Kaksi syöpää kokenut yksinyrittäjä: sairaana oli pakko myydä säästöt!
Yksinyrittäjä Jarmo Hautamäki joutui myymään osakesäästönsä syöpätaistelun aikana. – Yrittäjänä saamaani sairausajan taloudellista tukea voi verrata armopaloihin, hän kertoo.
Vuoden 2013 alussa Jarmo Hautamäen elämässä kaiken piti olla kohdillaan. Kaksi lapsista oli jo muuttanut pois kotoa, vaimolla oli työnsä ja Jarmo oli juuri hankkinut toimitilat Palkintotehtaalleen.
– En ollut oikein ikinä sairastellut enkä tarvinnut edes aspirinia, Pirkkalassa asuva mies kertoo.
Viidenkymmenen vuoden rajapyykin lähestyessä hän päätti kuitenkin hakeutua terveystarkastukseen.
Vastaanottovirkailija hieman nikotteli, että mitä ihmettä, terve mies, mutta Hautamäki sai kuitenkin toivomansa vastaanottoajan.
Selvisi, että Hautamäen eturauhasen PSA-arvot olivat koholla. Melko pian jouduttiin ottamaan koepala – ja kirje toi Hautamäelle huonot uutiset.
– Minulla todettiin eturauhassyöpä.
Diagnoosin seurauksena Hautamäkeä alettiin valmistella leikkausta varten. Tilanne vaikutti olevan hallinnassa, mutta aktiivisen verenluovuttajan hemoglobiini oli alkanut laskea rajusti.
Hautamäki ei unohda sitä elokuista päivää, jolloin hän oli yltä päältä hiessä ruohoa leikatessaan.
– Kesken kaiken tuli puhelu lääkäriltä, joka kysyi, miten menee. Sen päälle lääkäri ilmoitti, että minulla on aika pitkälle edennyt verisyöpä ja minun pitää tulla sairaalaan seuraavana aamuna.
Shokki vei muistin
Tieto leukemiasta vaikutti Hautamäkeen syvemmin aiempi eturauhassyöpädiagnoosi. Kun vaimo tuli illalla töistä kotiin, Jarmo istui sängynlaidalla.
Normaalisti puhelias mies itki. Sanoja ei meinannut tulla lainkaan.
– En muista sitä iltaa enkä seuraavaa yötä, tämä kaikki on vaimoni kertomaa.
Seuraavana päivänä hänen mieleensä tuli eturauhassyöpä: miten tulossa olevan leikkauksen kanssa edettäisiin? Nyt kun syöpiä olikin kaksi?
Yksinyrittäjänä Hautamäen oli alettava informoida asiakkaita. Sairaalassa sytostaattihoito aloitettiin saman tien.
Jälkeenpäin Hautamäki on miettinyt, että se, kuinka vähän hänellä oli tietoa esimerkiksi hoitojen sivuvaikutuksesta, saattoi olla osin armollistakin. Myös sairaalajakson pituus oli potilaalle alkuun arvoitus.
– Lopulta kävi niin, että pääsin puolen vuoden aikana kotiin vain kolmena viikonloppuna. Osaston ulkopuolella olisi ollut liikaa pöpöjä silloiselle vastustuskyvylleni.
Raskas aika söi säästöt
Hyvinä päivinä Hautamäki pystyi hoitamaan kultalevyihin nimilaattoja valmistavan ja muuta palkitsemiseen liittyvään toimintaa harjoittavan Palkintotehtaan asioita.
Asiakkaiden puheluihin vastaaminen toimi tärkeänä linkkinä arkeen.
– Sairaalassa halusin ehdottomasti käyttää omia vaatteitani. Halusin, että sen kaiken keskellä minulla oli edes jotain omaa.
Aika osastolla mateli. Koska eturauhasleikkausta ei voitu toteuttaa leukemiahoitojen ja Hautamäen huonon kunnon vuoksi, eturauhasen toiminta lamautettiin hormonipistoksella.
Hormonimyräkässä hän ei ollut tunnistaa itseään.
– Masennus ja ahdistus oli jotain käsittämätöntä.
Sosiaalityöntekijöitä puuttui yrittäjiin liittyvää tietoa
Hänellä ei olisi ollut voimia esimerkiksi sosiaaliturvaan liittyvien hakemusten täyttämiseen omin päin.
– Lomakkeet vaikuttivat niin vaikeaselkoisilta, että en olisi edes osannut täyttää niitä ilman sosiaalityöntekijöiden apua.
Yrittäjille kuuluvat edut olivat sosiaalityöntekijöillekin epäselviä.
