Ajantasaiset tiedot koronasta yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Etsi

Kunta

Julkisissa hankinnoissa on opeteltavaa niin tilaajilla kuin tarjoajillakin – Lakia täytyy noudattaa, jotta yritykset pääsevät mukaan kilpailuun

– Jos samaan hankintapakettiin sisällytetään porsaat, kanat, perunat ja ketsupit, hankinnat menevät aina tukuille. Paikalliset tuottajat eivät pääse mukaan, hankintaneuvoja Marita Melkko kiteyttää julkisten ostojen ongelman. Suomen Yrittäjät vaatiikin hankintojen jakamista osiin.

Julkiset hankinnat ovat usein pienille kotimaisille yrityksille saavuttamattomissa. Kantar TNS selvitti Suomen Yrittäjien pyynnöstä Yrittäjägallupilla yrittäjien kokemuksia hankinnoista. Vain viidennes yrittäjistä koki, että hankinnat oli jaettu osiin niin, että pienet ja keskisuuretkin yritykset voivat tehdä tarjoukseen. 

Hyvin toimivassa markkinassa eri kokoiset palveluntuottajat tuovat uusia palvelukokonaisuuksia, hintakilpailua ja ratkaisuja, jotka auttavat kuntia valitsemaan tarpeisiinsa kustannustehokkaita ratkaisuja. Asia on tärkeä, sillä kyse on vähintään 35 miljardin euron markkinasta vuosittain.

Hankinnoissa on opeteltavaa sekä tilaajilla että tarjoajilla

Puutarha-alan yksinyrittäjä Minna Nissilä kasvattaa kukkia ja kasveja kunnille ja seurakunnille. Hänen reilun 100 000 euron liikevaihdostaan noin 90 prosenttia tulee julkisista hankinnoista.

Kukkien kasvatuksessa aikajana on verrattain pitkä. Puutarhurin tulisi tietää syksyllä, mitä kasveja hän kasvattaa seuraavaa kesää varten.

– Julkisissa hankintakilpailutuksissa tulee usein vastaan, ettei tunneta kasveja, eikä tiedetä, mitä tilataan. Niistä ei käy aina ilmi, mihin tarkoitukseen tilattavaa tavaraa tarvitaan. Silloin hankala ehdottaa mitään. Toki hyviäkin tarjouspyyntöjä tulee, hän sanoo.

Tarjouspyynnöissä on usein paljon vaatimuksia ja kysymyksiä, jotka tuntuvat epäoleellisilta, eikä niillä ole vaikutusta lopputulokseen.

– Voi olla esimerkiksi vaatimuksia kokonaisvaikutuksista ympäristöön, mutta lopussa lukee, että hinta ratkaisee. Olen miettinyt, milloin opitaan, miten laatua kilpailutetaan, Nissilä sanoo.

Vuoropuhelu lisää ymmärrystä

Kymenlaaksossa toimiva hankintaneuvoja Marita Melkko neuvoo yrityksiä ja tilaajia tajouspyyntöjen kehittelyssä ja tarjousten tekemisessä. Hän on kokenut, että vuoropuhelu eri toimijoiden välillä on johtanut hedelmällisiin keskuteluihin.

– Olemme järjestäneet iltoja, joissa molemmat osapuolet oppivat, miksi kriteerit ovat sellaiset kuin ovat, voisiko niitä ilmaista toisin tai muuttaa. Niistä on syntynyt hienoja keskusteluita. Usein on tullut reaktio, että ’niiden kanssahan voi neuvotella!’, Melkko kertoo.

EU edellyttää, että neuvontaa hankintoihin on tarjottava. Suomi hoitaa velvoitteensa niin, että Työ- ja elinkeinoministeriö jakaa vuosittain noin 300 000 euroa valtionavustusta Suomen Yrittäjille, joka järjestää neuvontapalvelua jokaisessa maakunnassa.

