostamana he muuttivat Maltalle syksyllä 2013. Kaksi vuotta myöhemmin osoitteeksi vaihtui Andalusia Espanjassa.

– Lapsemme ovat nyt viidettä vuotta kansainvälisessä koulussa ja jälleen kerran sain muistutuksen, että jos antaa elämän viedä, sehän vie ja todennäköisesti kuitenkin aina sinne, missä sinun kulloinkin kuuluukin olla. 

"Seikkailijan pohjoistuuli"

Tutun ympäristön hylkääminen antaa puhtia myös työhön.

– Olen aina kirjoittanut paremmin ja ollut luovempi, kun olen lähtenyt pois tutuista ympyröistä. Minussa on aina puhaltanut sellainen seikkailijan pohjoistuuli. Kyllästyn helposti samoihin ja paikallaan junnaaviin asioihin, paikkoihin ja ihmissuhteisiin.

Vieras ulkomainen ympäristö on Vuorisen mielestä myös ainoa lääke oman aikataulun järkevänä pitämiseen.

– Automaattisesti kalenterista putoavat kaikki turhanpäiväiset tapaamiset, joiden asiat voi hoitaa viidessä minuutissa meilissä. Tämä on minulle ehdottomasti ajankäytön maksimaalista hyödyntämistä. Kun hiippailen johonkin kahvilaan kirjoittamaan, se todellakin tarkoittaa intensiivistä ja tehokasta kirjoittamista.

Ei siis "jatkuvaa kännykän räpläämistä tai netissä sohlaamista".

Espanjassa asuva menestyskirjailijakin törmää toki vastoinkäymisiin. Vaikkapa tuskaan, jolloin tyydyttävää tekstiä tai sisältöä ei yksinkertaisesti synny, aikataulupaineen puhaltaessa niskaan.

– Silloin keskityn tekemään sellaisia kirjoitustöitä, jotka perustuvat enemmän konkreettisten asioiden kanssa vatkaamiseen kuin esimerkiksi uuden viihteen tuottamiseen. Ja vanhemmiten ymmärrän pyytää apua, Vuorinen sanoo.

"Vahvat elämän puolapuut lapsille"

Luovan luoja toivoo säilyttävänsä tarinatehtailijan kyvyt vielä pitkään.

– Olisi kauhistus, ei niinkään pääelinkeinoni kuihtuminen, vaan se, ettei pönttöni enää toimisi kunnolla. Se olisi hirveämpää kuin olla työttömänä. Silloin minulta olisi viety käytännössä kaikki se, minkä koen elämäksi. Kyky vuorovaikutukseen, jossa on mukana koko tunteiden kirjo, Vuorinen pohtii.

Tulevaisuuden haaveet ja tavoittelemisen arvoiset saavutukset eivät löydy uusista, vielä kirjoittamattomista kirjoista tai viihdesisällöistä.

– Ne eivät enää liity minuun vaan lapsiini. Että he saisivat ujutettua jalkansa tarpeeksi tukevasti elämän puolapuille ja kapuavat sitten parhaaksi katsomaansa vauhtia omaa elämäänsä eteenpäin. Että voisin kertoa heille riittävän uskottavasti omista kompuroinneistani, ettei heidän tarvitse toistaa jo isänsä tekemiä virheitä. Että he tarttuvat niihin puolapuihin, jotka olen vahvoiksi havainnut.

– Toki toivon, että voisin olla parempi aviomies vaimolleni ja isä lapsilleni, mutta ne taas ovat elämänosa-alueita, jotka kasvavat ja muuttuvat elämän edetessä. Onneksi, Vuorinen miettii.

Tilaa Yrittäjä-lehti tästä

 

Teksti

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuvat

Toni Härkönen