– Monien kanssa keskustelut jäivät lyhyiksi, kun he saivat kuulla, että olen yksinyrittäjä, jolla ei ole yksityisiä terveysvakuutuksia.
Pienyrittäjänä Hautamäki oli maksanut itselleen pienintä mahdollista eläkemaksua. Hänen sairauspäivärahansa määräytyi tuon YEL-maksun perusteella.
– Kun siitä parikymppisestä piti maksaa verot, voi sanoa, että kyse oli armopaloista. Enemmän olisin varmaan saanut, jos olisin mennyt kadunkulmaan kerjäämään, Hautamäki tuhahtaa.
Hoitaakseen yrityksensä vuokra- ja muut menot, Hautamäki möi henkilökohtaiset osakkeensa.
– Todella paljon helpompaa olisi ollut, jos olisin ollut palkkatyössä. Eihän silloin ole väliä, onko poissa päivän vai kuukauden – palkka juoksee joka tapauksessa.
Leukemian jälkeen piti hoitaa toinen syöpä
Hautamäelle kaavailtiin kantasolusiirtoa, ja hänen poikansa olisi ollut valmis auttamaan isäänsä.
Lopulta sytostaattihoitojen todettiin purreen.
– Iso apu oli kaikkiaan 156 verenluovuttajan verivalmisteista, jotka sain sairaalajaksoni aikana.
Paluu sairaalan ulkopuoliseen elämään alkoi downshiftaus-tyylisesti.
– Jotkut asiakkaani olivat siirtyneet toisille toimijoille, mutta onneksi osa tuli takaisin, Hautamäki kertoo.
Leukemian selättämisen jälkeen tuli eturauhasleikkauksen vuoro.
Monta tuntia kestäneestä leikkauksesta toipuminen ja jälleen vuorossa ollut hormonihoito veivät aikaa. Ja hormonit sekoittivat päätä.
Toiset haluavat unohtaa, toiset auttaa
Koska Jarmo Hautamäki sai arvokasta vertaistukea silloin, kun sairaalan seinät meinasivat kaatua päälle, hän halusi itsekin auttajaksi.
– Menin pian paranemiseni jälkeen koulutuksiin ja minusta tuli vertaistukihenkilö.
Joillekin potilastovereille käy päinvastoin: toivuttuaan nämä eivät edes halua kuulla sanaa syöpä.
– Juttelin jo sairaalassa monien potilastoverien ja hoitajien kanssa siitä, miten eri tavoin syöpään suhtaudutaan parantumisen jälkeen. Hoitajien mukaan vain hyvin harvat tulevat käymään osastolla myöhemmin, ehkä korkeintaan tuovat suklaarasian jouluna.
Vertaistukihenkilöä kuunnellaan tarkasti. Monet eturauhaspotilaat huojentuvat kuullessaan siitä, että millaisessa tunneryöpyssä toiset saman kokeneet ovat olleet.
– Voi olla, että tunteista puhuminen on jäänyt vähemmälle, koska eturauhassyöpä on miehinen vaiva. Hormonipiikit pistävät kuitenkin miehetkin itkemään.
Jarmo Hautamäen mukaan viimeinen asia, mistä syöpäpotilaiden pitäisi joutua kantamaan huolta, on syyllisyys.
– Moni kokee olevansa erityisen hankala potilas, vaikka tosiasiassa huono kunto ja hoitojen sivuvaikutukset saavat kaikki potilaat taantumaan välillä ihan lapsiksi, omista syövistään toipunut mies sanoo.
Leila Itkonen
leila.itkonen (at) yrittajat.fi
Kokemusasiantuntijana ja Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen vertaistukihenkilönä toimiva Hautamäki puhuu Suomen Syöpäpotilaiden tilaisuudessa 13.11.2019 teemanaan Kun yrittäjä sairastuu. Tilaisuus on osa Minä, syöpä ja työ -hankkeen teemasarjaa, jonka tapahtumat järjestetään Suomen Syöpäpotilaat ry:n tiloissa (Malminkaari 5B, Helsinki). Teemasarjan aikana käsitellään sairastumisen jälkeisen työelämän kysymyksiä monesta näkökulmasta. Illat aloitetaan alustuksilla, joiden jälkeen avataan keskustelu päivän teeman ympärillä. Mukaan saa tulla myös vain kuuntelemaan, tilaisuudet ovat osallistujille maksuttomia. Klo 17-18.30 järjestettävään tapahtumaan voi osallistua myös videopuhelun välityksellä. Lisätiedot ja ilmoittautuminen edeltävään päivään mennessä työelämäkoordinaattorille osoitteeseen marketta.liljestrom@syopapotilaat.fi tai 045-1046509.