Hankinta-asiamiehiä ja -neuvojia löytyy myös kuntien palkkalistoilta, joiden palveluita kannattaa käyttää.

– Hankintoja täytyy johtaa, Melkko muistuttaa.

Julkisen hankinnat täytyy jakaa osiin

Hallitusohjelmassa on 29 tavoitetta hankinnoille, ja valtiovarainministeriö valmistelee Kuntaliiton kanssa kansallista hankintastrategiaa, Hankinta-Suomea.

– Sitä on tehty liikaa julkisen sektorin näkökulmasta, Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Anssi Kujala sanoo.

Suomen Yrittäjät julkisti omat hankintalinjauksensa hankintojen toteuttamiseksi ja kehittämiseksi. Tavoite on, että kunnat voivat käyttää rahansa järkevästi ja yrittäjät pärjätä, ja siten tarjota työtä kuntalaisille ja verotuloja alueelleen. 

Lue hankintalinjauksista lisää täältä

Jos hankintoja ei jaeta osiin esimerkiksi elintarvikehankinnoissa, paikallisilla tuottajilla on harvoin mahdollista päästä mukaan kilpailutuksiin.

– Jos samaan hankintapakettiin sisällytetään porsaat, kanat, perunat ja ketsupit, hankinnat menevät aina tukuille. Paikalliset tuottajat eivät pääse mukaan, Kouvolasta toimiva Melkko kertoo.

Jos hankinnat keskittyvät liikaa, kunta voi olla nopeasti vaikeuksissa. Kujala antaa esimerkin.

– Eräs kunta Pohjois-Pohjanmaalla keskitti kaikki hankinnat yhdelle toimijalle. Kun toimija sitten totesikin, että tilanne ei ole sille kannattava, se alkoi vaatia lisää rahaa. Jos kunta itse romuttaa monituottajamallin, se on avuton siinä vaiheessa, kun se on yhden tuottajan armoilla. Tilanne ei palvele kuntaa, veronmaksajaa, eikä se ole kenenkään muunkaan etu. Tämä on osaamattomuutta, Kujala sanoo.

Kujala peräänkuuluttaa hankintojen tarkastelua julkisen talouden kannalta kokonaisvaltaisesti: niillä pitää vahvistaa yrittäjyyttä, työllisyyttä, aluekehitystä ja elinvoimaa sekä kehittää innovaatioita.

Lue juttu Hansel kilpailuttaa siivoustarvikkeita 50 miljoonalla – Yksikään suomalainen pk-yritys ei pysty osallistumaan

Suomen Yrittäjien elinkeinopolitiikan asiantuntija Janika Tikkala muistuttaa, että tavoite ei ole se, että paikallinen yritys voittaa, vaan että se pystyy osallistumaan reilusti kilpailuun.

– On erittäin tärkeä jakaa hankinnat sopivankokoisiin osiin. Hankinta-aikeista on viestittävä mahdollisimman hyvissä ajoin. Pienet alle kynnysarvon alittavat hankinnat on alistettava entistä avoimemmin kilpailulle, Tikkala sanoo.

Laki on hyvä, mutta sitä pitää noudattaa

Nykyinen hankintalaki on vuodelta 2017. Anssi Kujalan mukaan se on yrittäjien kannalta hyvä.

Hän nostaa esiin lain toisen pykälän, jossa sanotaan seuraavaa: Hankinnat on toteutettava tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina. Hankinnat on pyrittävä järjestämään siten, että pienet ja keskisuuret yritykset ja muut yhteisöt pääsevät tasapuolisesti muiden tarjoajien kanssa osallistumaan tarjouskilpailuihin.

– Jokaisen julkisen hankkijan pitää ymmärtää lain tarkoitus ja pyrkiä toimimaan siten, että markkina kehittyy, paikallis- ja aluetalouden vaikutukset otetaan huomioon ja kasvolliset suomalaiset yrittäjät pystyvät kilpailemaan, Kujala toteaa.

 

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi