PAMin tutkimus: Luottamusmiehistä lähes puolet kannattaa paikallista sopimista – SY:n Makkula: ”Toivottavasti ennakoi muutoksia”
Tarve paikalliselle sopimiselle on kova. Luottamus, osaaminen ja tiedon puute ovat esteinä etenemiselle. Myös järjestäytymättömien yritysten kohdalla lainsäädäntö on syrjivää, mikä on este paikalliselle sopimiselle.
Palvelualojen ammattiliitto PAM on julkistanut tutkimuksen paikallisesta sopimisesta yksityisillä palvelulaloilla, minkä se teetti Työterveyslaitoksella.
Kysely keskittyi kaupan, kiinteistöhuollon, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluihin sekä vartiointiin. Vastaajien työpaikoista 60 prosentissa on tehty tai yritetty tehdä paikallista sopimista.
Kysely oli suunnattu PAMin rekisteröidyille luottamusmiehille. Vastaajia tutkimuksessa oli noin 400.
Vastauksista käy ilmi, että tarve paikalliselle sopimisella on kova. Koronakriisi on nostanut sen tarvetta esiin entisestään. Luottamusmiehistä lähes puolet olivat lisäämisen tarpeesta samaa tai melko samaa mieltä.
– Paikallinen sopiminen on yleistä palvelualoilla, ja mahdollisuuksia siihen on paljon. Monissa työpaikoissa se on arkea, PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen sanoo.
Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja Janne Makkula on iloinen siitä, että paikallisesta sopimisesta käydään monipuolista keskustelua.
– Vielä joitakin vuosia sitten tätä keskustelua kävi ainoastaan Suomen Yrittäjät. Nyt on tapahtunut muutos ja keskustelu on lisääntynyt. Uskon, että keskustelun lisääntyminen ennakoi muutoksia myös työmarkkinajärjestelmään ja lisääntyvään paikalliseen sopimiseen, Makkula sanoo.
Tietoa ja osaamista molemmille osapuolille
Tutkimuksen vastauksista kävi ilmi, että sopijaosapuolten keskuudessa oli arkuutta sopimiseen johtuen epävarmuudesta ja epätietoisuudesta: Mitä paikallinen sopiminen on, kuka voi sopia ja mistä? Mitä sopimisesta seuraa? Entä, jos tekee virheen?
Sopimisen osaamisessa koettiin olevan parantamisen varaa myös työnantajan puolella.
Tutkimuksessa todetaan, että ”yhdistämällä työnantaja- ja palkansaajapuolen näkemyksiä keskenään voidaan tärkeimmiksi esteiksi nostaa luottamuksen, osaamisen tai tiedon puutteet, jommankumman paikallisen sopijaosapuolen oman taustaryhmän, kuten konsernin tai ammatti- tai työnantajaliiton kielteiset linjaukset, epäselvyydet sopijaosapuolista sekä paikallisen sopimisen vaatiman prosessin työläys ja sen viemä aika”.
– Ehdotankin, että sopisimme paikallisen sopimisen koulutuksia työnantajajärjestöjen kanssa, Rönni-Sallinen sanoo.
Valtaosa työnantajayrityksistä kyselyn ulkopuolella
Makkula nostaa tutkimuksen asettelusta esiin muutaman huomion: kysely ja haastattelut on tehty luottamusmiehille. Luottamusmiehiä on arviolta noin 5 prosentissa työnantajayrityksiä. Selvitys rajaa siten valtaosan yrityksiä ja työntekijöitä tutkimuksen ulkopuolelle. Tästä syystä tutkimus kohdistuu pääosin järjestäytyneisiin yrityksiin, joita on kaikista työnantajayrityksistä alle viidennes.
– Tutkimuksen esittelyssä ei tullut paikallisen sopimisen esteenä lainkaan se aivan olennainen asia, että yleissitovaa työehtosopimusta noudattavilta järjestäytymättömiltä yrityksiltä on lailla kielletty paikallinen sopiminen silloinkin, kun työehtosopimus sen mahdollistaa. Keskeinen paikallisen sopimisen este on siten syrjivä lainsäädäntö.
Makkulan mukaan keskeinen este myös osaamisen näkökulmasta on se, että järjestelmämme on tolkuttoman sekava.
– Vain osassa yrityksistä saadaan laillisesti sopia ja vain osa työntekijöistä saa osallistua sopimiseen. Sopiminen on aivan liikaa liittovetoista, vaikka sen pitäisi olla yrittäjä- ja työntekijävetoista.
– Paljon on Suomen järjestelmässä kehitettävää nimenomaan lainsäädännössä, jotta sopiminen voi edistyä. Tämä näkökulma ei selvityksestä tullut lainkaan esiin, ja tämä näkökulma pyritään joskus jopa sivuuttamaan ja tietoisesti unohtamaan.
Elina Hakola
elina.hakola (at) yrittajat.fi
